f a l l i s-o i d i p a a l i n e n vaihe
(kr. phallos parru, siitin), n.3—5+ -vuotiaana, lapsuuden g e n i t a a l i n e n vaihe, johon sisältyy (1) uretraali-erotiikka, (2) fallisuus ja (3) oidipus-kompleksi; psykoanalyyttisessä teoriassa libido- ja psyko-seksuaalisen kehityksen kolmas vaihe (Freud 1923, ym.). Jungilaisessa (1915) psykologiassa tyttöjen oidipus-kompleksin nimitys on elektra-kompleksi. (Fallinen viittaa penikseen liitettyihin p s y y k k i s i i n ominaisuuksiin.) Fallisessa vaiheessa seksuaalisuus ja mielihyvä keskittyvät sukuelimiin (penis; clitoris). Klassisen teorian mukaan pojat kokevat paisuvasta elimestään narsistista ylpeyttä ja ovat alttiina kastraatio-ahdistukselle kun taas tytöt — jo valmiiksi ”kastroituneina”— tuntevat alemmuutta, kun heillä ei ole mitään poikiin verrattavaa. Vaiheen alkupuoli on passiivinen ja pre-oidipaalinen. Vaiheen loppupuolella lapsen ja vanhempien kesken kehittyy enimmin piilotajuinen ja primaariprosessi-ajatteluun pohjaava sekä ambivalentti kolmio-draama, aktiivinen oidipus-kompleksi (Freud 1908, ym.), joka voi olla joko positiivinen (heteroseksuaalinen) tai/ja negatiivinen (homoseksuaalinen): Lapsi rakastuu vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan ja kokee oman sukupuolensa edustajan kilpailijana, jonka kuuluisi häipyä ("kuolla"). Positiivinen ja negatiivinen pooli voivat vaihdella. Poikien kokema uhka fokusoituu kastraatio-ahdistukseen, jonka seurauksena hän voi esiintyä isän edessä alistuvana ja ”feminiinisesti”. Tyttö voi olla pettynyt häntä laiminlyöneeseen äitiin, joka — mahdollisesti rangaistuksena seksuaalisista ajatuksista ja itsetyydytyksestä yms.— ei ole antanut hänelle penistä. Siksi hän on voinut kääntyä isän puoleen saadakseen peniksen tai muun kompensaation. Näin on voinut syntyä idea lapsesta = penis.
Normaalisti lapsi pystyy neutraloimaan mahdottomat toiveensa, ja hän samaistuu oman sukupuolensa edustajaan, minkä seurauksena on myös yli-minän ja minä-ihanteen muodostuminen. Tämä merkitsee sitä, että lapsen persoonallisuus on strukturaalis-organisatorisesti ”valmis” (psykoanalyyttisen ego-psykologian termein): (1) id, (2) ego sekä (3 & 4) super-ego & ego-ideaali. — Mangs & Martell (1974: 80—94, ym.); ym.
Charles Rycroft (1968: 105—106) on tuonut esiin, että oidipus-kompleksi — fallisen vaiheen huipentuma — oli psykoanalyyttisen teorian kulmakiviä n. vuoteen 1930. Tämän jälkeen psykoanalyysi keskittyi enemmän pre-genitaaliseen äiti-suhteeseen, jolloin oivallettiin paremmin, että oidipus-kompleksin tulkinta liittyy kiinteästi myös yksilön varhaisempiin kehitysvaiheisiin.
Freudin fallos-keskeistä käsitystä on myöhemmin kritisoitu. Mm. Tor-Björn Hägglund (1976) on tuonut esiin naisen arvokkaan sisätilan (vagina ja kohtu), josta jo tytöllä saattaa olla hämärä käsitys. Oidipaali-ikäinen tyttäreni Katri totesi 1970-luvulla, että ”äidillä on ihana onkalo, joka on täynnä timantteja ja jalokiviä”. VFreudin fallos-keskeistä käsitystä on myöhemmin kritisoitu. Sisätilan käsitteen esitti Paul Schilder vuonna 1935. Mm. Tor-Björn Hägglund (1976) on tuonut esiin naisen arvokkaan sisätilan (vagina ja kohtu), josta jo tytöllä saattaa olla hämärä käsitys. Oidipaali-ikäinen tyttäreni totesi muinoin, että ”äidillä on ihana onkalo, joka on täynnä timantteja ja jalokiviä”. Toisaalta pojankin ylpeys elimestään jää ulko-kohtaiseksi: kikkeli ei ole siittämis-elin vaan vain pissaamis-vehje, joka kovettuu mahdollisesti siksi, että poika ei ole päässyt pissalle.
(—28.6.2021)

1933