Egon autonomia

[Psykopatologia]

Virheitä tulee, mutta hermit, nyt Tupajumina, on jatkuvasti niiden suhteen röyhkeän piittaamaton.

[Psykopatologia]

Minä en ole samaa mieltä kuin PL.

En kutsuisi itseäni uskonnolliseksi enkä uskovaiseksikaan, uskonnolla ei elämässäni
ole merkittävää sijaa.

Tai sitten olet.

[Gyver]

.

[Maria]

Kiitokset minätäällä, Kuutar, Kyllästynyt, Psykopatologia ja Helmis hienosta keskusteluketjusta!

On ollut aiemminkin puhetta harhan määritelmästä lähinnä Kyllästyneen aloituksesta. Vasta tämän ketjun myötä olen ymmärtänyt ehkä paremmin ja alkanut ajatella toisella tavalla.

[minätäällä]

Vielä tuosta Kuuttaren kuvitellusta pariskunnasta ja PL:n vastauksesta:

Harhaluuloisuushäiriöt ovat skitsofreenisia psykooseja harvinaisempia, tuore arvio prevalenssista on matala, 0,03%. Uusia tapauksia tulee vuodessa muutama 100 000 asukasta kohden. Ei siis ole syytä heti ensimmäiseksi epäillä pettämisestä syyttävää vaimoa harhaluuloiseksi.

Mustasukkaisuusharhaluulo on yleisempi miehillä kuin naisilla ja se eroaa tavanomaisesta mustasukkaisuudesta asteeltaan ja osin laadultaankin. Harhaluuloinen etsii kuviteltuja todisteita epäillystä suhteesta ja pyrkii kontrolloimaan kumppanin itsenäisyyttä pelätessään salaisen suhteen vahvistumista. Harhaluuloon voi liittyä uhkaavaa käyttäytymistä tai väkivaltaisuutta.

Tuo Kuuttaren pariskunta ei oikein tuon kuvauksen perusteella anna mitään erityistä syytä olettaa, että kyseessä olisi mustasukkaisuusharhaluulo. Mustasukkainen osapuoli on nainen ja väittää puolisonsa pettäneen, ei että tällä olisi jatkuva salainen suhde, josta vaimo etsisi ja omasta mielestään löytäisikin ehkä kuviteltuja todisteita.

[Riidankylväjä]

egon autonomia

David Rapaportin (1911 - 1960) egon autonomian käsite täydentää (Waelderin) monifunktio-periaatetta.
Esimerkiksi useimmissa psykooseissa id on vallannut alaa egolta (egon autonomia idiin nähden on heikko).
Ulkomaailma on suhteellisen merkityksetön, ja ego on ulkomaailman suhteen (näennäisen) ”autonominen”,
so. riippumaton siitä. (Ihminen voi psykoosissa ”toteuttaa” itseään, elleivät esimerkiksi omat pelot tai
ulkomaailman pakotteet estä sitä.) Tiukassa ja laaja-alaisessa karaktäärineuroosissa egon osuus on suhteellisen
suuri, ja ego on näennäisen autonominen pieneksi kutistuneen idin suhteen. Mutta tällöin ego joutuu helposti
superegon orjuuteen, kun kaikkea pitää kontrolloida, ja id-ainekset saattavat uhata egoa myös ulkomaailman
kautta, koska vietit voivat saada tietoisuuden ohi edustuksia ulkomaailmassa, joka latautuu maagisesti
(kuten pakkoneuroosissa). Tällöin ihmiminen voi joutua stimulus-orjuuteen (mikä katatoniassa on maksimissa).
Täten egon autonomia vietteihin nähden ja egon autonomia ulkomaailmaan nähden ovat tietyllä tavalla vastakkaisia.

Vietit ovat ultimaatti tae egon autonomialle suhteessa ympäristöön (ihminen ei ole S – R -robotti). Egon perimässä
saadut primaarit varusteet ulkomaailman ympäristössä olemiseen ovat ultimaatteja takeita egon autonomialle
suhteessa vietteihin (ihminen ei ole viettien orja). Identiteetti-formaatiot ja muut egon sekudaarisesti autonomiset
(psyykkis-kulturellit) varusteet ovat toissijaisia takeita egon autonomialle sekä suhteessa vietteihin että ulkomaailmaan.

Sorry. En ymmärtänyt mitään. :/

[Psykopatologia]

Prinsiippi on yksinkertainen, kun se oikein oivaltaa - ja myös hyvin fundamentaalinen.

Voin selvittää asiat kohta kohdalta.

[Kuutar]

Psykopatologia:

Voin selvittää asiat kohta kohdalta.

Kiitos.


1. Mutta tällöin ego joutuu helposti superegon orjuuteen, kun kaikkea pitää kontrolloida, ja id-ainekset saattavat uhata egoa myös ulkomaailmankautta, koska vietit voivat saada tietoisuuden ohi edustuksia ulkomaailmassa, joka latautuu maagisesti (kuten pakkoneuroosissa). Tällöin ihmiminen voi joutua stimulus-orjuuteen (mikä katatoniassa on maksimissa).

Mitä tuo tarkoittaa, että vietit saisivat tietoisuuden "ohitse" edustuksia ulkomaailmassa? Tästä olimme kai hiukan erimielisiä minätäällän kanssa, jos nyt oikein ymmärsin. Minusta pakko-oireilijan toiminta ei ole niin tiedostamatonta, kuin psykoottisen, vaan pakkotoiminnoilla on hänelle itselleen jokin merkitys ja motiivi, jonka hän tietää. Hän siis tietää myös sen varsinaisen motiivin, vaikka ehkä muille kertoo vain esim. kokevansa käsien olevan likaiset. Oikeasti hän voi ajatella esim. jotakin epämiellyttävää muistoa, mielikuvaa tms. josta kyllä on perillä.

Mitä tarkoittaa stimulus-orjuuteen joutuminen?

Stimulus tarkoittaa ärsykettä, miten ne katatonisella olisi maksimisissa, kun katatoninen ei reagoi mihinkään?

[Psykopatologia]

Klo 19.37

Psykopatologia:

Voin selvittää asiat kohta kohdalta.

Kiitos.
1. Mutta tällöin ego joutuu helposti superegon orjuuteen, kun kaikkea pitää kontrolloida, ja id-ainekset saattavat uhata egoa myös ulkomaailmankautta, koska vietit voivat saada tietoisuuden ohi edustuksia ulkomaailmassa, joka latautuu maagisesti (kuten pakkoneuroosissa). Tällöin ihmiminen voi joutua stimulus-orjuuteen (mikä katatoniassa on maksimissa).

Mitä tuo tarkoittaa, että vietit saisivat tietoisuuden "ohitse" edustuksia ulkomaailmassa? Tästä olimme kai hiukan erimielisiä minätäällän kanssa, jos nyt oikein ymmärsin. Minusta pakko-oireilijan toiminta ei ole niin tiedostamatonta, kuin psykoottisen, vaan pakkotoiminnoilla on hänelle itselleen jokin merkitys ja motiivi, jonka hän tietää. Hän siis tietää myös sen varsinaisen motiivin, vaikka ehkä muille kertoo vain esim. kokevansa käsien olevan likaiset. Oikeasti hän voi ajatella esim. jotakin epämiellyttävää muistoa, mielikuvaa tms. josta kyllä on perillä.

Mitä tarkoittaa stimulus-orjuuteen joutuminen?

Stimulus tarkoittaa ärsykettä, miten ne katatonisella olisi maksimisissa, kun katatoninen ei reagoi mihinkään?

Edustukset ulkomaailmassa:
Viktoriaanisena aikana saatettiin pöydänjalat peittää liian eroottisina.
Joku näkee seksiä kaikkia; "pannaanko kahvi tulelle?"
Näitä ei seksuaalisiksi hevin miellä sellainen, joka näkee seksin itsessään.

Stimulus-orjuudessa minä (oma sisäinen) ei määrää, vaan ulkoinen ärsyke.
Kompulsiivisen tulee ainakin jossain määrin reagoida esimerkiksi ulkoiseen
likaan, jota hän näkee ympäristössään "liiallisesti". Katatoninen on parhaimmillaan
kuin taikinaa, jota voi muovailla: laitat käden johonkin asentoon, niin se jää
siihen!

[Psykopatologia]

Nyt on unohtunut vallan kulttuurievolutiivinen tarkastelu.

Ja mitä tuo on suomeksi?

[Kuutar]

Edustukset ulkomaailmassa:
Viktoriaanisena aikana saatettiin pöydänjalat peittää liian eroottisina.
Joku näkee seksiä kaikkia; "pannaanko kahvi tulelle?"
Näitä ei seksuaalisiksi hevin miellä sellainen, joka näkee seksin itsessään.


Eikös suurin osa ihmisistä ole tuollaisia edellä mainittuja, jotka assosioivat omia mielikuviaan ympäristöön?
Tyyppi joka taas näkisi asiat yksinomaan " sellaisinaan", olisi aika ykstotinen ja mielikuvitukseton ihminen, joka vastaisi musteläiskätestissä, " musteläiskä."

[minätäällä]

Tuo tuntuu selvältä, että egon autonomia idiin nähden on heikko psykoosissa. Vietti-impulssit tunkeutuvat tietoisuuteen. Mutta kun ne myös usein projisoidaan ulkomaailmaan, niin ei minusta ulkomaailma ole merkityksetön psykoosissa, päin vastoin oikeastaan. Puhutaanhan esimerkiksi suhteuttamisharhasta, eli että merkityksetönkin ulkomaailman tapahtuma tulkitaan jotenkin itseä koskevaksi ja merkitykselliseksi ja sen pohjalta toimitaankin sitten. Paitsi tietysti, että se suhteuttamisharha johtuu alun perin kai vietti-impulsseista eli idistä.

Pakkoneuroosissa superego voi olla liian hallitseva, jos kaikkea pitää kontrolloida. Onko ego silloin autonomisempi? Ja jos ne id-ainekset saavat edustuksia ulkomaailmassa ja ulkomaailmaa siksi pitää yrittää kontrolloida, niin onko ego silloin autonomisempi id-ainestenkaan suhteen, kun ne aiheuttavat siis kontrollointipakkoa ja stimulusorjuutta?

[Kuutar]

Voisitko Psykopatologia tarkentaa, mitä tarkoittaa " id-ainekset", en ihan täysin ymmärrä tuon merkitystä.

[Kuutar]

minäätäällä:

Onko ego silloin autonomisempi? Ja jos ne id-ainekset saavat edustuksia ulkomaailmassa ja ulkomaailmaa siksi pitää yrittää kontrolloida, niin onko ego silloin autonomisempi id-ainestenkaan suhteen, kun ne aiheuttavat siis kontrollointipakkoa ja stimulusorjuutta?

Eivät ne " saa mitään edustuksia ulkomaailmassa", joita pakkoneurootikko pyrkisi kontrolloimaan, ei se mene noin päin. Pakkoneurootikko itse antaa, oman valintansa kautta, pakkotoiminnoille tällaisia merkityksiä. Ei se tapahdu mitenkään spontaanisti.

Eikä kyse ole pyrkimyksestä kontrolloida ulkomaailmaa. Pakkoneurootikko kontrolloi itseään ja omaa toimintaansa pakkotoimintojensa avulla. Riippuu toki siitä, millaisista oireista on kyse. Tarkistamispakosta kärsivä ei luota itseensä sen suhteen, voisiko jättää hellan vahingossa päälle. Niinpä hän tarkistelee ja varmistelee useaan kertaan, että hella on kiinni. Ei hän silti varsinaisesti "ulkomaailmaa" pyri kontrolloimaan, vaan pyrkii varmistamaan oman toimintansa oikeellisuuden.

[minätäällä]

Id = vietti-impulssit, seksuaaliset ja aggressiiviset, jotka usein torjutaan, eivät tule tietoisiksi, koska superego ei hyväksy niitä?

Vielä tuosta Kuuttaren esimerkkipariskunnasta: Mustasukkaisuusharhasta kärsivä pyrkii pakkoneuroottisen tavoin kontrolloimaan ympäristöään eli sitä puolisoaan, jonka uskoo pettävän. Samoinhan pakkoneuroottisen on järjestettävä esineet symmetrisesti tms.

Ei bakteerikammoinen varmasti itse päätä ja valitse nähdä ovenkahvojen kuhisevan bakteereja. Varmaan on eroja pakkoneuroosien vakavuudessa. Tuolla Duodecimin psykiatriankirjasta lainaamassani tekstissä oli siitä puhetta.

[Kuutar]

Id = vietti-impulssit, seksuaaliset ja aggressiiviset, jotka usein torjutaan, eivät tule tietoisiksi, koska superego ei hyväksy niitä?

Vielä tuosta Kuuttaren esimerkkipariskunnasta: Mustasukkaisuusharhasta kärsivä pyrkii pakkoneuroottisen tavoin kontrolloimaan ympäristöään eli sitä puolisoaan, jonka uskoo pettävän. Samoinhan pakkoneuroottisen on järjestettävä esineet symmetrisesti tms.

Mustasukkaisuusharhasta kärsivä siis pyrkii kontrolloimaan toista ihmistä, pakkoneurootikko itseään ja omaa toimintaansa. Pakkoneurootikko ei ehkä projisoi tunteitaan niin paljon muihin ihmisiin.
Jotkut persoonallisuuhäiriöiset ovat varmaan myös tuollaisia, että pyrkivät kontrolloimaan muita ihmisiä projisoidessaan heihin voimakkaasti.

Tuollaisesta esineiden symmetrisestä järjestelystä en ole kuullut, pakko-oireita on toki monelaisia ja monista syistä ja sairauksista johtuvia. Aina niihin ei välttämättä edes liity mitään sen kummempaa psykopatologiaa, joskus voi olla kyse vaan piintyneistä tavoista. Autistiset ihmiset myös tykkäävät järjestellä esineitä symmetrisesti, mutta se voi olla vaan joku mieltymys.

[Kuutar]

minätäällä:

Ei bakteerikammoinen varmasti itse päätä ja valitse nähdä ovenkahvojen kuhisevan bakteereja.

Ei valitse sitä inhon tunnetta, mitä tuntee bakteereita kohtaan, mutta jos hän sen tähden suorittaa jotain pakkotoimintoja, ne ovat valittua ja harkittua käytöstä, jolla pyritään johonkin.

Eikä hän "näe" mitään bakteereja ovenkahvoissa, ei hänellä harhanäkyjä ole. Ei siis ole kyse todellisuuden väärintulkitsemisesta tuolla tavoin.

[minätäällä]

Minusta PLkin tuossa edellä kyllä sanoi jotenkin niin, että pakkoneuroottinen tulkitsee ympäristön likaisempana kuin se on. Eikä hän kykene olemaan pesemättä käsiään, ei kykene valitsemaan ja harkitsemaan, että pesenkö vai en, koska se, ettei pesisi, aiheuttaisi kai niin suurta kauhua. Hänen on PAKKO, onhan kyse pakkotoiminnasta. Eikä pakkoajatuksia ajatteleva kykene päättämään, että en ajattele noita ajatuksia. Nekin ovat PAKKOajatuksia, joita ei pysty kontrolloimaan. Mutta varmaan on aste-eroja pakkoneuroosin vakavuudessa.

Kyllähän vainoharhainenkin kontrolloi itseään ja omaa toimintaansa silloin, kun peloissaan pysyttelee sisällä tai ei puhu asioistaan jollekin. En tiedä, onko tuo kohdistuminen itseen vs. toiseen aina oleellinen ero. Defensseissä on kyllä eroa: projisointi on kai psykooseissa tyypillisin puolustusmekanismi ja se kohdistuu toiseen. Pakkoneuroosissa kai reaktionmuodostus (liika siisteys ja säntillisyys sotkemishalua vastaan) ja joitain muita. Älyllistäminen?

Vielä lisäys: Kai pakkoneuroosiin ja pakkoneuroottiseen luonteeseen kuuluu säntillisyys ja täsmällisyys: paperit pitää panna oikeaan järjestykseen mappeihin, työpöytä on oltava siisti, pöytäliina ei saa olla vinossa, koriste-esineet pitää olla juuri tietyssä asennossa ja järjestyksessä hyllyllä, maton hapsut suorassa jne. Ei tuo minusta ole johonkin muuhun mt-ongelmaan vaan nimenomaan pakkoneuroosiin kuuluvaa.

[Psykopatologia]

Kun on taas tullut niin paljon uutta materiaalia,
en valitettavasti nyt pystykään paneutumaan siihen.
Myöhemmin.

[Kuutar]

minätäällä:

Minusta PLkin tuossa edellä kyllä sanoi jotenkin niin, että pakkoneuroottinen tulkitsee ympäristön likaisempana kuin se on. Eikä hän kykene olemaan pesemättä käsiään, ei kykene valitsemaan ja harkitsemaan, että pesenkö vai en, koska se, ettei pesisi, aiheuttaisi kai niin suurta kauhua. Hänen on PAKKO, onhan kyse pakkotoiminnasta.

Kysymys on siitä, mihin hän on missäkin tilanteessa tarpeeksi motivoitunut. Kyllä hän juoksisi ulos palavasta talosta, eikä jäisi pesemään käsiään. Pakkoneuroottiset eivät myöskään suorita pakkotoimintojaan julkisesti, vaan kyllä sosiaalisen etiketin noudattaminen myös rajoittaa niitä tehokkaasti. Eivät he elä missään omassa harhamaailmassaan. Pakkoneuroosien hoidossa tehokkaaksi osoittautunut kognitiivinen terapia perustuu sille, että altistetaan ihmistä häntä ahdistaville tilanteille ja sitten hän ei saa suorittaa pakkotoimintoja. Samoin niin, että jos hänellä on tietyt säännöt, miten jokin asia tulisi suorittaa, hänen on hoidossa tehtävä tahallaan noita itse laatimiaan sääntöjä rikkovia virheitä. Tämä tehoaa usein varsin nopeasti, jopa niin, että hetkellinen ahdistus, jota tunsi silloin kun tunsi tarvetta suorittaa pakkotoiminto, menee ohitse tai lievenee jopa minuuteissa. Ei kyse ole sentään mistään suunnattomasta kauhusta, vaikka pakkoneurootikot itselleen usein liioittelevatkin asioita. Kyse on tosiaan liioittelusta, minkä he itse huomaavat silloin, kun jättävät pakkotoiminnot suorittamatta. Mitään ihmeellistä ei silloin yleensä tapahdu, ei mitään psyykkistä hajoamista, vain hetkellistä ahdistusta.