Sain tuon Häpeähäkin nyt luetuksi, toisaalta mielenkiintoinen, mutta kerrontatyyli oli jokseenkin rasittava.
En saanut kirjan terapiasta tai terapeutista sellaista vaikutelmaa kuin Trisse, että siinä olisi jotenkin haluttu alentaa tai alistaa naisia. Kyllä kirjan hahmo Anna oli itse se dominoiva osapuoli ja terapeutti Valdemar kuitenkin asetti hänelle rajoja. Kun Anna olisi halunnut pussata, Valdemar ei suostunut. Hyvähyvä.
Annan mies Lauri ei myöskään ollut mikään naisten alistaja, minusta hän pikemmin vaikutti masentuneelta ja kiltiltä mieheltä. Siinä kirjassa oli sivulla 53 varmaankin se kohta, johon Trisse viittasi täältä poistetussa viestissään. Ei se vuoropuhelu ihan niin mennyt, että terapeutti Valdemar olisi käskenyt potilastaan täyttämään kaikki miehensä toiveet syyllistämällä häntä, kuten Trisse ilmeisesti tulkitsi. Tarinan Anna oli itse neuroottinen nainen, suorittajatyyppi, jolle Valdemar ehdottaa, että jospa tämä unohtaisi omat suorituksensa ja antautuisi passiivisesti virran vietäväksi. Siksi tuo ehdotus, että aviomies Lauri saisi jonkin aikaa olla se, joka saa päättää heidän parisuhteessaan. Tarkoituksena oli kai auttaa sekä Annaa, että tämän omiin oloihinsa vetäytynyttä miestä. Mies sitten jättääkin hänet toisen naisen takia. Ei voi kyllä väittää, että Laurin itsemurha olisi jotenkin Annan terapian syytä, jota ei kirjassa edes kuvata, ilmeisesti tapahtui eron jälkeen?
Tietysti saman kirjan voi tulkita monella tavalla, mutta ihmettelen Trissen tulkintoja. Ei kuitenkaan kaunokirjallisille teoksille olekaan yhtä oikeaa tulkintatapaa. Eikö Trisse saa ( vai eikö halua) kirjoittaa täällä?
Voisi keskustella tuosta kirjasta niiden kanssa, jotka ovat sen lukeneet.
Kirjan lopussa Anna kertoo olevansa parantunut terapiassa, koska on vähemmän riippuvainen muista kuin ennen, ja rakastaa itseään.