Mirri kirjoitti:ip-banni kirjoitti:Jos ihminen ennestään on jo työkyvytön eikä mitenkään elä normaali elämää, ei hän sitä tietenkään elä tahdistimen laitonkaan jälkeen.
Sen verran tiedän sydänsairauksista, että kaikkein pahinta siinä on omaisten hössöttäminen, koska sydänlääkäri ei juuri mitään normaalielämää kiellä. Mutta omaiset jotka googlettavat, luulevat tietävänsä enempi kuin lääkäri.
Sydänsairaus voi tahdistimen laittamisen jälkeenkin jäädä niin vaikeaksi, ettei sen kanssa eletä millään lailla normaalia elämää. Sydänlääkäreillä ei välttämättä ole aikaa kertoa juuri mitään; poliklinikalla sydänhoitajat antavat elämiseen liittyvät ohjeet ja neuvot, kertovat rajoituksista.
Omaisten 'hössötys' voi olla ihan hoitotahon ohjeiden mukaista; hehän ovat esimerkiksi tervetulleita sydänpoliklinikalle lääkärin ja hoitajan vastaanotolle kuulemaan hoito-ohjeita ja saavat itselleen sieltä materiaalia luettavakseen.
Toisaalta niinkin onnellisesti voi käydä, että ihminen joka on sydämensä takia joutunut elämään ties miten rajoittuneesti, saa tahdistimesta niin suuren hyödyn, että pääsee palaamaan normaaliin elämään - siihen jota hän on elänyt ennen sydämensä sairastumista.
14:54
'Hössöttämisestä' tuli vielä mieleeni, että voihan omaisten sijassa olla esimerkiksi vanhainkodin henkilökunta, jonka velvollisuutena on huolehtia siitä, että sydämen vajaatoimintaa sairastava tahdistinpotilas elää sairautensa rajoitusten mukaisesti.
En oikein ymmärrä ajatusta, jonka mukaan omaiset huolenpitoineen ovat ongelma, jos ja kun jonkun kuitenkin täytyisi kantaa vastuuta ja yrittää huolehtia siitä, että sydänsairas ihminen pysyy hengissä ja pärjää niin sairautensa kuin tahdistimensa kanssa.
Vaati hieman kypsyttelyä vastaaminen sinulle Mirri, siksi kesti. En minä ole kokenut, että sinä olisit hössöttäjäomainen, pikemmin olet vuodattaja ja osoittanut ehkä pettymykseksi siihen, että hoito ei aina ole ratkaissut onegelmaa tai parantanut taustalla olevaa sairautta. Hoidon heikkoudet ovat kaikilla aiheeseen vähänkin tutustuneille yleensä selvät, eikä niiden korostaminen tunnu kivalta, eikä niitä epäonnistumisia korosteta ainakaan hoito-ohjeissa tms. materiaalissa.
Enkä ihan tarkkaan ymmärrä, millaiseen toimintaan ip-banni viittaa tuolla ilmaisullaan "hössötys". Potilaan hoidon itsenäisyyden tasoissa on varmasti eroja ja siinä, miten paljon kukin potilas haluaa apua, huomiota, "hössötystä" itselleen, koska potilaat ovat eri-ikäisiä, erikuntoisia ja taustalla on eri tyyppinen sydänsairaus. Jotkut vanhat yksin asuvat potilaat voivat vaatia sitä huomiota, apua ja hössötystä itselleen, eivätkä omaiset sitä juuri potilaan haluamalla tavalla kykene antamaan. Eli ongelma voi olla lähes päinvastainen. Mutta itse näkisin, että tilanteita on varmasti hyvin monenlaisia, eikä yleipätevästi kyetä määrittämään, miten tulisi huomioida, tarjota apua, olla läsnä.

