Egon autonomia

[minätäällä]

Muutama kommentti vain. Selostuksesi oli minusta valaiseva, Kuutar.

Ei tuo homoseksuaalisten impulssien projisointi itsen ulkopuolelle toiseen mikään määritelmä psykoottisesta oireesta ollut.
Kiellettyjen, ei hyväksyttyjen ja ei tiedostettujen vietti-impulssien projisointi vain kuuluu esimerkiksi skitsofrenian oirekuvaan ja psykodynamiikkaan vaikkapa nyt Achtén ja Tammisen Psykiatrian käsikirjan mukaan.

Projisointia pidetään kuitenkin yhtenä kehittymättömimmistä, varhaisimmista defensseista, jotka vääristävät todellisuutta vakavimmin. PL:n esittämässä luettelossakin se oli nimetty "psykoottiseksi", vaikka tuo nimitys ei juuri sen vuoksi olekaan niin hyvä, että sitä voi esiintyä jossakin määrin kaikilla, niinkuin sanoitkin. Minun käsitykseni mukaan vasta tietyn defenssin joustamaton ja laaja-alainen, runsas käyttö on merkittävää.

Ajatukseni siitä, mikä erottaa pakko-oireisen ja psykoottisen ajattelun lähti siis tuosta ketjun alun tekstissä kerrotusta. Tuohon, että sanot pakko-oireisen pelkojen olevan mahdollisia ja psykoottisten ei, ei voi täysin yhtyä. Harhaluuloisuushäiriön harhaluulo on juuri tuollainen periaatteessa mahdollinen erotukseksi skitsofrenian täysin mahdottomasta ja eriskummallisesta harhaluulosta. Voi esimerkiksi olla ihan mahdollista, että ihmisestä puhutaan pahaa selän takana tai että joku työkaveri juonittelee häntä vastaan. Nuo ovat esimerkkejä harhaluuloisuushäiriön harhoista. Skitsofreniassa harha voisi olla vaikkapa sellainen, että ajatuksia siepataan tai pystytään lukemaan.

Harhaluuloisuushäiriöinenkin voi pyrkiä salaamaan harhaluulonsa, ei vain pakko-oireinen. Eikä jatkuva invalidisoiva käsien pesemisen pakko tietenkään voi pysyä salassa. Kapea-alaisen harhaluulon sen sijaan ei välttämättä aina tarvitse tulla esimerkiksi työelämässä esille ja häiritä ammatissa toimimista.

Minusta ei ole suurta eroa uskonnollisen ihmisen ajatuksessa, että Jumala tai suojelusenkeli näkee, kuulee, suojelee, antaa vaikean sairauden, ottaa läheisen ihmisen pois tms. ja psykoottisen ajattelussa, että KRP tai CIA seuraa, tarkkailee, salakuuntelee. Uskonnollinen ihminen voi kertoa saaneensa Jumalalta viestin, psykoottinen kertoo ehkä, että vastaanotti viestin ulkoavaruudesta.
Tuossa mielessä sanoisin uskonnollisenkin ajattelun olevan realiteettien vastaista, siis psykoottista. Pakkoneuroosin maaginen ajattelu tietysti myös on tyypillistä uskonnollisuudessa, vaikkapa rukoilemisessa, syntien anteeksiannossa ripillä tms.

Duodecimin Psykiatria -kirjassa sanotaan pakko-oireisten sairaudentunnosta, että yleensä oireet tunnistetaan vieraiksi ja perusteettomiksi ja niitä pyritään torjumaan, mutta osalla sairaudentunto on puutteellinen. Se voi vaihdella pakko-oireisesta psykoottisesta häiriöstä puuttuvine sairaudentuntoineen aina neuroottiseen häiriöön, johon liittyy voimakas sairaudentunto. Sairaudentunnon aste voi olla merkittävästi ennusteeseen liittyvä tekijä. Vaihtelevan sairaudentunnon takia DSM-IV-luokitukseen liitettiin lisämääre "huonosti tiedostettu" kuvaamaan niitä pakko-oireisia, joiden sairaudentunto on puutteellinen. Nämä potilaat eivät tunnista pakkotoimintojensa ja -ajatustensa vierautta. Lisäksi todetaan, että pakkotoimintoihin liittyvät ajatusrakennelmat voivat olla psykoottisia, jolloin samanaikaisen harhaluuloisuushäiriön tai tarkemmin määrittelemättömän psykoosin
lisädiagnoosin asettaminen voi olla perusteltua.

Sairaudentunnottomien, harhaluuloista pakko-oireista häiriötä sairastavien erottaminen psykoosipotilaista voi olla vaikeaa, mutta psykoosipotilailla esiintyy vain harvoin aikaavieviä rituaaleja.Skitsofreniapotilailla esiintyy pakkoajatusten lisäksi myös aistiharhoja tai skitsofreninen ajatushäiriö. Harhaluuloisuushäiriön paranoidiset ajatukset tai suuruusharha eivät myöskään liity pakko-oireiseen häiriöön.

[Psykopatologia]

Kirjoittaja Hannu Koponen, joka vaikuttaa lähinnä idiootilta, esittä pakko-oireisten häiriöiden kirjon,
joka vaan sotkee kuvaa äkkinäisillä.

Ei mitään psykodynamiikkaa ole esitetty.

[Kuutar]

minätäällä:

Ajatukseni siitä, mikä erottaa pakko-oireisen ja psykoottisen ajattelun lähti siis tuosta ketjun alun tekstissä kerrotusta. Tuohon, että sanot pakko-oireisen pelkojen olevan mahdollisia ja psykoottisten ei, ei voi täysin yhtyä. Harhaluuloisuushäiriön harhaluulo on juuri tuollainen periaatteessa mahdollinen erotukseksi skitsofrenian täysin mahdottomasta ja eriskummallisesta harhaluulosta. Voi esimerkiksi olla ihan mahdollista, että ihmisestä puhutaan pahaa selän takana tai että joku työkaveri juonittelee häntä vastaan. Nuo ovat esimerkkejä harhaluuloisuushäiriön harhoista.

Minusta noissa harhaluuloissakin on kyllä laadullinen ero verrattuna pakko-oreisiin. Luin Duodecimin kuvauksen harhaluuloisuushäiriöstä: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00373

Harhaluuloisuushäiriöitä on harhaluulon luonteen mukaan eri tyyppisiä. Vainoharhaisessa eli paranoidisessa muodossa henkilö kokee, että häntä tai jotakuta hänen läheistään vainotaan tai kohdellaan jollain tavoin kaltoin. Mustasukkaisuusharhainen uskoo perusteetta kumppaninsa olleen tai olevan uskoton. Erotomaanisesti harhainen on varma jonkun ja yleensä itseään korkeammassa asemassa olevan henkilön rakkaudesta itseensä. Suuruusharhaisella on harhaluuloja mahtavasta vallasta, voimasta, tietämyksestä, identiteetistä, erityisestä suhteesta jumaluuteen tai kuuluisan henkilöön olematta kuitenkaan maaninen. Somaattisharhaisella uskoo vakaasti ja perusteetta, että hänellä on jokin fyysinen sairaus tai vamma. Osalla harhaluuloisuushäiriöistä kärsivistä ilmenee useita erilaisia harhaluuloja.

Harhaluulot näyttävät liittyvän enimmäkseen toisiin ihmisiin, kun taas pakko-oireisen ahdistus kohdistuu itseen ja omaan toimintaan. Pakko-oireista kärsivä ei luota riittävästi itseensä, kun harhaluuloinen tuon Duodecimin mukaan kohdistaisi epäluottamuksen ja harhaisuuden muihin ihmisiin.
Minusta kyllä vainotuksi itsensä kokeminen ( mikäli se ei liity johonkin todelliseen tapahtumaan elämässä) on harhaisempaa, kuin vaikka sen pelkääminen, että jättäisi hellan päälle. Hellan päälle jääminen on todellinen, helposti toteutuvissa oleva mahdollisuus. Henkilö joka sitä pelkää, on voinut hellan joskus jättääkin päälle, joten pelko sinänsä ei ole epärealistinen, vaikka liiallinen tarkistelu onkin pakko-oire.

minätäällä:

Minusta ei ole suurta eroa uskonnollisen ihmisen ajatuksessa, että Jumala tai suojelusenkeli näkee, kuulee, suojelee, antaa vaikean sairauden, ottaa läheisen ihmisen pois tms. ja psykoottisen ajattelussa, että KRP tai CIA seuraa, tarkkailee, salakuuntelee. Uskonnollinen ihminen voi kertoa saaneensa Jumalalta viestin, psykoottinen kertoo ehkä, että vastaanotti viestin ulkoavaruudesta.

Jaa? Sinusta ei voi siis nähdä mitään eroa uskonnollisen ja vainoharhaisesti psykoottisen ihmisen välillä?

[Psykopatologia]

Sama asiahan se on.

[Kuutar]

Sama asiahan se on.

Mikä?

[Psykopatologia]

Jaa? Sinusta ei voi siis nähdä mitään eroa uskonnollisen ja vainoharhaisesti psykoottisen ihmisen välillä?

[minätäällä]

Kuutar, paranoidinen ajattelu tai sellaiseksi katsottavissa oleva yksittäinen ajatus ei ole välttämättä yhtä vakava asia kuin pitkäkestoisen harhaluuloisuushäiriön vakiintunut ja laajalle levinnyt harhaluulojen systeemi. Kyllä paranoidista voi olla vaikkapa niinkin tavallinen tunne tai ajatus, että minusta puhutaan selän takana tai että työkaveri yrittää hankaloittaa työtäni. Siis tuommoisetkin aika tavalliset ajatukset voivat olla psykoottisia, jos niille ei ole todellisuudessa aihetta.

Netissä on hyvä sivusto paranoidisesta ajattelusta ja sen yleisyydestä (kolmanneksella väestöä ainakin joskus, yhtä yleistä kuin masennus) sekä havainnollinen itsearviointitesti tuollaisesta ajattelusta ja erityyppisten, lievempien ja vakavampien, ajatusten yleisyydestä. Sivut löytyvät googlaamalla Paranoid Thoughts ja testi kohdasta Assess your own paranoia.

Ei tuossa psykiatrian kirjassa tosiaan ole juuri mitään pakkoneuroosien psykodynamiikasta (muuta kuin että se liittyy anaalisen vaiheen kehitykseen). Puhutaan enemmän perinnöllisyydestä, välittäjäaineista ja terapianakin kognitiivisesta terapiasta.

[Kuutar]

minätäällä:

Kyllä paranoidista voi olla vaikkapa niinkin tavallinen tunne tai ajatus, että minusta puhutaan selän takana tai että työkaveri yrittää hankaloittaa työtäni. Siis tuommoisetkin aika tavalliset ajatukset voivat olla psykoottisia, jos niille ei ole todellisuudessa aihetta.

Niinhän tuossa laittamassani Duodecimin linkissä kerrotaankin.

Minä vastasin siihen näin, kun vertasit harhaluuloisuushäiriötä ja pakko-oireita:

Minusta noissa harhaluuloissakin on kyllä laadullinen ero verrattuna pakko-oreisiin.

Harhaluulot näyttävät liittyvän enimmäkseen toisiin ihmisiin, kun taas pakko-oireisen ahdistus kohdistuu itseen ja omaan toimintaan. Pakko-oireista kärsivä ei luota riittävästi itseensä, kun harhaluuloinen tuon Duodecimin mukaan kohdistaisi epäluottamuksen ja harhaisuuden muihin ihmisiin.

[Kuutar]

Sama asiahan se on.

Oletteko muut samaa mieltä?

Mitä mieltä olette te, jotka olette uskonnollisia?

[Helmis]

Minä en ole samaa mieltä kuin PL.

En kutsuisi itseäni uskonnolliseksi enkä uskovaiseksikaan, uskonnolla ei elämässäni
ole merkittävää sijaa.

[Kuutar]

Kyllästynyt:

No olisiko kovinkin yllättävää jos uskovat kiistävät uskon olevan verrattavissa harhaluuloisuuteen?

Ei, mutta jostain syystä pelkkää uskonnollisuutta ei kuitenkaan diagnosoida Suomessa harhaluuloisuudeksi.

[Kuutar]

minätäällä:

Kyllä paranoidista voi olla vaikkapa niinkin tavallinen tunne tai ajatus, että minusta puhutaan selän takana tai että työkaveri yrittää hankaloittaa työtäni.

Tuollaisessa tapauksessa pitäisi lääkärin toki varmistaa, ettei kyse ole todellisesta kiusaamisesta tai syrjinnästä työpaikalla. Kiusaajathan voivat syyllistää uhria, kieltää kiusaamisen tai väittää, että kyse on vain hänen kuvittelustaan. Kiusatuksi tulemista voi olla vaikea todistaa joissain tapauksissa. Kiusaaminen on huomattavasti yleisempi ilmiö kuin harhaluuloisuushäiriö, joten toivottavasti tuota diagnoosia ei kovin yleisesti jaella.

[minätäällä]

Vähän sama asia kuin se, että alkoholi, tupakka ja kahvi eivät ole laittomia ja kiellettyjä riippuvuutta aiheuttavia aineita, monet muut ovat. Sanottiinkos alkoholista niin, että jos se keksittäisiin nyt, sitä ei hyväksyttäisi lailliseksi nautintoaineeksi? Ehkä uskonnollisia kokemuksia ja uskomuksiakin pidettäisiin psykoottisina, jos niillä ei olisi niin pitkää historiaa.

Se, millaisia muotoja psykoosi saa ja mitä pidetään psykoottisena on kai osittain kulttuuristakin riippuvaista.

Kuutar, niin pitäisi varmistaa, varsinkin silloin, jos joudutaan tekemään pakkohoitopäätös ja tuon tärkeyttä tähdennetäänkin tuossa Duodecimin kirjassa. Usein harhaluuloillakin voi olla jonkinlaista todellista pohjaa.

[Kuutar]

minätäällä:

Kuutar, niin pitäisi varmistaa, varsinkin silloin, jos joudutaan tekemään pakkohoitopäätös ja tuon tärkeyttä tähdennetäänkin tuossa Duodecimin kirjassa.

Tuo on harhaluuloisuushäiriö on kyllä esimerkki diagnoosista, joka pahimmillaan vaarantaa ihmisten oikeusturvan ja he voivat tulla hyvin epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi ja vielä lisätään huonosti kohdellun kärsimyksiä. Tuo diagnoosihan on loistava lyömase kiusaajalle, joka voi sanoa " ei häntä ole kiusattu, hänellä on vaan harhaluuloja". Pettänyt puoliso taas voi väittää," En ole koskaan pettänyt, hän on vaan sairaalloisen mustasukkainen". Sitäpaitsi kenen kriteereillä määritellään, mikä on esimerkiksi sairaalloista mustasukkaisuutta? Sehän on sen parin keskinäinen sopimus, mitä he sallivat toisilleen.

[minätäällä]

Samaa mieltä, Kuutar. Kiusaamistapauksissa näyttää ainakin lehtien palstoilla usein käyvän niin, että ensin sanotaan kyseessä olevan vain yksittäistapaus. Kun lopulta usein käy niin, että kiusattu joutuu jäämään myös sairaslomalle, hänen voidaankin hyvällä syyllä väittää kärsineen vain mielenterveysongelmista ja kiistää työyhteisössä koskaan esiintyneen mitään ongelmia.

[Kuutar]

Jos Pertti vastaanotollesi tulisi pariskunta, joista toinen väittäisi miehensä pettäneen, tämä kieltäisi sen ja väittäisi vaimoaan harhaluuloisuushäiriöiseksi, niin kumpaa uskoisit?

Vaimo kertoisi tulleensa vastaanotolle parisuhteen ongelmien takia, ja mies koska hänen mielestään vaimolla on ongelmia.

[Psykopatologia]

Luultavasti ensin uskoisin vaimoa, sitten miestä.

Muistaakseni kaksi kertaa on käynyt niin, että olen huijaantanut toisen puolison jutuista joksikin aikaa.

Sitten on yksi hieman erilainen tapaus.

[Kuutar]

Luultavasti ensin uskoisin vaimoa, sitten miestä.

Muistaakseni kaksi kertaa on käynyt niin, että olen huijaantanut toisen puolison jutuista joksikin aikaa.

Sitten on yksi hieman erilainen tapaus.

Riittääkö toisen puolison jutut perusteiksi toisen diagnosoimiseen?

[Psykopatologia]

Eivät yleensä.

Yleensä rapotoinnessa on olennaista, kertooko ihminen omista kokemuksistaan vai tapahtumista.

[Helmis]

Eivät yleensä.

Yleensä rapotoinnessa(?) on olennaista, kertooko ihminen omista kokemuksistaan vai tapahtumista.