Neuroottinen koira

[Mirri]

Minun hoidossani koira ei kärsi, koska hyväksyn sen koirapelon, enkä vaadi sitä olemaan sosiaalinen tai ystävällinen toisia koiria kohtaan.

Mistä sinä päättelet kohtaamiemme koirien olevan haisevia spurguja? Kyllä ne kokemukseni mukaan ovat ihan tavallisia koiria toinen toistaan fiksumpine omistajineen. En usko, että yksikään koira on nirppanokkainen ja sen vuoksi pelkäisi lajitovereitaan.

[Valkosiipi]

Perhoskoirani hyvänä esimerkkinä. Sitä voitaisiin pitää luonnehäiriöisenä, neuroottisena, traumatisoituneena, mutta toisaalta voidaan ajatella arkuuden (ja koirapelon) olevan sille luonnollinen ominaisuus, joka ei ole koiran vaan ihmisen ongelma. Eikä ole tehtävissä juuri muuta kuin sopeutuminen koiran luonteeseen. Samoin on monien koirien kohdalla; luonnollisten ominaisuuksiensa vuoksi ne eivät sopeudu ympäristöönsä ja leimautuvat ongelmakoiriksi, koska ihmisten on vaikea sopeutua siihen, että koira on toisenlainen kuin ihminen on odottanut. Arkuus ja pelokkuus ovat ominaisuuksia, joita ihmisten on vaikea hyväksyä.

Taipumus arkuuteen tai rohkeuteen on varmasti synnynnäistäkin. Kun seuraa alle luovutusikäistä pentulaumaa, erot pentujen välillä vaikkapa rohkeudessa on melkoisia. Mutta kun kyseessä on koira, on ihmisellä mahdollisuus koulutuksella vaikuttaa paljonkin koiran käyttäytymiseen, myös koiran ollessa aikuinen. Arasta koirasta voi kouluttaa suhteellisen rohkean koiran, olen itse nähnyt. Tarvitaan vaan riittävästi taitoa sekä paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. Harva koiranomistaja kovin kummoisiin koulutussaavutuksiin kuitenkaan lopulta pääsee.

Koiran tehtävä on sopeutua laumaan jossa se elää. Ihmisen tehtävä ei ole sopeutua kohtuuttomasti koiraan. Jonkin verran tietysti. Jos koira ei sopeudu riittävästi laumaansa ja ihmisellä ei ole mahdollisuutta tai taitoa koulutuksella sopeuttaa koiraa, viisas omistaja etsii koiralleen uuden, paremmin sopivan lauman. Esimerkiksi jossain parin hengen laumassa pieni tärisevä mamin kullanmuru tuskin on kovin suuri ongelma. Jossain isossa laumassa ongelma on ylitsepääsemätön.

[Valkosiipi]

Tuli kahteen kertaan.

[Katla]

Minun hoidossani koira ei kärsi, koska hyväksyn sen koirapelon, enkä vaadi sitä olemaan sosiaalinen tai ystävällinen toisia koiria kohtaan.

Mistä sinä päättelet kohtaamiemme koirien olevan haisevia spurguja? Kyllä ne kokemukseni mukaan ovat ihan tavallisia koiria toinen toistaan fiksumpine omistajineen. En usko, että yksikään koira on nirppanokkainen ja sen vuoksi pelkäisi lajitovereitaan.

älä usko mutta niin se vaan on. Seurakoira tyttökoirat on nirppanokkia, koska ne tietää ettei niiden tarvii suorittaa mitään tehtäviä, kunhan kulkee ja patsastelee.Ja ilmanmuuta haju on se joka saa flikan katselemaan muualle. Paitsi sit juoksulla, niin sit tuntuu kelpaavan kaikki. Se on seurakoira sinulle ja haluaa olla nätti ja söpö sinulle, älä pakota sitä menemään epämukavuusalueelle muiden luo.

[Mirri]

Valkosiipi, olen kanssasi samaa mieltä.

Katla, nirppanokkaisuus ei vapisuta koiraa, pelko sen sijaan voi hyvin tehdä niin.

[Hilppa]

Valkosiipi, olen kanssasi samaa mieltä.

Katla, nirppanokkaisuus ei vapisuta koiraa, pelko sen sijaan voi hyvin tehdä niin.

Koira voi vapista monestakin syystä, mm. pelosta. Koira ilmentää tunnereaktioitaan selvemmin, koska ei peittele niitä, kuten ihminen. Koiralla vapina ei siis ole ollenkaan niin vakavaa asiaa ilmentävä kuin ihmisellä, joka pelosta vapistessaan ilmentää, että ihminen on lähes romahtamaisillaan.

[Mirri]

Toivottavasti et vähättele pelosta tärisevän koiran stressitilaa.
Käsittääkseni ei ole mitään perusteltua syytä olettaa, etteikö pelosta vapiseva koiran stressitila voisi altistaa sitä romahtamiselle, tai etteikö se voisi olla romahtamaisillaan.

[Katla]

siis kyllähän pikkukoirat täristeel, sehän on niiden tapa reagoida milloin mihinkin. Kysy nyt jostain koirapalstalta vaikka. Se et neiti täristelee, ei ol pelon merkki.

[Katla]

iso uroskoirakin täristelee niin että....kun sattuu maistamaan heinästä jonkun hormoonin.

[Mirri]

siis kyllähän pikkukoirat täristeel, sehän on niiden tapa reagoida milloin mihinkin. Kysy nyt jostain koirapalstalta vaikka. Se et neiti täristelee, ei ol pelon merkki.

Sitä asiaa sinä et tiedä. Eikä koirapalstallakaan voida tietää. Pitäisi tietysti olla tärinätilanteissa näkemässä ja tarkkailemassa ennen kuin voidaan sanoa onko tärinä merkki pelosta ja ahdistuneisuudesta vai eikö ole.

On totta, että pikkukoirat vapisevat isoja herkemmin, ja ne myös pelkäävät toisia koiria isoja herkemmin. Siksihän niillä ilmenee pelkorähjäämistäkin. Miksi haluat vakuutella, etteivät minun koirani tärinät johdu pelosta?

[Katla]

siksi kun sää oletat että koirasi on luonnevikainen:)

[Mirri]

siksi kun sää oletat että koirasi on luonnevikainen:)

Entä mitä pahaa siinä olisi, vaikka koirani olisikin luonnevikainen tai psyykkisesti häiriintynyt, vammautunut, traumatisoitunut?
Samaa olen tässä ketjussa hämmästellyt aiemminkin enkä vieläkään ymmärrä. Aivan kuin koiran psyykkinen vaurioituneisuus olisi jotenkin kauhistus ihmisille.

[Katla]

voi jumalauta sun kanssa! ei jaksaa..aaargh

[Katla]

Jaa, kysyä neuvoa omistajalta, joka luopui yli kolmevuotiaasta koirasta siksi, että koira voi huonosti hänen laumassaan. Jos hän olisi tiennyt miten ongelma hoituu, hän tuskin olisi päätynyt luopumiseen. Koiran turvattomuuskokemus on syntynyt juuri laumavuosien aikana, ei laumasta pois pääsemisen jälkeen.

Laitoin tämän ketjun psykologia-osioon, koska mielestäni tämä psykologinen aihe on kiinnostava ihan yleisesti. Jos tässä olisi tärkeimpänä asiana minun koirani, olisin aloittanut ketjun vertaistuen puolella. Pidän myös koirien psykopatologiaa kiinnostavana aiheena.

miksi otit viallisen koira, jos haluat sitä moittiakin. Koirasi kyllä vaistoaa .

Ja Viccan ei ole näköjään olekkaan puhdasrotuinen.Tutkin se rakenteen kuvasta

[Hilppa]

siksi kun sää oletat että koirasi on luonnevikainen:)

Entä mitä pahaa siinä olisi, vaikka koirani olisikin luonnevikainen tai psyykkisesti häiriintynyt, vammautunut, traumatisoitunut?
Samaa olen tässä ketjussa hämmästellyt aiemminkin enkä vieläkään ymmärrä. Aivan kuin koiran psyykkinen vaurioituneisuus olisi jotenkin kauhistus ihmisille.

Et voi tietää, onko koira luonnevikainen ennen kuin olet antanut sille tilaisuuden toimimalla sille rakastavalla ja luottamusta herättävällä tavalla näissä tilanteissa. Ratkaisevaa on se, että koira tuntee olonsa turvalliseksi lauman johtajan eli emäntänsä kanssa toimiessaan.

[ip-banni]

https://www.vaasankoirakoulu.com/12
Luonnevikaista koiraa ei ole.

Jos olisi luonnevikainen koira, se pitäisi heti lopettaa. Siihen tässä kai halutaan mennä, kun koira alkoi jo kyllästyttää.

[Mirri]

https://www.vaasankoirakoulu.com/12
Luonnevikaista koiraa ei ole.
Jos olisi luonnevikainen koira, se pitäisi heti lopettaa.

Ei pidä paikkaansa. Joskus ennen on kai ajateltu niin, että mieleltään vaurioitunut koira on yhtä kuin vaarallinen koira, ja se pitää lopettaa. Nykyisin ymmärretään koirien sielunelämää paremmin.

[Mirri]

Ja Viccan ei ole näköjään olekkaan puhdasrotuinen.Tutkin se rakenteen kuvasta

Raju syytös kasvattajaa kohtaan. Syytät häntä huijaamisesta.

[Katla]

Jestas, niinkö tein. Sinä sinun asiantuntevalla luulollasi toteat koiran olevan luonnevikainen ja minä omalla samanarvoisella asiantuntemuksellani totean koira olevan 'ei puhdas Phalene'
Taisit ostaa käytetyn koiran tehtaasta?
3v. narttu, Mirri?? kolmevuotias, luuleksää ihan oikeesti että kasvattaja pitää hyvää hyvyyttään tuollaista. Kyllä sitä on yritetty saada pentuilemaan, vaan taitaa olla maho ja väkisin astuttu, voihan se olla pentunutkin jo.., yks hölmö ostaa sen ja alkaa tutkia sen psyykeä. Se on koira ja tarhasta.jestas...

[Mirri]

Perhoskoirani hyvänä esimerkkinä. Sitä voitaisiin pitää luonnehäiriöisenä, neuroottisena, traumatisoituneena, mutta toisaalta voidaan ajatella arkuuden (ja koirapelon) olevan sille luonnollinen ominaisuus, joka ei ole koiran vaan ihmisen ongelma. Eikä ole tehtävissä juuri muuta kuin sopeutuminen koiran luonteeseen. Samoin on monien koirien kohdalla; luonnollisten ominaisuuksiensa vuoksi ne eivät sopeudu ympäristöönsä ja leimautuvat ongelmakoiriksi, koska ihmisten on vaikea sopeutua siihen, että koira on toisenlainen kuin ihminen on odottanut. Arkuus ja pelokkuus ovat ominaisuuksia, joita ihmisten on vaikea hyväksyä.

Taipumus arkuuteen tai rohkeuteen on varmasti synnynnäistäkin. Kun seuraa alle luovutusikäistä pentulaumaa, erot pentujen välillä vaikkapa rohkeudessa on melkoisia. Mutta kun kyseessä on koira, on ihmisellä mahdollisuus koulutuksella vaikuttaa paljonkin koiran käyttäytymiseen, myös koiran ollessa aikuinen. Arasta koirasta voi kouluttaa suhteellisen rohkean koiran, olen itse nähnyt. Tarvitaan vaan riittävästi taitoa sekä paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. Harva koiranomistaja kovin kummoisiin koulutussaavutuksiin kuitenkaan lopulta pääsee.

Koiran tehtävä on sopeutua laumaan jossa se elää. Ihmisen tehtävä ei ole sopeutua kohtuuttomasti koiraan. Jonkin verran tietysti. Jos koira ei sopeudu riittävästi laumaansa ja ihmisellä ei ole mahdollisuutta tai taitoa koulutuksella sopeuttaa koiraa, viisas omistaja etsii koiralleen uuden, paremmin sopivan lauman. Esimerkiksi jossain parin hengen laumassa pieni tärisevä mamin kullanmuru tuskin on kovin suuri ongelma. Jossain isossa laumassa ongelma on ylitsepääsemätön.

Valkosiipi kirjoitti lukemisen arvoisen viestin. Toivottavasti kukaan keskusteluun osallistunut ei ole ohittanut sitä lukematta ja ajattelematta.