Riidankylväjä kirjoitti:Eikös sairaita 8-kymppisiä aleta katsoa vähän karsaasti, kun eivät ole vielä pyytäneet eutanasiaa, vaan roikkuvat täällä kuluttaen nuorempien resursseja?
Niin, alettaisiinko heitä katsoa karsaasti, jos olisi aktiivisen kuolinavun pyytämisen mahdollistava laki?
Kysymys on vähän samantapainen kuin, että katsotaanko sikiöseuloista ja selektiivisestä abortista kieltäytynyttä karsaasti hänen synnyttäessään esim. down-lapsen aikana, jolloin olisi ollut hyvät mahdollisuudet estää sellaisen ihmisen syntyminen. Ja karsastetaanko kehitysvammaisia, jotka ovat syntyneet vanhempien kieltäydyttyä seuloista ja/tai raskaudenkeskeytyksestä? Olen kuitenkin ymmärtänyt, että sikiötutkimus kaikkinensa on tarkoitettu mahdollisuudeksi niille, jotka haluavat käyttää sitä omalla kohdallaan, ei yhteiskunnan asettamaksi velvollisuudeksi kenellekään. Eli karsastuksen kohteeksi joutuminen on aiheeton pelko ihmisen elämän alkupäässä, niin on tehty selväksi. Miksi elämän loppupäässä ihmisen henkilökohtaiseksi valinnan mahdollisuudeksi tarkoitettu asia muuttuisi yhteiskunnalliseksi vaatimukseksi?
Mielestäni jos karsastetaan, niin karsastetaan ihmisiä, jotka haluavat synnyttää kalliiksi tulevan vammaisen lapsen; tuskin karsastetaan ihmisiä, jotka eivät elämänsä loppupäässä halua eivätkä tarvitse aktiivisen kuolinavun mahdollisuutta. Olisin huolestuneempi yhteiskunnallisen painostuksen vaikutuksista elämän alkupään valintoihin ja karsintoihin, en niinkään siitä, että yhteiskunta alkaisi painostaa ihmisiä elämän lopussa tahtomaan itselleen eutanasiaa; elämän loppuun liittyvä mahdollisuus koskee elämän terminaalivaihetta, ei jotakin tiettyä ikää, tai väestöryhmää...

