Ajatukseni siitä, mikä erottaa pakko-oireisen ja psykoottisen ajattelun lähti siis tuosta ketjun alun tekstissä kerrotusta. Tuohon, että sanot pakko-oireisen pelkojen olevan mahdollisia ja psykoottisten ei, ei voi täysin yhtyä. Harhaluuloisuushäiriön harhaluulo on juuri tuollainen periaatteessa mahdollinen erotukseksi skitsofrenian täysin mahdottomasta ja eriskummallisesta harhaluulosta. Voi esimerkiksi olla ihan mahdollista, että ihmisestä puhutaan pahaa selän takana tai että joku työkaveri juonittelee häntä vastaan. Nuo ovat esimerkkejä harhaluuloisuushäiriön harhoista.
Harhaluuloisuushäiriöitä on harhaluulon luonteen mukaan eri tyyppisiä. Vainoharhaisessa eli paranoidisessa muodossa henkilö kokee, että häntä tai jotakuta hänen läheistään vainotaan tai kohdellaan jollain tavoin kaltoin. Mustasukkaisuusharhainen uskoo perusteetta kumppaninsa olleen tai olevan uskoton. Erotomaanisesti harhainen on varma jonkun ja yleensä itseään korkeammassa asemassa olevan henkilön rakkaudesta itseensä. Suuruusharhaisella on harhaluuloja mahtavasta vallasta, voimasta, tietämyksestä, identiteetistä, erityisestä suhteesta jumaluuteen tai kuuluisan henkilöön olematta kuitenkaan maaninen. Somaattisharhaisella uskoo vakaasti ja perusteetta, että hänellä on jokin fyysinen sairaus tai vamma. Osalla harhaluuloisuushäiriöistä kärsivistä ilmenee useita erilaisia harhaluuloja.
Minusta ei ole suurta eroa uskonnollisen ihmisen ajatuksessa, että Jumala tai suojelusenkeli näkee, kuulee, suojelee, antaa vaikean sairauden, ottaa läheisen ihmisen pois tms. ja psykoottisen ajattelussa, että KRP tai CIA seuraa, tarkkailee, salakuuntelee. Uskonnollinen ihminen voi kertoa saaneensa Jumalalta viestin, psykoottinen kertoo ehkä, että vastaanotti viestin ulkoavaruudesta.
Kyllä paranoidista voi olla vaikkapa niinkin tavallinen tunne tai ajatus, että minusta puhutaan selän takana tai että työkaveri yrittää hankaloittaa työtäni. Siis tuommoisetkin aika tavalliset ajatukset voivat olla psykoottisia, jos niille ei ole todellisuudessa aihetta.
Minusta noissa harhaluuloissakin on kyllä laadullinen ero verrattuna pakko-oreisiin.
Harhaluulot näyttävät liittyvän enimmäkseen toisiin ihmisiin, kun taas pakko-oireisen ahdistus kohdistuu itseen ja omaan toimintaan. Pakko-oireista kärsivä ei luota riittävästi itseensä, kun harhaluuloinen tuon Duodecimin mukaan kohdistaisi epäluottamuksen ja harhaisuuden muihin ihmisiin.
Psykopatologia kirjoitti:Sama asiahan se on.
No olisiko kovinkin yllättävää jos uskovat kiistävät uskon olevan verrattavissa harhaluuloisuuteen?
Kyllä paranoidista voi olla vaikkapa niinkin tavallinen tunne tai ajatus, että minusta puhutaan selän takana tai että työkaveri yrittää hankaloittaa työtäni.
Kuutar, niin pitäisi varmistaa, varsinkin silloin, jos joudutaan tekemään pakkohoitopäätös ja tuon tärkeyttä tähdennetäänkin tuossa Duodecimin kirjassa.
Psykopatologia kirjoitti:Luultavasti ensin uskoisin vaimoa, sitten miestä.
Muistaakseni kaksi kertaa on käynyt niin, että olen huijaantanut toisen puolison jutuista joksikin aikaa.
Sitten on yksi hieman erilainen tapaus.
Psykopatologia kirjoitti:Eivät yleensä.
Yleensä rapotoinnessa(?) on olennaista, kertooko ihminen omista kokemuksistaan vai tapahtumista.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa