Psykopatologia kirjoitti:Edgar Allan P o e (1809 – 1849):
Annabel Lee,
1. säkeistö:
It was many and many a year ago,
In a kingdom by the sea,
That a maiden there lived whom you may know
By the name of ANNABEL LEE;
And this maiden she lived with no other thought
Than to love and be loved by me.Monen monta vuotta jo siitä on,
kun rannoilla kuninkaan
eli muudan neito, Annabel Lee,
kuten kenties muistetaan ;
minä elin vain häntä rakastaen,
hän minua ainoastaan.(Suom. Aale Tynni: Tuhat laulujen vuotta, 1974)
Monen monituista vuotta sitten,
Kuningaskunnassa meren äärellä,
Asui neito, jonka saatat tuntea
Nimellä Annabel Lee;
Eikä tämä neito muuta ajatellutkaan
Kuin olla rakastettuni ja rakastaa.(Suom. Matti Järvinen
http://fi.wikisource.org/wiki/Annabel_Lee)
Täytyy katsoa koko runo.
Monen monituista vuotta sitten,
Kuningaskunnassa meren äärellä,
Asui neito, jonka saatat tuntea
Nimellä Annabel Lee;
Eikä tämä neito muuta ajatellutkaan
Kuin olla rakastettuni ja rakastaa.
Minä olin lapsi ja hän oli lapsi,
Tässä kuningaskunnassa meren äärellä:
Mutta meidän rakkautemme oli enemmän kuin rakkautta –
Minun ja Annabel Leeni;
Rakkautta, jonka vuoksi taivaan siivekkäät serafit
Kadehtivat häntä ja minua.
Ja siksi, kauan sitten,
Tässä kuningaskunnassa meren äärellä,
Tuuli puhalsi pilvestä kylmettäen
Kauniin Annabel Leeni;
Joten hänen jalosukuiset heimolaisensa saapuivat
Ja kantoivat hänet pois luotani,
Sulkeakseen hänet hautakammioon
Tässä kuningaskunnassa meren äärellä.
Enkelit, jotka eivät olleet puoliksikaan yhtä iloisia taivaassa,
Alkoivat kadehtia häntä ja minua –
Kyllä! – se oli syynä (kuten kaikki tietävät,
Tässä kuningaskunnassa meren äärellä)
Siihen, että öinen tuuli kävi pilvestä
Kylmettäen ja tappaen Annabel Leeni.
Mutta rakkautemme oli vielä voimakkaampi kuin
Niiden rakkaus, jotka olivat meitä vanhempia –
Niiden rakkaus, jotka olivat meitä paljon viisaampia –
Eivätkä ylisen taivaan enkelit
Eivätkä merenalaiset demonit,
Voi koskaan erottaa sieluani
Kauniin Annabel Leen sielusta.
Sillä kuu ei koskaan säteile tuomatta minulle unia
Kauniista Annabel Leestä;
Eivätkä tähdet koskaan nouse minun näkemättä
Kauniin Annabel Leen kirkkaita silmiä;
Ja niinpä makaan kaikki yöni
Rakastettuni rinnalla, rakastettuni, elämäni ja morsiameni,
Hänen hautakammiossaan meren äärellä –
Hänen hautaholvissaan pauhaavan meren äärellä.