Riidankylväjä kirjoitti:Minusta taas on hyvin ymmärrettävää, että nuoret turhaantuvat, jos aikuiset suhtautuvat heihin ravintoloitsijan ja Mirrin kaltaisella asenteella.
Kyllä häirikkönuoret ymmärtämystä tarvitsevatkin, koska ymmärtäjien määrä vähenee vähenemistään lasten ja vanhusten pelätessä heitä. Lapset ja vanhukset ovat usein tavalla tai toisella asiakkaina juuri siellä missä nuorison häiriökäyttäytyminen aiheuttaa vakavimpia ongelmia. Kauppakeskukset, kirjastot, päiväkodit vapaa-ajantoiminnan paikat, jne. Kuten sanottu, parikymmenpäinen räkivä ja riehuva nuorisojengi mopoineen sellaisissa ympäristöissä on iso porukka. Ja sitten lisäksi se ilkivalta...
Turha yrittää vierittää vastuuta aikuisille, jotka ties miten pitkään, tai peräti vuodesta toiseen, pahenevaa tilannetta seuranneina alkavat osoittaa 'kovenevia asenteita' - kuten minä. Eletään varsinaisen syöksykierteen keskellä; eikä vähiten sen vuoksi, että niistä nuorisoa julkisilla paikoilla pelkäävistä lapsista tulee seuraavia, jotka liittyvät mukaan.
Sanoit nuorison turhautuvan... Ei sinulla tule mieleen miten turhauttavaa lapsille on se, että he menettävät oikeuksiaan ja liikkumisvapauttaan nuorisojengien vuoksi. Minun asenteeni alkoivat 'koventua' siinä vaiheessa, kun tajusin, että julkisen (ja myös lapsille tarkoitetun!) rakennuksen pihalta raivattiin leikkivälineet pois vandalismia harjoittavan nuorisojengin alta. Siitä on jo vuosia, eikä vandalismille näy loppua; se pahenee ja mikä pahinta, tekijät ovat vuosi vuodelta nuorempia. Lapset joko pelkäävät tai sitten yrittävät työntyä jengiin mukaan 'leikkimällä kovista'.
Kysyit, onko minulla lääkettä tähän asiaan... Kunpa olisikin. Sinä teet kuitenkin tosi törkeästi vierittämällä vastuun minulle ja esittämällä, että olen asenteineni ikään kuin aiheuttanut ongelman. Et hoksaa ajatella, että 'kovien asenteiden' takana voisi olla vuosien synnyttämä toivottomuus ja hätä - olen seurannut häiriköiviä nuoria kauan ja hartaasti. Joskus 90-luvulla elettiin vielä aikaa, jonka sinä naiiviudessasi kuvittelet olevan nykyisyyttä; nykyisyys on monin verroin pahempi ja vakavampi, lapset alkavat olla yhä 'sairaampia', ja heistä tulee häiriintyneitä nuoria. Eivät vandalismia harjoittavat ja häiriköivät nuoret ole mitenkään tervettä porukkaa, niinpä he eivät myöskään ole tavoitettavissa samoilla keinoilla kuin vielä 90-luvulla - he eivät ole aikuisten 'tavattavissa', eivätkä he reagoi pyyntöihin, neuvotteluihin, tai sopimuksiin.
Ja heille on turha sanoa, että
lapset ja vanhukset pelkäävät teitä... Se on minusta ehkä kaikkein järkyttävintä, etteivät ilkivaltaa tekevät häirikkönuoret tunne myötätuntoa ja ymmärtäväisyyttä edes lapsia ja näiden pelkoa kohtaan; näen sen aika vakavana ja huolestuttavana asiana. Käytöshäiriöisten nuorten 'oikeudet' polkevat julkisilla paikoilla jalkoihinsa mennen tullen lasten oikeudet, ja nuoret viis veisaavat siitä asiasta.
Lisäys.
Mitä ehdotat lääkkeeksi? Kehitysvaiheen kieltämistä lailla?
Ehdotan lääkkeeksi, että murkkuikäisten vanhemmat jalkautuisivat lastensa keskuuteen sinne missä nuorisojengit kokoontuvat; menisivät paikan päälle paimentamaan ja huolehtimaan jälkikasvustaan ja näiden kavereista. Henkilöt, jotka tavalla tai toisella työnsä ja ammattinsa vuoksi joutuvat paimentamaan häiriköivää nuorisoa, tekevät vanhempien hommia. Ei ihme, että turhauttaa ja 'asenteet kovenevat', jos vuodesta toiseen joutuu paimentamaan toisten lapsia vanhempien loistaessa poissaolollaan...
Uskon ehdottamani lääkkeen olevan erittäin tehokas; ainoa ongelma ja käytön este ovat vanhemmat.