Kuoleman kulttuuri

[Mirri]

Eikös sairaita 8-kymppisiä aleta katsoa vähän karsaasti, kun eivät ole vielä pyytäneet eutanasiaa, vaan roikkuvat täällä kuluttaen nuorempien resursseja?

Niin, alettaisiinko heitä katsoa karsaasti, jos olisi aktiivisen kuolinavun pyytämisen mahdollistava laki?

Kysymys on vähän samantapainen kuin, että katsotaanko sikiöseuloista ja selektiivisestä abortista kieltäytynyttä karsaasti hänen synnyttäessään esim. down-lapsen aikana, jolloin olisi ollut hyvät mahdollisuudet estää sellaisen ihmisen syntyminen. Ja karsastetaanko kehitysvammaisia, jotka ovat syntyneet vanhempien kieltäydyttyä seuloista ja/tai raskaudenkeskeytyksestä? Olen kuitenkin ymmärtänyt, että sikiötutkimus kaikkinensa on tarkoitettu mahdollisuudeksi niille, jotka haluavat käyttää sitä omalla kohdallaan, ei yhteiskunnan asettamaksi velvollisuudeksi kenellekään. Eli karsastuksen kohteeksi joutuminen on aiheeton pelko ihmisen elämän alkupäässä, niin on tehty selväksi. Miksi elämän loppupäässä ihmisen henkilökohtaiseksi valinnan mahdollisuudeksi tarkoitettu asia muuttuisi yhteiskunnalliseksi vaatimukseksi?

Mielestäni jos karsastetaan, niin karsastetaan ihmisiä, jotka haluavat synnyttää kalliiksi tulevan vammaisen lapsen; tuskin karsastetaan ihmisiä, jotka eivät elämänsä loppupäässä halua eivätkä tarvitse aktiivisen kuolinavun mahdollisuutta. Olisin huolestuneempi yhteiskunnallisen painostuksen vaikutuksista elämän alkupään valintoihin ja karsintoihin, en niinkään siitä, että yhteiskunta alkaisi painostaa ihmisiä elämän lopussa tahtomaan itselleen eutanasiaa; elämän loppuun liittyvä mahdollisuus koskee elämän terminaalivaihetta, ei jotakin tiettyä ikää, tai väestöryhmää...

[Mirri]

Monta puolta tässä asiassa on. Ei ole ihan niin yksinkertainen kuin itse aluksi ajattelin.

Olen samaa mieltä; asiassa on hirmuisen monia puolia, eikä yksinkertainen asia ollenkaan. Siksi mielestäni keskusteleminen on tosi tärkeää, ja vielä sellainen keskusteleminen, jossa ei lyödä ketään millään, vaan kuunnellaan toisenlaisia näkemyksiä. Tämä ei ole oikeassa/väärässä-asia, eikä oikein käy minkäänlaisen väittelynkään kohteeksi; näkemyksiä voi hyvin olla yhtä paljon kuin ihmisiä, ja ihmisten näkemykset myös voivat vaihdella elämäntilanteesta toiseen.

Aika tavalla uskon, että jonkinlainen laki tästä asiasta ennemmin tai myöhemmin tulee, ja sen tietysti pitäisi olla mahdollisimman hyvä ja toimiva; auttaa niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat sitä lakia.
Aborttilaki on vähän huono vertailukohde, mutta toisaalta hyvä rinnastus. Tai ainakin minulla se asia pyörii mielessä miettiessäni tämänhetkisiä kiihkeitä äänenpainoja puolesta ja vastaan. Abortista tuli laillinen vuonna 1970, ja milloinkaan sitä ei olla hyväksytty yksimielisesti - ei, vaikka niin puolustajat kuin vastustajat hyvin tietävät, että ennen lakia abortteja tehtiin kaikessa hiljaisuudessa ties miten paljon ja myös toinen toistaan traagisemmin seurauksin...
Nykyisin aktiivista kuolinapua itselleen elämänsä terminaalivaiheessa tarvitsevat ihmiset tappavat itsensä hyvissä ajoin etukäteen, koska tietävät, ettei heillä ole terminaalivaiheessa mitään mahdollisuutta saada sitä, jos tulee tarvetta... Näen tuon asian traagisena vähän samaan malliin kuin toinen toistaan julmemmat abortit ennen aborttilakia...

Jostakin eutanasiaa vastustavasta blogista luin kirjoittajan toteavan, että rakas koira viedään piikille, jotta se vapautetaan kärsimyksistään, muttei kai rakkaalle mummolle sentään samaa tehdä. Siis rakasta mummoa ei haluta vapauttaa kärsimyksistään, vaan rakkaan mummon on kärsittävä, aivan sama kuinka kauan, jos hänen elämänsä terminaalivaihe on kärsimyksen täyteinen; sellainen ajatus tuli mieleen... Mutta entä jos rakas mummo kaikessa hiljaisuudessa tappaa itsensä hyvissä ajoin vaikkapa parikymmentä vuotta etuajassa, jotta varmasti ei joudu 'kitumaan', kun taas tietäessään saavansa aktiivista kuolinapua tarpeen vaatiessa rohkenisi elää vielä vuosikaudet eteenpäin; eikö ennenaikainen kuoleminen ole aikamoinen tragedia, läheisille menetys?

Abortteja tehtiin aikapäiviä ennen aborttilain voimaan tuloa, aktiiviset nykyvanhukset tarjoavat itselleen eutanasian ollessaan vielä riittävän hyväkuntoisia pystyäkseen toteuttamaan sen. Uskon, että tuo suuntaus tulee lisääntymään - yhä useampi vanhus tappaa itsensä ollessaan vielä riittävän energinen ja toimintakykyinen kyetäkseen tekemään sen.

[Kahvi]

Tiemmä ei ole täysin harvinaista, että yksinäinen vanhus lakkaa syömästä ja näännyttää itsensä kuoliaaksi. Ehkä tämmöinen koetaan "vähemmän" itsemurhaksi - vaikka sitähän se on.

[Riidankylväjä]

Mutta jos ihminen itse moneen kertaan ilmaisee tahtonsa, mikä oikeus toisilla on päättää hänen puolestaan ja mitätöidä hänen tahtonsa sanomalla, ettei se ole aito ja oikea, tai väittämällä, ettei voida tietää onko se sitä? Siinäpä onkin ydinongelma; jos ihminen ilmaisee haluavansa kuolla, kuka voi sanoa, ettei hän 'oikeasti' halua, luulee vain haluavansa, ja millä oikeudella niin tehdään - otetaan päätösvalta häneltä pois hänen oman elämänsä ja kuolemansa suhteen.

Mites nuorten itsemurha(yritys)tapauksissa?

[Mirri]

Mutta jos ihminen itse moneen kertaan ilmaisee tahtonsa, mikä oikeus toisilla on päättää hänen puolestaan ja mitätöidä hänen tahtonsa sanomalla, ettei se ole aito ja oikea, tai väittämällä, ettei voida tietää onko se sitä? Siinäpä onkin ydinongelma; jos ihminen ilmaisee haluavansa kuolla, kuka voi sanoa, ettei hän 'oikeasti' halua, luulee vain haluavansa, ja millä oikeudella niin tehdään - otetaan päätösvalta häneltä pois hänen oman elämänsä ja kuolemansa suhteen.

Mites nuorten itsemurha(yritys)tapauksissa?

Olen ymmärtänyt, että tässä ketjussa keskustellaan ihmisten elämän loppuvaiheen aktiivisen kuolinavun mahdollisuudesta. Mielestäni on syytä olettaa, että henkilö, joka tahtoo itselleen aktiivista kuolinapua elämänsä loppuvaiheessa, ilmaisee tahtonsa hyvissä ajoin ennen terminaalivaihetta jollakin muulla tavalla kuin toistuvilla itsemurhayrityksillä...

Mutta jos itsemurhaa yrittävä nuori on parantumattomasti sairas (kenties jo elämänsä loppuvaiheessa), ja tietää kuolevansa sairauteensa; silloin mielestäni pitäisi miettiä hänen itsemurhayrityksiään siltä kantilta, että hän kenties viestittää tahtovansa itselleen kuolinapua, kun on aika... Nuori elämänsä loppuvaihetta elävä ihminen ei välttämättä osaa eikä uskalla ilmaista itseään muulla tavoin kuin radikaaleilla keinoilla; hän yrittää itsemurhaa siinä kuin vanhempi ja rohkeampi toisi suoraan julki, että tahtoo itselleen aktiivista kuolinapua terminaalivaiheen koittaessa.

[Riidankylväjä]

Eli itsemurhaa yrittäneitä ei tulisi elvyttää, vaan hoitaa homma loppuun?

[Mirri]

Eli itsemurhaa yrittäneitä ei tulisi elvyttää, vaan hoitaa homma loppuun?

Miten niin eli?

[Riidankylväjä]

Se oli yhteenveto sinun ajatuksistasi sillä lailla kuin minä sen ymmärsin.

[Kahvi]

Niin ja onko ihmisyksilöllä ylipäätään mitään valtaa tai kykyä päättää omasta elämästään/kuolemastaan? Jos ajatellaan vaikka juuri tuota nuoren itsemurha-halukkutta: täysi-ikäisenä periaatteessa sellainen on, mutta itsariyritys kuitenkin johtaa nopeasti pakkohoitoon - eli katsotaan, että ei ao. yksilö nyt kuitenkaan ole oikeutettu päätökseen omasta kuolemastaan.

Voi hieman olla kyllä kaukaa haettua verrata varman kuoleman edessä olevaa saattohoitopotilasta ja nuorta itsemurhakandidaattia. Jälkimmäisellä voi olla kuitenkin henkisesti niin paha olla, että eläminen on sietämätöntä - tosin siihen pääsääntöisesti löytyy apua ammattilaisilta (eri pohdinta on se, että onko sitä riittävästi yms).

Lienee siis syytä rajata pohdinta tilanteeseen, jossa kuolema on jokatapauksessa vääjäämätön hyvinkin nopeasti ja eutanasialla vain tehdään kuolemisesta kuolevan omasta toivomukseesta inhimillisempi. Mistä tulee tietysti tulee se kysymys, että mistä voimme olla varmoja kuolevan toivomuksen olevan aito. Myöskin se, että kuka määrittelee ja millä perusteella sen oikean hetken: että voidaan olla varmoja kuoleman läheisyydestä ja muiden hoitojen (kivunlievitys ym) tehottomuudesta.

[Riidankylväjä]

Jos vaaditaan, että ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään tai kuolemastaan ja määrätä joku toinen tekemään murhatyö, niin ei kai se voi olla sidottu ikään tai kuntoon tai mihinkään muuhunkaan asiaan. Kyse on silloin pelkästään ihmisen omasta tahdosta.

Olen havaitsevinani eutanasiakeskustelussa älyllistä epärehellisyyttä.

PS.
Jo nykyään vanhuksia hoidetaan vastahakoisesti eikä kärsimyksistä välitetä, vaikka ne olisi helposti hoidettavissa. Miksi sitten vanhuksen tilan huonontuessa ollaan yht´äkkiä hirveän huolissaan hänen kärsimyksistään ja vaaditaan niiden lopettamista?

[Mirri]

Jo nykyään vanhuksia hoidetaan vastahakoisesti eikä kärsimyksistä välitetä, vaikka ne olisi helposti hoidettavissa. Miksi sitten vanhuksen tilan huonontuessa ollaan yht´äkkiä hirveän huolissaan hänen kärsimyksistään ja vaaditaan niiden lopettamista?

Yksi syy voisi olla, että kuolemansairaat ihmiset tekevät ennenaikaisia itsemurhia taatakseen itselleen sen, ettei tarvitse kitua pitkiä aikoja. Aivan kuten sinun naapurisi; hänenkin kohdallaan voidaan olettaa niin käyneen - hän pelkäsi pitkää ja vaikeaa kuolemista ja piti itse huolen, ettei joudu kokemaan sellaista.
Jos kuolemansairas henkilö jo etukäteen tietäisi, että halutessaan hän saa itselleen aktiivista kuolinapua, kun on jo liian sairas eikä enää jaksa, uskaltaisiko hän jättää ennenaikaisen itsemurhan tekemättä - vaikkapa se sinun naapurisi?

[Riidankylväjä]

Kärsimyksiin ei auta kuolinapu.

[Mirri]

Kärsimyksiin ei auta kuolinapu.

Vaikeaa terminaalivaihetta elävälle sanottuna tuo kuulostaisi epärealistiselta ja suorastaan hurskastelulta. Mitä ehdottaisit hänelle kuoleman nopeuttamisen tilalle hänen 'kuolinkamppailunsa' helpottamiseksi?

[Kahvi]

Jos kuolemansairas henkilö jo etukäteen tietäisi, että halutessaan hän saa itselleen aktiivista kuolinapua, kun on jo liian sairas eikä enää jaksa, uskaltaisiko hän jättää ennenaikaisen itsemurhan tekemättä - vaikkapa se sinun naapurisi?

Suvussani on... tai siis oli henkilö, joka teki itsemurhan huomatessaan vanhuuden vaivoja itsessään. Halusi ilmeisesti ensisijaisesti välttyä koko ajan lisääntyvien vanhuuden vaivojen riesalta. Kaiketi toissijaisesti halusi välttyä joutumista tilanteeseen, jossa olisi muiden vaivana.

Tämä tapahtui siis yli puoli vuosisataa sitten.

Oletettavasti tähän oli pääsyy lapsuuden kokemuksissa. Oli nähnyt itse, kuinka sairasta ei voida hoitaa. Tarinan mukaan näky ei ollut ollenkaan lapsen silmille sopivaa.

[Mirri]

Oletettavasti tähän oli pääsyy lapsuuden kokemuksissa. Oli nähnyt itse, kuinka sairasta ei voida hoitaa. Tarinan mukaan näky ei ollut ollenkaan lapsen silmille sopivaa.

Niinpä...
Ilman tutkimuksiakin voidaan varmaan päätellä, että kaikki, jotka haluavat itselleen aktiivista eutanasiaa, ovat tavalla tai toisella kohdanneet vaikean ja pitkittyneen kuolemisen - tai ainakin sellaisen kuolemisen mahdollisuuden. Sellaista ei kukaan toivo omalle kohdalle, eikä välttämättä muidenkaan ihmisten kohdalle.

Uskonnon otteen hellittäminen varmaankin osaltaan selittää, että nykyisin yhä useampi ihminen uskaltaa toivoa itselleen (ja myös rakkailleen) aktiivista kuolinapua, rohkenee ajatella asian niin, ettei ihmiselämä ihan niin pyhä ja kunnioitettava itseisarvo olekaan, etteikö terminaalivaiheeseen mahdollisesti liittyviä kärsimyksiä voisi ja saisi aktiivisesti lyhentää.
Entisaikojen ihmiset näkivät elämän ihmistä suurempana Jumalan luomuksena, joten oli rikos Jumalaa vastaan, jos ihminen tahtoi lyhentää omaa elämäänsä; piti kitua niin kauan kunnes Jumala tahtoi ottaa ihmisen pois elämästä. Nykyihminen näkee asian toisin; hän pitää ihmisoikeutena sitä, että kärsimystä aiheuttavan terminaalivaiheen kitumista lyhennetään, jos ja kun pitkittynyt kuoleminen menee hänen kestokykynsä ylitse.

Tai ainakin minä ajattelen noin, ja siksi tämä asia on minulle erittäin vahvasti ihmisoikeuskysymys. Siksi tuntuu myös hyvin hätkähdyttävältä, että joku tosissaan uskoo minun ajattelevan yhteiskunnan tarpeita ja jopa yhteiskunnan rahakirstua ollessani eutanasian kannalla.

[Riidankylväjä]

Kärsimyksiin ei auta kuolinapu.

Vaikeaa terminaalivaihetta elävälle sanottuna tuo kuulostaisi epärealistiselta ja suorastaan hurskastelulta. Mitä ehdottaisit hänelle kuoleman nopeuttamisen tilalle hänen 'kuolinkamppailunsa' helpottamiseksi?

Jos muu ei auta niin nukutus. Kärsimykset voidaan nykyään hoitaa, mutta miten hoidetaan verenhimo?

[Mirri]

Kärsimyksiin ei auta kuolinapu.

Vaikeaa terminaalivaihetta elävälle sanottuna tuo kuulostaisi epärealistiselta ja suorastaan hurskastelulta. Mitä ehdottaisit hänelle kuoleman nopeuttamisen tilalle hänen 'kuolinkamppailunsa' helpottamiseksi?

Jos muu ei auta niin nukutus. Kärsimykset voidaan nykyään hoitaa, mutta miten hoidetaan verenhimo?

Jaa, että on oikein ja sopivaa panna kuolemassa oleva potilas pysyvästi tiedottomaan tilaan odottelemaan loppua, mutta väärin syventää lopullista tajuttomuutta niin syväksi, että tulee kuolema?
Juuri tuollainen ajattelu minulla menee täysin yli ymmärryksen ja hyväksymiskyvyn; pysyvän tajuttomuuden aiheuttaminen (sekä ravinnotta ja nesteettä kuolemaan jättäminen) on moraalisesti oikein, tajuttomuuden syventäminen kuolemaksi onkin moraalisesti väärin.

Riidankylväjä, selitä sinä.

[Riidankylväjä]

En ole ollenkaaan varma pystynkö selittämään sitä sinulle.

Ihmiseltä hengen ottaminen ei ole hyväksyttävää missään kulttuurissa. Se on kiellettyä. Viides käskykin sanoo "älä tapa".

Nyt aiotaan venyttää moraalin rajoja. Tappaminen olisikin sallittua joissain tilanteissa. Esimerkiksi koemme, että jonkun ihmisraunion kärsimykset ovat niin suuria, että hänet pitäisi tappaa.

Kun tuo on saatu läpi, rajoja aletaan taas venytellä. "Täällä on tarpeettomia yksilöitä" vammaisia, mt-ongelmaisia, rikollisa, juoppoja jne... jotka aiheutavat turhia kuluja ja joita ilman meidän olisi parempi elää, luonto ei kestä näin suurta määrää ihmisiä jne...

Hollannissa kuulemma ovat jotkut jo nyt tulkinneet eutanasialakia niin, että mm kehitysvammaisia on tapettu. Tappajat ovat jääneet ilman rangaistusta.

Ei ole mitään eettisesti hyväksyttävää syytä alkaa aktiivisesti tappamaan ihmisiä. Kärsimykset ovat olleet kautta historian pahempia kuin nykyään. Miksi ne nyt ovat muuttuneet niin ylivoimaisiksi?

[Mirri]

Ennen vahvaa kivunlievitystäkin pidettiin moraalisesti vääränä, jopa syntinä. Ihmisen piti pysyä täysin tajuissaan viimeiseen hengenvetoon asti, koska hänellähän saattoi olla tunnollaan vielä vaikka mitä tunnustettavaa ja anteeksipyydettävää; oli väärin huumata häntä ja viedä häneltä viime hetken mahdollisuus parannuksen tekemiseen.

Lisäksi ajateltiin niin, että jos kuoleminen on vaikeaa ja tuskallista, se kertoo siitä, ettei ihmisellä ole 'suhde Jumalaan kunnossa' - jos olisi, ihminen tietysti kuolisi kauniisti ja rauhallisesti hymy huulillaan, koska kipu ja kärsimys on synnin seurausta.
Minä olen törmännyt tuollaiseen hengelliseen 'opetukseen' niinkin myöhään kuin vielä 1980-luvulla. Enkä ole ollenkaan varma, etteikö vieläkin joissakin uskonnollisissa piireissä uskottaisi ja julistettaisi noin.

Sitäkin olen joskus miettinyt, että kuinkahan paljon tuollainen ajattelu vaikuttaa tänä päivänäkin kuolevien ihmisten lääkityksiin; heitä ei haluta eikä uskalleta huumata kivuttomiksi ja samalla tokkuraisiksi tai peräti tajuttomiksi, koska uskotaan tajuissaan olemisen viimeiseen asti olevan tärkeää - jos vaikka vielä olisi jotakin 'tunnustettavaa' ja tärkeää puhuttavaa ennen viimeistä hengenvetoa. Hoitohenkilökunta voi pelätä esim. sitä, että omaiset painottavat hengellisiä asioita niin paljon, etteivät hyväksy kuolevan huumaamista kivunlievityksen nimissä tiedottomaan tai sekavaan tilaan - omaiset voivat olla sitä mieltä, että on aivan hirmuista joutua kuolemaan mahdollisesti tunnustamatonta syntiä tunnollaan, ja syyttävät tietysti hoitohenkilökuntaa, jos potilas kuolee huumattuna...

Toivottavasti sellaisia tilanteita ei nykyisin enää tule, vaan omaisetkin pitävät riittävän tehokasta kärsimysten lievittämistä tärkeimpänä asiana kuolevan ihmisen kohdalla. Kuitenkin olen vielä viime vuosina kuullut jonkun hoitoalan ihmisen perustelevan potilaan tajuissaan ja tolkuissaan pitämistä sillä, että asia voi olla omaisille tärkeää, jos vaikka omaisilla onkin vielä tarvetta puhua potilaan kanssa... Toisin sanoen omaisten tarpeiden vuoksi pihistellään tehokkaiden lääkkeiden käytössä.

Kyllähän tämä asia hyvin hengellinen on, ei mahda mitään. Eutanasiasta puhuttaessa kaivavat Raamatun esille nekin, jotka eivät välttämättä ole mitenkään uskonnollisia tai hengellisiä ihmisiä... Ja tosiaan; on hämmästyttävän lyhyt aika siitä, kun vielä ponnekkaasti vastustettiin tuskallista 'kuolinkamppailuaan' käyvän ihmisen turruttamista kivuttomaksi - silloinkin uskonnolliseen moraalikäsitykseen ja jopa Raamattuun vedoten.

[Psykopatologia]

Olen ajatellut samoin: onhan ihmisellä vielä elämänsä viimeisillä
minuuteilla vapaa mahdollisuus päästä helvetin sijasta paratiisiin.

Kivut ovat pieni asia iankaikkisuuden rinnalla. Kirkkokin on
kuitenkin unohtanut tämän.