Onnellinen ihminen

[Psykopatologia]

Suhtaudutkin nyt kielteisesti siihen, että toinen ei vastaa.
Jos se on - à la Mirri - itsensä suojelua.

[Mirri]

Suhtaudutkin nyt kielteisesti siihen, että toinen ei vastaa.

Tulkitsit väärin. Mikä kohta tässä mielestäsi on tulkittavissa kielteiseksi suhtautumiseksi:

Lette myös ilmoitti, ettei hän vastaa kysymyksiini. En tiedä miksi pitäisikään vastata; mielestäni julkiseen keskusteluun oikein hyvin sopii kysymykset pohdittaviksi, vaikkei niihin vastattaisikaan.

[Psykopatologia]

Luin väärin.

[Riidankylväjä]

Minä olen "vähän onnellinen".

[Mirri]

Luin väärin.

Ok.
Täsmennän vielä vähän... Kun Lette ilmoittaa minulle, ettei hän vastaa kysymyksiini, se tarkoittaa käytännössä, ettei hän keskustele kanssani julkisesti, toisin sanoen hän vaikenee - ignoroi. Se on ihan ok; sen sijaan ei se, että julkisen vaikenemisen ja ignoroinnin vuoksi minulla on kyseenalainen kunnia saada häneltä ilmoitusluonteisia ja käskeviä huutomerkeillä varustettuja yksityisviestejä aina joskus. Harvoin, mutta sen verran kuitenkin, että osasin odottaa Letten lähestyvän minua yksityisesti ollessani tässä onnellisuuskysymyksessä ponnekkaasti eri mieltä - etenkin, kun olen jo kyseenalaistanut moraaliketjun ajatuksia ja sillä tavoin aiheuttanut Lettelle harmia.
Tuli mieleeni, kun huomasin toisesta ketjusta, että Kahvi 'himoineen' on saanut Letteltä julkisen, mutta samalla suht ystävällisen, kehotuksen aloittaa oma ketju ja olla sotkematta Letten aloittamaa puhdasta ja pyyteetöntä ketjua niin alhaisella asialla kuin himo on...

Minua siis suututtaa saamani ilkeämielinen yksäri. Ilkeämieliseksi koin sen, ei mahda mitään.

Lette, sinulle tiedoksi, etten tunne ilkeileviä ja pahansuopia yksityisviestejä kohtaan niin suurta kunnioitusta, ettenkö voisi julkaista niitä mietittäviksi ja keskusteltaviksi, kun oikein alkaa suututtaa. Minulla ei ole minkäänlaista syytä suojella inhottavien yksityisviestien lähettäjiä. Ignoroi rauhassa, mutta toteuta samaa myös yksityisen keskustelun puolella. Jos haluat purkaa eriävien mielipiteideni ja ajatusteni synnyttämää turhautumista ja kiukkua (minuun), tee se julkisesti ja keskustelun sisällä, älä yksityisesti ja keskustelun ulkopuolella.

[Mirri]

Minä olen "vähän onnellinen".

Hyvä juttu, ei paljon tarvitsekaan... Sitä paitsi hullujen foorumeilla meitä on paljon, jotka ollaan 'vähän onnellisia'...

[Psykopatologia]

1. ovat sosiaalisia ja viettävät runsaasti aikaa läheisten kanssa
2. ilmaisevat kiitollisuuttaan siitä, mitä heillä on
3. auttavat muita
4. iloitsevat elämästä ja hemmottelevat itseään
5. elävät nykyhetkessä
6. osaavat purkaa stressiään monipuolisesti ja terveellisesti
7. asettavat itselleen elinikäisiä päämääriä ja sitoutuvat niihin
8. osaavat unohtaa huonot tapahtumat ja muistavat yksityiskohtaisesti hyvät
9. eivät jää suremaan vastoinkäymisiään
10. liikkuvat säännöllisesti

Aloitusviestin määritelmän mukaan onnellisuuteen vaaditaan näköjään niin järkyttävän paljon asioita, ettei ainakaan mielenterveysongelmainen ja psykiatrisia sairauksia sairastava henkilö mitenkään voi olla onnellinen - aivan sama mitä mieltä hän itse on tyytyväisyydestään ja onnellisuudestaan. Olisi kiva saada tietää mistä tuo kymmenen kohdan määritelmä on lähtöisin; onko se ketjun aloittajan oma määritelmä, vai lainattu jostakin.

Minäkö olen kielteinen väittäessäni, että kyllä ihminen voi paljon vähemmälläkin tuntea itsensä onnelliseksi - tai ainakin elämäänsä tyytyväiseksi - kuin yrittämällä pyrkiä noin koviin ja osin myös virheellisiin tavoitteisiin? Esim. depressiota sairastava (vaikeammin sairaista psykiatrisista potilaista puhumattakaan) tuskin onnistuu täyttämään listan vaatimuksia, mutta silti hän voi tuntea itsensä olosuhteisiin katsoen hyvinkin tyytyväiseksi elämäänsä, kenties jopa onnelliseksi.

Terminä onnellisuus on epämääräinen ja on tässä määriteltynä operationaalisesti varsin onnettomasti,
etten sanoisi jopa huonosti. En usko, että Lettekään on listan takana. Esimerkiksi yksinäinen Spinoza,
joka oli eettisesti hyvin korkeatasoinen, voisi olla sangen onneton. Ehkä olikin, mutta toisaalta hänellä
oli rikas sisäinen elämä ("kompensatorisesti").

Onnellisuus viittaa usein tavallisen hyvän olon supermuotoon, joka normaalisti on enemmän
periodista kuin kroonista.

[Riidankylväjä]

Onnellinen mies
http://www.youtube.com/watch?v=1MAZ91k6obg

[Jail]

Onnellisuus on mielen tasapainoa ja hiljaista valoa.
Esim. masentuneena ei näe ketään eikä mitään ja on maailmassa yksin.

En täytä nuita vaatimuksia onneen, mitkä Lette viestissään esitti, silti olen ajoittain aika onnellinen.

[Mirri]

En täytä nuita vaatimuksia onneen, mitkä Lette viestissään esitti, silti olen ajoittain aika onnellinen.

Sama juttu minulla... Ehkä tämän ketjun otsikko ja aloitusviesti tuntuikin niin musertavalta siksi, että minun elämäni 'onnenhippuset' ovat kovin vaatimattomia ja pieniä - eivät ollenkaan aloitusviestin luetteloon yltäviä. Ja kuitenkin niiden vaatimattomuudesta ja pienuudesta huolimatta ainakin ajoittain voin sanoa olevani aika onnellinen.

Aloitusviestin luettuani tuli mieleeni, että pitäisikö minun mitata omaa onnen ja tyytyväisyyden tunnettani viestissä kerrotun kymmenkohtaisen mittarin mukaan. Olisi aika kohtuutonta...
Sekin olisi kohtuutonta, että muut ihmiset (kuten Lette?) käyttäisivät tuollaisia kymmenkohtaisia arviointimittareita, joiden perusteella määrittelisivät kuka on onnellinen ihminen ja kuka ei.

[Lette]

Minä olen "vähän onnellinen".

Monet kokevat samoin.

Aloitteessani ei sanota, että se olisi määritelmä, kuten muutamat ovat
tulkinneet. Ei onnellisuutta voi määritellä. Se on sisäinen aistimus.
Itse koen nämä laittamani asiat hyödyllisiksi, vaikka en ole niitä keksinyt.
Koen antoisiksi seuraavat;

2. ilmaisevat kiitollisuuttaan siitä, mitä heillä on
9. eivät jää suremaan vastoinkäymisiään

Jos kokee kuten Riidankylväjä, niin ihminen tiedostaa
onnellisuutensa esteitä. Vanha sanonta;
"Ihminen on oman onnensa seppä"

[Lette]

Onnellisuus on mielen tasapainoa ja hiljaista valoa.
Esim. masentuneena ei näe ketään eikä mitään ja on maailmassa yksin.

En täytä nuita vaatimuksia onneen, mitkä Lette viestissään esitti, silti olen ajoittain aika onnellinen.

Kiitos Jail, sanoit hyvin.
Onnellisuus on mielen tasapainoa.

Mainitsemani asiat eivät ole tarkoitettu vaatimuksiksi.
Onnellisuutta ei voi vaatia, silloin se pakenee.

[Mirri]

Aloitteessani ei sanota, että se olisi määritelmä, kuten muutamat ovat
tulkinneet. Ei onnellisuutta voi määritellä. Se on sisäinen aistimus.
Itse koen nämä laittamani asiat hyödyllisiksi, vaikka en ole niitä keksinyt.

Ok, minua tuo auttaa ymmärtämään mistä aloitusviestissä on kysymys. Ei määritelmä - puhumattakaan, että kymmenkohtainen lista olisi onnellisuuden mittari.
Ilmeisesti on virheellinen tulkinta ajatella aloitusviestissä luetellut asiat onnellisuutta mittaaviksi, kuten ajattelin niiden olevan. Siksi tuli tunne kuin luettelo olisi jonkinlainen vaatimusluettelo, joka kertoo, ettei vähemmällä oikeastaan voi olla onnellinen tai elämään tyytyväinen.

[Psykopatologia]

Kyllähän järkevimmät tietysti tajusivat, ettei aloitusviesti ole
varsinainen määritelmä vaan että sinä luetellaan joitain onnellisen
ihmisen karakteristikoita yms.

Mutta Leteltä kului ikuisuus aloitusviestin täydentämiseen,
ilmeisesti taas "unohtui".

Jos tarkoittaa jotain muuta kuin mitä kirjoittaa, olisi parempi
kirjoittaa tarkasti jo aloituksessa.

[Lette]

Minusta tuntuu vieläkin, että lähestymistapa onnellisuuteen 
on oikea. Määritelmäluontoinen lähestymistapa myös rajoittaa,
estää luovuuden esiin tuloa. Tällaisen lähestymistavan kautta
ihminen saa myös itsetuntemusta, näkee omaa avoimuuttaan
tai rajoittuneisuuttaan onnellisuudelle. Olen itse rajoittunut.


Psykopatologia toi kyllä tarkkaa tietoa:
Ei, vain A-luokan ekstravertit voivat olla onnellisia.
Mistä tiedät tämän?

[Psykopatologia]

Lette: Psykopatologia toi kyllä tarkkaa tietoa:
Psykopatologia: Ei, vain A-luokan ekstravertit voivat olla onnellisia.
Lette: Mistä tiedät tämän?

Irvailin vain listasi pohjalta.

Riidankylväjän viestissä jäi epäselväksi,
kirjoittiko hän bi-ihmisistä vain B-luokan ihmisistä.

[Kahvi]

Ilo on masennuksen vastakohta. Kun ihmisen tietoisus kasvaa,
hän alkaa valita hyvää, iloa.

Itse sanoisin, että ilo on surun vastakohta. Masennus taas on enempi toivottumuutta, eli sitä, ettei näe tulevaisuudessaan kuin vain tosi huonoja vaihtoehtoja tai erittäin huonoja vaihtoehtoja. Masennuksen vastakohta lienee toivo.

Tietoisuus taas siitä, että masentuneena toivottumuus on epärealistista ja vain ainoastaan liian kapeaa näkökulmaa, auttaa toki parantumaan masennuksesta.

[Lette]

Ilo on masennuksen vastakohta. Kun ihmisen tietoisus kasvaa,
hän alkaa valita hyvää, iloa.

Itse sanoisin, että ilo on surun vastakohta. Masennus taas on enempi toivottumuutta, eli sitä, ettei näe tulevaisuudessaan kuin vain tosi huonoja vaihtoehtoja tai erittäin huonoja vaihtoehtoja. Masennuksen vastakohta lienee toivo.

Tietoisuus taas siitä, että masentuneena toivottumuus on epärealistista ja vain ainoastaan liian kapeaa näkökulmaa, auttaa toki parantumaan masennuksesta.

Suru ja ilo ovat positiivisella puolella vastakaisia. Masennuksen(negatiivinen) vastakohta on
positiivinen; esim. toivo, ilo.

[Psykopatologia]

Lette: Psykopatologia toi kyllä tarkkaa tietoa:
Psykopatologia: Ei, vain A-luokan ekstravertit voivat olla onnellisia.
Lette: Mistä tiedät tämän?

Irvailin vain listasi pohjalta.

Riidankylväjän viestissä jäi epäselväksi,
kirjoittiko hän bi-ihmisistä vain B-luokan ihmisistä.

Tähänhän Leten olisi pitänyt vastata varsinkin kun
Riidankylväjän viesti, jota hänkään ei ole tarkentanut,
on vielä avoin.

[Kahvi]

Onnellisuus

Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet.

...

Klassisia määritelmiä

Demokritos
Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Platon
Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johtaa.

Aristoteles
Aristoteles käsitteli onnellisuutta (kreik. eudaimonia) kirjassaan Nikomakhoksen etiikka. Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuus

Sitä on näemmä kautta aikain tehty varsin kattaviakin pohdintoja siitä, että millainen on onnellinen ihminen. Mielestäni Demokritos on noista ainoa, joka tosiasiallisesti määrittelee onnellisuuden, eikä sen seurauksia tms epämääräistä vilosoohvista diibadaabailua.