Kuutar kirjoitti:Tieteellinen maailmankatsomus todennäköisesti vähentää "hengellisiä tarpeita", kun on oppinut tieteellisen tavan kyseenalaistaa asioita.
Tuossa ajatuksessa minua askarruttaa se, että ns. uususkonnoista ja henkisyydeksi nimitetystä hengellisyydestä kuitenkin ovat kiinnostuneita etenkin nuoret aikuiset ja korkeasti koulutetut ihmiset; ihmiset, jotka ilmeisesti pitävät itseään liian nykyaikaisina, ajattelevina ja fiksuina mihinkään perinteiseen uskonnollisuuteen. He hakevat ja kaipailevat itselleen hengellisyyttä, jota sanovat mieluummin henkisyydeksi, jottei vain tarvitsisi ajatella olevansa hengellinen tai peräti 'vanhanaikaisesti' uskonnollinen etsiskelyineen ja kaipuineen. Siksi kai myös kiihkeästi halutaan todistella, ettei henkisyydellä ole mitään tekemistä hengellisyyden - saati uskonnollisuuden - kanssa.
Henkisyyden nimellä kulkeva nykyaikainen hengellisyys uppoaa ilmeisesti nimenomaan omasta mielestään älykkäästi ja tieteellisesti asioita kyseenalaistaviin ihmisiin; tuollainen käsitys minulle on syntynyt.
Homeopatia on mielestäni yksi hyvä esimerkki henkisyydestä, joka on lujaa uskoa vaativaa hengellisyyttä. Miten toinen toistaan järkevämmät, koulutetummat ja nykyaikaisemmat ihmiset voivat hurahtaa uskomaan homeopatiaan 'lääkkeineen' ilman, että tieteellinen kyseenalaistaminen tulisi hätiin... Homeopatiaan luottava tuskin ajattelee hengellisten tarpeiden johdattavan hänet toinen toistaan merkillisempien uskomushoitojen pariin; hän ei näe homeopatiassa mitään hengellistä - mistään uskonnollisuudesta puhumattakaan.
Mutta jos henkilö haluaa hoitaa lapsensakin uskomushoitojen, kuten homeopatian, keinoin; voitaisiinko silloin puhua lapsiin kohdistuvasta 'aivopesusta'? Toistaiseksi en osaa ajatella ev.lut.kirkkoa päiväkerhoineen lasten kannalta suurimpana vaarana; mielestäni toinen toistaan fiksumpien ja uskonnottomampien aikuisten
henkisyyden tavoittelu ja ihannointi monenlaisine merkillisyyksineen voi nykyisin olla lapsille suurempi uhka niin psyykkisesti kuin fyysisesti.
(Kuutar, viestini on pohdiskelua yleisellä tasolla, ei suunnattu sen enempää sinulle kuin kenellekään erityisesti; kunhan mietin.)