
Venuksen syntymä on italialaisen renessanssimaalarin Sandro Botticellin tunnettu maalaus noin vuodelta 1485.[1]
Maalauksessa meren vaahdosta syntynyt Venus seisoo simpukankuorella juuri aalloista nousseena. Tuulen jumalat Zefyros ja Aura puhaltavat jumalattaren rantaan, jossa kevään jumalatar odottaa purppuraviitan kanssa. Vedenpinta väreilee ja tuuli saa hiukset sekä vaatteet hulmuamaan. Veistoksellinen rakkauden jumalatar ja täydellisen kauneuden ruumiillistuma seisoo tyynenä antiikin Venus pudican eli kainostelevan Venuksen tapaan.[1] Ympärillä leijuu vaaleanpunaisia ruusuja.
Piero Francesco de' Medici on tilannut tämän maalauksen luultavasti huvilaansa Castelloon.[1]
Aihe ja sommittelu
Venuksen syntymän aihe on antiikin mytologiasta. Maalaus ei kuitenkaan esitä Venuksen syntymää vaan jumalattaren saapumista Kytheran saarelle.[1] Lähtökohtana lienee ollut humanistirunoilija Angelo Polizianon Giostra-runo.[2]
Maalauksen sommittelu muistuttaa jonkin verran kristillisiä kuva-aiheita, kuten Kristuksen kastetta. Maalauksen taustalla on humanismin ja uusplatonismin ajatusmalli, joka pyrki sovintoon kristillisen ja mytologisen aineiston välillä.[1]
Venuksen syntymässä on tiettävästi ensi kertaa Rooman jälkeen kuvattu klassinen alaston jumalatar antiikin Venus-veistoksista periytyvässä hahmossa. Mukana on antiikin ohella uusplatonistista näkemystä. Marsilio Ficino oli akatemioineen 1400-luvun lopulla johtava uusplatonisti varsinkin Firenzessä. Ficinon mukaan antiikin mytologia ja kristinusko olivat kotoisin samasta jumalyhteydestä, joten oli mahdollista kääntyä yhtä hyvin taivaallisen Venuksen kuin Neitsyt Marian puoleen. Taivaallinen Venus edusti ylintä sielullisen kauneuden astetta, toisin kuin maallisen rakkauden jumalatar.[2] Uusplatonistit myös olettivat ulkoisen kauneuden voivan heijastaa sisäisen maailman kauneutta ja hyveitä.[3]
Venuksen on väitetty muistuttavan Simonetta Vespuccia, josta Botticelli oli aiemmin tehnyt muotokuvan. Vespucci oli kuollut yhdeksän vuotta ennen Venuksen syntymän valmistumista 22-vuotiaana. Häntä pidettiin Firenzessä ideaalin kauneuden ruumiillistuma.[3]
Simonetta Cattaneo de Candia Vespucci (ca. 1453 – 26 April 1476), nicknamed la bella Simonetta, was an Italian Renaissance noblewoman from Genoa and the wife of Marco Vespucci of Florence. She was renowned for being the greatest beauty of her age - certainly of the city of Florence.
beth kirjoitti:Olen lukenut sitä aamulla ja muistin Hilppa, joka ei halunnut uskoa että valehtelu muuttaa aivorekennetta. Aiheuttaen mm jopa muistisairauksia. Sitä hän varsinkin epäili.
Tuossa ihan selvästi oli sanottu että myönteisyys "voi muuttaa jopa aivorakennetta". "tukea väitteelle voi hakea jälleen aivotutkimuksesta". Tästä juuri puhuin kun puhuin sitä ohjelmasta, jossa tutkittin valehtelemista, siis tietoista valehtelemista., ja vaikutusta aivoihiin. Hän sanoi ettet usko että joku tutkija tai professori olisi sanonut näin. Mutta kyllä sanonneet.
Olen seurannut näitä tutkimuksia venäjän kielelle käännettynä aika tiivisti ajoittain.
Artikkelissa myös puhutaan meditaatiosta.
Mirri mitä sinä teet nyt? Kai sinun ruvettava meditoimaan, mutta onnistuko se enää kun olet haukkunut meditaatiota ihan viimeiseen manalaan.![]()


Milon Venus eli Milon Afrodite (kreikaksi Ἀφροδίτη τῆς Μήλου, Aphroditē tēs Mēlou), on kuuluisimpia antiikin Kreikan hellenistisistä veistoksista. Se on veistetty vuosien 130 ja 100 eaa välillä ja sen uskotaan esittävän Afroditea, kreikkalaista rakkauden ja kauneuden jumalatarta.
Veistoksen kierteinen asento ja ulkoneva polvi, samoin kuin kolmiulotteinen rikkaasti työstetty draperia ovat tyypillistä 300-luvun eaa hellenistiselle taiteelle. Myös veistoksen aistillinen jako ihon ja putoamassa olevan kankaan välillä tuo eroottista jännitettä, joka oli yleistä hellenismissä. Veistos lienee ollut ajan tavan mukaan maalattu, ja sillä on ollut myös koruja. Väreistä ei ole säilynyt jälkiä ja koruistakin vain kiinnitysreiät.

Stendhal halusi ihailla Volterranon barokkifreskoja, mutta joutuikin hurjan kiihtymystilan valtaan. Hän kirjoitti matkapäiväkirjaansa: ”Istuin rukousjakkaran porrasaskelmalla, pää takakenossa ja lukupulpettiin nojaten, jotta voisin katsella kattoa, ja silloin Volterranon Sibyllat antoivat minulle ehkäpä väkevimmän mielihyvän minkä maalaus on minulle koskaan antanut.
Stendhalin syndrooma on kuvataiteen edessä hurmioitumista, se on esteettisen kokemuksen aiheuttama äärireaktio. Kortelainen esittelee myös sen sisarilmiöitä, kuten rakastumista ja uskonnollista hurmiota.
Riidankylväjä kirjoitti:
Stehndalin selättivät (Kortelaisen mukaan)Santa Grocen kirkossa olevat Volterranon sibyllat.
Sibyllat olivat muinaisessa Kreikassa ja Roomassa jumalallisen hurmoksen vallassa toimivia naisennustajia, oraakkeleita. Sibylloja on yleensä mainittu kymmenen, joiden oraakkelit sijaitsivat eri puolilla Välimeren maailmaa. Roomalainen kirjailija Varro mainitsee seuraavat Sibyllat:[1]
persialainen Sibylla
kimmerialainen Sibylla (Amaltheia tai Herofile nimeltään)
Vähän-Aasian Erythrain kaupungissa toiminut Sibylla
fryygialainen Sibylla
hellespontoslainen Sibylla (Marpessoksesta)
delfoilainen Sibylla
libyalainen Sibylla
Cumaen Sibylla
Tiburin Sibylla (Albunea tai Aniena nimeltään)
kaldealainen Sibylla
Kuuluisin ja kirjallisuudestakin tutuin on Cumaen sibylla. Hän tarjosi pyhiä kirjoja Rooman viimeiselle kuninkaalle Tarquinius Superbukselle. Superbus kuitenkin asennoitui tähän ivallisesti, jolloin Sibylla sytytti osan kirjoista tuleen eikä suostunut sammuttamaan niitä ennen kuin kuningas suostui maksamaan pyydetyn hinnan. Taru kertoo, että silloin oli alkuperäisestä yhdeksästä kirjasta jäljellä vielä kolme. Näitä niin kutsuttuja Sibyllan kirjoja pidettiin Rooman Capitoliumilla Juppiterin temppelissä vuoteen 83 eaa., kunnes tulipalo tuhosi ne. Sibyllan oraakkelit puolestaan on myöhempi juutalais-kristillistä alkuperää olevien kirjoitusten kokoelma, joka ei liity Sibyllan kirjoihin.
Cumaen sibyllan sanotaan olleen tuhatvuotias ja taru kertoo hänen johdattaneen sankari Aineiaan manalaan. Sibyllat on ikuistettu Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin freskoihin.


1. Käy vierailulla vankilassa
2. Ruoki joku nälkäinen
3. Käy tervehtimässä sairasta
4. Vaateta joku alaston
---
Nämä ovat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen neuvomien hyvien töiden listan kärjessä.
Jos emme näitä tee, emme pääse taivaaseen Hänen luokseen.
---
5. Anna juotavaa janoiselle
Tämä hyvä teko ei ole välttämättömien joukossa, mutta suositeltava
---
lisäksi on kaksi armollista asiaa, jotka tehtiin Herralle Jeesukselle ja jotka kannattaa vielä tähän listaan laittaa
6. Auta järjestämään kunnialliset hautajaiset (tai jos siihen äärimmäiseen tilanteeseen joudut, hautaa vainaja)
7. Anna suojapaikka tai järjestä yöpaikka apua tarvitsevalle
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa