Kehitysvamma johtaa yhä useammin aborttiin

[Mirri]

Tunteella aborttiin suhtautuvat vanhemmat suhtautuvat helposti myös syntyneeseen vammaiseeen lapseensa niin tunteella, että lapsi vie ja vanhemmat vikisevät.

Noinkohan on, etteivät 'tunteella' aborttiin suhtautuvat vanhemmat osaisi kasvattaa kehitysvammaista lasta? Minusta on aika outoa ajatella, että 'tunteeton' suhtautuminen aborttiin kertoisi kyvystä kasvattaa kehitysvammaista lasta.
Toinen kysymys, joka heräsi: onko paljonkin vanhempia, jotka eivät suhtaudu tunteella, jos omassa elämässään kohtaavat sellaisen ääritilanteen, että odottavat vammaista lasta? Luulen, että he suhtautuvat tunteella aborttiin ihan riippumatta siitä päätyvätkö siihen vai eivätkö päädy. Teoriassa on helppo suhtautua aborttiin 'tunteettomasti' ja kylmän järkevästi; tosi tilanne ja valinnan paikka on toinen juttu. Ei taida syntyä päätöksiä, jotka eivät olisi tehty tunteella; oli päätös mikä hyvänsä.

Vanhempien syyllisyydentunteet kyllä voivat olla ongelma, joka voi haitata myös kehitysvammaisen lapsen kasvattamista; ehkä tarkoititkin sitä asiaa. Syyllisyydentunteet voivat estää abortin tekemisen, ja samainen syyllisyydentunteet voivat estää myös kehitysvammaisen lapsen kasvattamisen; hänet niinsanotusti 'hemmotellaan pilalle'...

[Psykopatologia]

Jos kyseessä ovat nuoret, hedelmälliset ihmiset, tuntuu abortti luontevammalta kuin ikälopuilla.

[minätäällä]

En romantisoi. Olin riskisynnyttäjä ja muutenkin niin epävarma, että olisin varmasti päätynyt aborttiin, jos jotain olisi havaittu tehdyissä testeissä. Avioliittokin oli kriisissä.

Minusta vain ei ole ulkopuolisen oikein mennä päättelemään toisen ihmisen elämästä, vammaisen, vanhuksen tai kehitysvammaisen, että se on pelkkää kärsimystä, epämielekästä ja onnetonta. Voihan yksinkertainen ihminen olla onnellisempikin kuin älykäs pakkosuorittaja.

Minusta Franklin logoterapiassa oli keskeistä se, että hyvinkin vaikeasti vammautunut voi löytää elämälleen tarkoituksen ja kokea sen mielekkääksi. Ja eiköhän hetkessä eläminen tuo niitä onnenkin hetkiä enemmän kuin alituinen menneen ja tulevan murehtiminen?

[Psykopatologia]

Luulen, että Emil tarkoitti fiksuja psyykkisesti häiriintyneitä, ei tyhmähköjä klenkkoja.

[Mirri]

Hesarin artikkelissa oli paljon monenlaista asiaa, joten siteeraan lisää:

Jotkut vanhemmat ja tutkijat epäilevät, että seulonnoissa on pohjimmiltaan kyse säästöistä. Esimerkiksi seulonta-asetusta valmistelleen työryhmän raportissa arvioitiin keskeytysten kustannusvaikutuksia. THL:n seulontoja koskevassa koulutusmateriaalissa väitetään, että kolmannes lastensairaaloiden sisäänotoista johtuu synnynnäisistä poikkeavuuksista, epämuodostumista ja geneettisistä sairauksista.

Seulonnat voivat luoda illuusion, että kaikkea poikkeavuutta voi kontrolloida. Jos sikiö saa "puhtaat paperit", vanhemmat saattavat huokaista, että onpa hyvä, että lapsi on terve.
"Niinhän se ei ole. Tulos tarkoittaa vain, että ultraäänessä ja seulassa ei havaittu mitään poikkeavaa", sanoo seulonnoista vastaava ylilääkäri Veli-Matti Ulander Husista.

Mutta ultraäänitutkimuksellakaan ei huomata kaikkia rakennevikoja, ja jotkin niistä voivat aiheuttaa hyvin vakavan vamman.
CP-vamma puolestaan ilmenee vasta syntymän jälkeen. Lisäksi jokainen meistä voi vammautua niin kauan kuin elää.
Kuinka kestämme tämän?

Ja johtavatko seulonnat lopulta vanhemmuuden ehdollistumiseen: rakastan lastani, jos se täyttää tietyt kriteerit?

Tiedetäänkö, ettei Suomi ole päätynyt kattaviin sikiöseulontoihin juurikin kustannussyistä; säästääkseen rahaa? Silti, vaikka miten yritetään väittää ja todistella, että muka toteutetaan vanhempien tahto, johon yhteiskunta vain tarjoaa mahdollisuuden...

Haluavatko ihmiset käyttää yhteiset taloudelliset resurssit muualle kuin toisten ihmisten (kuten vammaisina syntyneiden) hoitamiseen, ja onko heillä oikeus haluta ja jopa vaatiakin niin; siinä yksi kiemurainen kysymys monien muiden vaikeiden kysymysten lisäksi.
Tähän jatkoksi oikeastaan sopisi senkin ihmettely, että mikseivät esim. ruotsalaiset ja norjalaiset vanhemmat tunne tarvetta haluta sikiöseuloja niin kiihkeästi kuin suomalaiset vanhemmat tahtovat.

Väkisinkin tulee mieleen, että Suomessa on tehokkaasti muokattu yleistä mielipidettä ja asenteita suotuisiksi kyseiselle verorahojen säästöoperaatiolle. Onhan selvää, että raskaudenaikaisten sikiöseulojen toteuttaminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin antaa vammaisten yksilöiden syntyä; kannattaa karsia pysyvästi vammaisina syntyvistä yksilöistä pois jo ennen syntymää niin moni kuin vain suinkin mahdollista.

[minätäällä]

Höh, eikö tuottamattomalla ihmisellä siis ole ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia, Mirri?
Heti kun sorvista ote kirpoaa, navetan taakse ja kuula kalloon?
Kaduttaa, että tähän asenneilmastoon ja yhteiskuntaan on tullut synnytettyä lapsi, joka joutuu siinä elämänsä elämään.

[Mirri]

Höh, eikö tuottamattomalla ihmisellä siis ole ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia, Mirri?
Heti kun sorvista ote kirpoaa, navetan taakse ja kuula kalloon?
Kaduttaa, että tähän asenneilmastoon ja yhteiskuntaan on tullut synnytettyä lapsi, joka joutuu siinä elämänsä elämään.

Miksi sinä minulle esität tuollaisia kysymyksiä?

[minätäällä]

Mirri, kyselit, onko ihmisillä oikeus vaatia, ettei yhteisiä taloudellisia resursseja käytetä vammaisten hoitamiseen. Minusta ei.

[Mirri]

Onko moniakin maita, joissa on kärsimyksen ehkäisy vammaisten sikiöiden eliminoimisen muodossa viety nykyaikana näin pitkälle kuin Suomessa? Jos muissa kehittyneen ja korkeatasoisen lääketieteen maissa ei olla lämmetty suomalaiselle käytännölle aktiivisesti tarjota (tyrkyttää?) yhteiskunnan puolesta vammaisten sikiöiden eliminoimiseen tarkoitettuja sikiöseuloja raskaana oleville, niin miksei?

Mirri, kyselit, onko ihmisillä oikeus vaatia, ettei yhteisiä taloudellisia resursseja käytetä vammaisten hoitamiseen. Minusta ei.

Minätäällä, ei minustakaan.

[Psykopatologia]

Suomalainen yhteiskunta haluaa tarjota onnellisia ja mahdollisimman teveitä perheitä.

[Psykopatologia]

Jos sikiö on aivan romuna ja vanhemmat vaativat, että lääkärit tekevät kaikkensa, luulen,
että lääkärit suhteellisen helposti taipuvat ja yrittävät (ainakin jotain vaikkapa näennäistä).

Hukkuneissa mutta elvytetyissä on myös ikäviä tapauksia.

[Mirri]

Mutta jos Mirrin väite pitäisi paikkansa, sairaita/vammaisia sikiöitä ei hoidettaisi lainkaan. Todellisuudessa kuitenkin tehdään kaikki mitä suinkin voidaan.

Mikä väite? Ja miten vammaisia sikiöitä hoidetaan?

[Mirri]

Mutta jos Mirrin väite pitäisi paikkansa, sairaita/vammaisia sikiöitä ei hoidettaisi lainkaan. Todellisuudessa kuitenkin tehdään kaikki mitä suinkin voidaan.

Mikä väite? Ja miten vammaisia sikiöitä hoidetaan?

Se sinun väitteesi, että Suomessa yhteiskunta tarkoituksella pyrkii eliminoimaan vammaiset (sikiöt) maailmasta.

Raskauden aikanakin voidaan sikiötä hoitaa - jopa kirurgisestikin. Etkö ole koskaan kuullut asiasta?

Millä tavoin Suomessa hoidetaan vammaisia sikiöitä?

Ja jos tarkoitus olisi kitkeä maailmasta vammaiset, miksi kummassa vaikeastikin vammaisia lapsia ja aikuisiakin hoidetaan?

He ovat ehtineet tulla ulos kohdusta ennen kuin heidät on eliminoitu vammansa vuoksi, joten mitä vaihtoehtoja hoitamiselle olisi? Kuten on jo todettu; Suomessa ei sentään ole tapana tappaa syntymään päässeitä ihmisiä näiden vammaisuuden vuoksi.

[Psykopatologia]

Sitten vielä on pariskuntia, jotka eivät hanki ollenkaan lapsia, edes terveitä. Kuitenkin yhdyselämää
useimmiten on, joten ehkäisy on käytössä. Nämähän niitä suurimpia kriminellejä ovat. On jäänyt
moni nero syntymättä.

[Maria]

Sitten vielä on pariskuntia, jotka eivät hanki ollenkaan lapsia, edes terveitä. Kuitenkin yhdyselämää
useimmiten on, joten ehkäisy on käytössä. Nämähän niitä suurimpia kriminellejä ovat. On jäänyt
moni nero syntymättä.

Jep. Näin on. Ajatella, kun minä olen näin fiksu, niin jälkikasvukin olisi vähintään professoreita ja presidenttejä.

[Psykopatologia]

Taas tuli kiire. Missä neitiä voisi tavata?

[valkosiipi]

Abortti tai tutkimuksissa vammaiseksi todetun lapsen synnyttäminen on vanhempien päätös. Sen päätöksen vanhemmat tekevät omista lähtökohdistaan.

Jos vanhemmat päättävät synnyttää vammaisen lapsen, silloin alkaa vaikuttaa myös vammaisen lapsen oikeudet. Vammaisten lasten eteen tehdään sairaanhoidollisesti minun nähdäkseni kaikki mahdollinen kustannuksia säästämättä. Kustannuksia säästetään vasta kuntoutusvaiheessa. Eli vanhemmilla on hirmuisen suuri vastuu siitä, millaisen kuntoutuksen ja millaisia apuvälineitä heidän vammainen lapsensa saa. Kovat luut onnistuvat saamaan suhteellisen paljon palveluja vammaiselle lapselleen. "Kiltit" vanhemmat saavat usein pärjätä aika omillaan.

[Psykopatologia]

http://en.wikipedia.org/wiki/Fetal_surgery
(- -)
H i s t o r y

Fetal surgical techniques using animal models were first developed at the University of California, San Francisco in 1980 by Dr. Michael R. Harrison and his research colleagues.

In 1981, the first human open fetal surgery in the world was performed at University of California, San Francisco under the direction of Dr. Michael Harrison. The fetus in question had a congenital hydronephrosis, a blockage in the urinary tract that caused the bladder to dangerously extend. To correct this a vesicostomy was performed placing a catheter in the fetus allowing the urine to be released normally. The blockage itself was removed surgically after birth.[5]

Further advances have been made in the years since this first operation. New techniques have allowed additional defects to be treated and for less invasive forms of fetal surgical intervention.
(- -)
___________

Aika uutta on.
______________________________

[Mirri]

Abortti tai tutkimuksissa vammaiseksi todetun lapsen synnyttäminen on vanhempien päätös. Sen päätöksen vanhemmat tekevät omista lähtökohdistaan.

Onko varmasti kysymys vanhempien omasta päätöksestä, vai halutaanko vain sinnikkäästi uskoa niin? Luulen, ettei tuohon kysymykseen pystytä antamaan vastausta, jonka varmasti tiedettäisiin olevan oikea vastaus.

Oikeastaan vastauksen tietävät vain ne, jotka ovat kohdanneet painostusta kieltäytymistensä vuoksi - mutta heitähän ei uskota. Ja koska heitä ei uskota, on helppo pitää yllä kuvaa muka vanhempien omista päätöksistä. Jos äiti kertoo joutuneensa taistelemaan oikeudestaan olla menemättä seuloihin, ja jos hän kertoo joutuneensa taistelemaan pysyäkseen päätöksessään synnyttää vammainen lapsi, sanotaan ettei sellaista todellisuudessa tapahdu. Ja sitten puhutaan vanhempien omasta päätöksestä...

Vaikka hyvin voi olla niin, että 'omat' päätökset syntyvät ties miten voimakkaan asennemuokkauksen ja johdattelun seurauksena. Mutta eihän sitä asiaa saada näkyväksi, koska sen olemassaolo kiistetään, ja kieltäydytään uskomasta painostuksen kohteiksi joutuneita ihmisiä. Niin vahva yleinen mielipide ja uskomus on vallalla, ettei suostuta uskomaan niitä ihmisiä joiden kokemus on toisenlainen; heidän kokemuksensa aiheuttaisi särön vallalla olevaan uskomukseen ja voimakkaaseen mielipiteeseen, joiden mukaan on kysymys 'vapaasta tahdosta'.

[Psykopatologia]

Tieysti tuollaisiakin tapauksia on, poikkeuksia siis.

Kuten aiemmin totesin, yleinen eetos on aborttimyönteinen, ehkä henkilökunnassa erityisesti.
Kuitenkin prosentit puhuvat puolestaan Mirrin kantaa vastaan.