Psykopatologia kirjoitti:Suhtaudutkin nyt kielteisesti siihen, että toinen ei vastaa.
Lette myös ilmoitti, ettei hän vastaa kysymyksiini. En tiedä miksi pitäisikään vastata; mielestäni julkiseen keskusteluun oikein hyvin sopii kysymykset pohdittaviksi, vaikkei niihin vastattaisikaan.

Psykopatologia kirjoitti:Luin väärin.

Riidankylväjä kirjoitti:Minä olen "vähän onnellinen".

Mirri kirjoitti:Lette kirjoitti:1. ovat sosiaalisia ja viettävät runsaasti aikaa läheisten kanssa
2. ilmaisevat kiitollisuuttaan siitä, mitä heillä on
3. auttavat muita
4. iloitsevat elämästä ja hemmottelevat itseään
5. elävät nykyhetkessä
6. osaavat purkaa stressiään monipuolisesti ja terveellisesti
7. asettavat itselleen elinikäisiä päämääriä ja sitoutuvat niihin
8. osaavat unohtaa huonot tapahtumat ja muistavat yksityiskohtaisesti hyvät
9. eivät jää suremaan vastoinkäymisiään
10. liikkuvat säännöllisesti
Aloitusviestin määritelmän mukaan onnellisuuteen vaaditaan näköjään niin järkyttävän paljon asioita, ettei ainakaan mielenterveysongelmainen ja psykiatrisia sairauksia sairastava henkilö mitenkään voi olla onnellinen - aivan sama mitä mieltä hän itse on tyytyväisyydestään ja onnellisuudestaan. Olisi kiva saada tietää mistä tuo kymmenen kohdan määritelmä on lähtöisin; onko se ketjun aloittajan oma määritelmä, vai lainattu jostakin.
Minäkö olen kielteinen väittäessäni, että kyllä ihminen voi paljon vähemmälläkin tuntea itsensä onnelliseksi - tai ainakin elämäänsä tyytyväiseksi - kuin yrittämällä pyrkiä noin koviin ja osin myös virheellisiin tavoitteisiin? Esim. depressiota sairastava (vaikeammin sairaista psykiatrisista potilaista puhumattakaan) tuskin onnistuu täyttämään listan vaatimuksia, mutta silti hän voi tuntea itsensä olosuhteisiin katsoen hyvinkin tyytyväiseksi elämäänsä, kenties jopa onnelliseksi.
Jail kirjoitti:En täytä nuita vaatimuksia onneen, mitkä Lette viestissään esitti, silti olen ajoittain aika onnellinen.

Riidankylväjä kirjoitti:Minä olen "vähän onnellinen".
Jail kirjoitti:Onnellisuus on mielen tasapainoa ja hiljaista valoa.
Esim. masentuneena ei näe ketään eikä mitään ja on maailmassa yksin.
En täytä nuita vaatimuksia onneen, mitkä Lette viestissään esitti, silti olen ajoittain aika onnellinen.
Lette kirjoitti:Aloitteessani ei sanota, että se olisi määritelmä, kuten muutamat ovat
tulkinneet. Ei onnellisuutta voi määritellä. Se on sisäinen aistimus.
Itse koen nämä laittamani asiat hyödyllisiksi, vaikka en ole niitä keksinyt.

Lette kirjoitti:Ilo on masennuksen vastakohta. Kun ihmisen tietoisus kasvaa,
hän alkaa valita hyvää, iloa.
Kahvi kirjoitti:Lette kirjoitti:Ilo on masennuksen vastakohta. Kun ihmisen tietoisus kasvaa,
hän alkaa valita hyvää, iloa.
Itse sanoisin, että ilo on surun vastakohta. Masennus taas on enempi toivottumuutta, eli sitä, ettei näe tulevaisuudessaan kuin vain tosi huonoja vaihtoehtoja tai erittäin huonoja vaihtoehtoja. Masennuksen vastakohta lienee toivo.
Tietoisuus taas siitä, että masentuneena toivottumuus on epärealistista ja vain ainoastaan liian kapeaa näkökulmaa, auttaa toki parantumaan masennuksesta.
Psykopatologia kirjoitti:Lette: Psykopatologia toi kyllä tarkkaa tietoa:
Psykopatologia: Ei, vain A-luokan ekstravertit voivat olla onnellisia.
Lette: Mistä tiedät tämän?
Irvailin vain listasi pohjalta.
Riidankylväjän viestissä jäi epäselväksi,
kirjoittiko hän bi-ihmisistä vain B-luokan ihmisistä.
Wikipedia kirjoitti:Onnellisuus
Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet.
...
Klassisia määritelmiä
Demokritos
Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
Platon
Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johtaa.
Aristoteles
Aristoteles käsitteli onnellisuutta (kreik. eudaimonia) kirjassaan Nikomakhoksen etiikka. Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.
...
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa