Mirri kirjoitti:Yksittäisen ihmisen elämä kaikkinensa on tosiasiaa - faktaa. Jopa niin vankkaa faktaa, että on kovin kummallista alkaa kiistää sitä ja ruveta väittämään, ettei hänen elämänsä kokemuksineen ole faktaa/tosiasiaa.
Yksittäisen ihmisen elämään perustuva väite on faktaa vain siten, että ne kiusaamisen vastaiset keinot, jotka hän on todennut pätevän kiusaamiseen, pätevät (itse asiassa ovat päteneet) vain ja ainoastaan hänen tapauksessaan. Eivät yleistetysti. Voi käydä myöhemmin niinkin, että jossain muussa ympäristössä ne kiusaamisen vastaiset keinot, joka tämä ihminen koki päteviksi, eivät pädekään muissa ympäristöissä eivätkä tilanteissa. Tuo samainen ihminen voi yhä altistua kiusaamiselle.
Kiusaamisesta kertovia dokumentteja olen katsellut sekä Kiva koulu -projektin aloittajien haastattelua aikoinaan. Siellä kyllä todettiin, että kuka tahansa voi tulla kiusatuksi. Tilanne ja sattuma ovat ratkaisevassa merkityksessä, vaikkakin Psykopatologia on todennut, että kiusatusta voi löytyä myös joitakin yhteisiä piirteitä ts. syitä joiden vuoksi joutuu kiusatuksi. Mutta että ne eivät ole syyllisyys-syitä. Ja minä olen vakaasti sitä mieltä, että vaikka ne kaikki "syyt" pystyttäisiin määrittelemään ja ihmiset niitä kykenisivät välttämään, ei kiusaaminen maailmasta loppuisi. Aina keksitään uusia "syitä", aiheita, koska ihminen on luova ja kekseliäs olento.