Platoninen rakkaus (lat. amor platonicus) tarkoittaa syvää psyykkistä tai toverillista rakkautta. Sillä viitataan tyypillisesti ns. henkiseen ja epäaistilliseen rakkauteen[1]. Platonisessa suhteessa kaksi henkilöä tuntee voimakasta kiintymystä toisiaan kohtaan, mutta suhteessa ei ole eroottisia aineksia[2]. Se on tunnetta vailla seksuaalisia intressejä.
Termi on johdettu filosofi Platonin nimestä. Platonin mukaan parasta on ideoihin ja erityisesti hyvään ja kauniiseen ideaan kohdistuva rakkaus. Ideoihin keskittyvän rakkauden kehittyminen edellyttää pitkää harjoitusta, jossa haluja, tunteita ja ajattelua opetellaan suuntaamaan yhä korkeampiin kohteisiin. Rakastaja rakastaa ensin yhtä ruumista, mutta oppii vähitellen rakastamaan sitä kauneutta, joka sisältyy kaikkiin kauniisiin ruumiisiin. Seuraavaksi rakastaja oppii, että sielujen rakastaminen on arvokkaampaa kuin ruumiin rakastaminen. Kun sielun rakkaus kohoaa yksittäisestä yleiseen, se kohdistuu tapoihin, lakeihin ja tietoon. Prosessi huipentuu siihen, kun rakastaja oppii rakastamaan itse kauniin ideaa. Vasta sen valossa hän ymmärtää täydellisesti kaiken sen kauniin, mitä olevaiseen sisältyy.

Jail kirjoitti:Kyllä masentunut kykynee rakkauteen ja oman navan ympärillä pyörivät tavallisetkin ihmiset.
Rakkaus
Aluksi ihmiset olivat hermafrodiiteja, kaksineuvoisia, jokaisessa yksilössä oli sekä mies että nainen. Eräänä päivänä jumalat suuttuivat ja halkaisivat kaikki kahtia. Siitä lähtien ovat puoliskot etsineet toisiaan tullakseen kokonaisiksi. Näin kirjoittaa Platon teoksessaan pidot.
Nykyäänkin on edelleen monenlaisia käsityksiä siitä, mitä rakkaus on. Jotkut ovat sitä mieltä, että rakkautta ei tulisi tutkia; he pelkäävät rakkauden taian rikkoutuvan tieteen kylmässä otteessa. Toiset taas ajattelevat rakkauden olevan pelkkää viettien ja vaistojen ohjaamaa seksuaalisuutta.
Tietoisina rakkauden käsitteen määrittelyyn liittyvistä ongelmista ja eri tutkijoiden välillä vallitsevista mielipide-eroista valitsimme kuitenkin tämän haastavan aiheen.
Anne Aula, Laura Ermi, Päivi Jokinen, Varpu Kunttu ja Asta Lappalainen
Kognitio ja emootio -opintojakso, kevät 1996
Psykologian laitos, Tampereen yliopisto
1. Rakkaussuhteen perusta
1.1. Johdanto
1.2. Ensimmäisen rakkaussuhteen syntyminen
1.3. Miksi ensimmäinen rakkaussuhde syntyy?
1.4. Vauvan ja äidin välisen rakkaussuhteen merkitys
1.5. Ensimmäisen rakkaussuhteen epäonnistuminen
1.6. Isän rooli kasvatuksessa
1.7. Toinen rakkaussuhde
1.8. Yhteenvetoa
2. Rakastuminen
2.1. Mitä rakastuminen on?
2.2. Kuka rakastuu ja milloin?
2.3. Rakastumisprosessi
3. Parinvalinta
3.1. Kuinka rakastetun valinta tapahtuu?
3.2. Parinvalinnan historiaa
4. Rakkauden eri muodot
4.1. Rakkauden muotojen erottelua
4.2. Rakkauden muodot Sternbergin mukaan
4.3. Rakkauden typologia Leen mukaan
5. Rakkauden fysiologiasta
5.1. Rakkauden kokeminen Schachterin teorian mukaan
5.2. Seksuaalisesta käyttäytymisestä
6. Rakkaussuhde
6.1. Miten rakastumisesta tulee rakkautta?
6.2. Rakkauden lajit ja erilaiset parisuhteet
6.3. Rakkaus muuttuu
6.4. Rakkaussuhteen kriisit
7. Rakkaustyö
7.1. Rakkaustyön vaiheet
7.2. Rakkaustyö yksilön työnä
7.2. Rakkaustyön esteitä - riippuvuus ja ihanteet
7.3. Rakkaussuhteen kehitys
7.4. Mystifioinnin vähentäminen
8. Rakkauden häiriöt
8.1. Johdanto
8.2. Symbioottinen suhde
8.3. Neuroottinen rakkaus
8.4. Narsismi
8.5. Mustasukkaisuus
9. Rakkauden tulevaisuus
Lähdeluettelo
Tiede lehti kirjoitti:Vanhemmuus vaatii kolmet aivot
07.03.2011
Teksti: Tuija Matikka
Lapsen saamiseen riittävät matelijan aivot. Nisäkäsaivot ohjaavat hoivaamaan, ja järkiaivot huolehtivat huomisesta.
Kuvitellaan, että olisit pelkät matelija-aivot omistava sammakko. Elämäsi pyörii sapuskan, seksin ja reviirin ympärillä. Keväisin lasket kutusi lampeen ja jätät jälkikasvun oman onnensa nojaan. Sinua ei hetkauta, jos nuijapäille numero 23 423–24 984 käy huonosti. Aina jokin muista selviää aikuisuuteen jatkamaan geenejäsi.
Nisäkkäällä moinen rentous ei vetele. Nainen kantaa sikiötä yhdeksän kuukautta, ja syntymänsä jälkeen lapsi vaatii hoivaa, suojaa ja panostusta ainakin pari vuosikymmentä. Niinpä jälkeläisen menehtyminen on iso tragedia. Vaikka kaninpoikaset kehittyvät nopeammin ja pesueet ovat suurempia, poikasen joutuminen pedon saaliiksi ei ole kaniemonkaan päivän kohokohta. Jollei nisäkäs olisi ohjelmoitunut hätäilemään poikastensa puolesta, sen geenit tuskin jatkuisivat sukupolvesta toiseen. Tähän tapaan hahmottelee Mississipin yliopiston psykologian professori Kelly Wilson matelija- ja nisäkäsaivojen eroa.
Ihmiselle järkiaivot, jotka majailevat otsalohkossa, tuovat vielä lisää huolta ja ahdistusta. Vain ihminen osaa hätäillä huomisesta. Kaniemo ei pohdi, miten sen poikasen uraputkelle käy, jos läksyt jäävät tekemättä. Tai millaiseksi jälkeläisten elämä muuttuu, jos ilmasto lämpenee ja maailman väkiluku kasvaa. Kani ei hermoile, pääseekö se taivaaseen vai ei. Koska kani ei puhu eikä kirjoita, se ei osaa pelätä sanoja. Sen sijaan ihmiselimistö reagoi kuin käärme olisi läsnä, jos kyltissä lukee ”varo kyyn puremaa”.
Kyky katua menneitä ja pelätä tulevia on rasittava ominaisuus. Sen takia ihminen pyrkii ratkaisemaan sellaisiakin ongelmia, joihin ei ole ratkaisuja. Monesti emme tiedä, millä aivoilla ratkaisu kannattaisi tehdä.
...
Rakastuminen kumpuaa depressiivisestä ylikuormituksesta, toisin sanoen siitä että on mahdotonta löytää arkipäivästä mitään arvokasta.
Rakastumisen ja rakkauden tunnetta luovat psyykkiset prosessit voisi jopa tiivistää transferenssiin, regressioon, samastumiseen ja projektioon. Transferenssissä eli tunteensiirrossa aikaisempien ihmissuhteiden tunnekokemuksia halutaan toistaa uuden ihmisen, rakkauden ja kohteen kautta. Regressiossa eli taantumassa varhaiset tunnetilat toistuvat ja järkiajattelu horjuu. Tunnekohdetta ihannoidaan ja pidetään salaperäisenä, mystisenä, jopa paratiisin tarjoavana onnentuojana. Regressiotilassa oma passiivisuus voimistuu. Samastuminen taas kohdistuu johonkin rakkauskohteen piirteeseen, tapaan tai taipumukseen. Syntyy yhteisyyden tunnetta. Omien tunteiden, tarpeiden ja ihanteiden näkeminen toisessa eli projektio mahdollistaa ihannoinnin- sitä enemmän mitä enemmän omassa itsearvostuksessa on puutetta. Toinen on mahdollista nähdä oman minän jatkeena, vain itseä varten olemassa olevana. (ibid)
Kahvi kirjoitti:Kuuntelin tässä sivukorvalla muutama päivä sitten Yle Puhetta. Tuli joku ohjelma juuri tästä rakastumisesta. Koitan googlata Ylen areenasta, postaan linkin jos löydän.
Yhtäkaikki siinä puhuttiin liskoaivoista, nisäkäsaivoista ja ihmisaivoista. Muistaakseni niin, että rakastuminen tapahtuu liskoaivoissa (responssi feromonehin ym) ja rakkaus taas nisäkäsaivoissa.
Psykopatologia kirjoitti:Kuulin saman; psykologi oli äänessä. Puhui myös intraversiosta; po. introversio.
Googlaa "puheradio".
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa