Persoonallisuushäiriöt ja työkyky

[trisse]

Joudun tuomaan sinulle taaskin pettymyksen muttei minulla edes psykologiaa yliopistolla pääaineena kuusi vuotta lukeneena ja mahdollisesti itse persoonallisuushäiriöisenä ole harmaakirjavaa hallelujaa uutta tietoa/sanottavaa persoonallisuushäiriön vaikutuksista työkykyyn. Onneksi sinä olet minua lahjakkaampi -- Kyllästyneen sanoja lainaten "joka alan erikoisasiantuntija".

Jaa toki omat tieteelliset löydöksesi. Tuuve tai minä forwardataan ne sitten Duodecimiin.

[Mirri]

Onneksi nykyisin on alettu oivaltaa, että persoonallisuushäiriöisyys oireineen voi olla työkyvyttömyyden aiheuttaja. Asian ymmärtäminen lisää tarvetta persoonallisuushäiriöiden mahdollisimman varhaiseen tunnistamiseen ja hoitamiseen, jotta työkyvyttömyys olisi estettävissä ja persoonallisuushäiriöinen ihminen kuntoutettavissa työelämään.
Taitavat nuoret ihmiset olla tässä asiassa riskiryhmässä, mutta toisaalta juuri heitä voitaisiin auttaa ja tukea niin, ettei persoonallisuushäiriöisyys vaikeuttaisi työelämään sopeutumista.

Hoidon ulottumattomiin jääneiden persoonallisuushäiriöisten ihmisten kohdalla taas mielestäni pitäisi harkita työkyvyttömyyseläkettä.

[m-vaiva]

Hoidon ulottumattomiin jääneiden persoonallisuushäiriöisten ihmisten kohdalla taas mielestäni pitäisi harkita työkyvyttömyyseläkettä.

Sulle tuo työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen ehkä onkin noin yksinkertaista mutta todellisuudessa sille ei noin vain jäädä tietyn diagnoosin ansiosta.

[trisse]

Ja kannattaisi ehkä ensin yrittää "ulottaa" sitä hoitoa noihinkin tapauksiin

[Mirri]

Ainakaan persoonallisuushäiriöitä ei ole nähty työkyvyttömyyden aiheuttajina. Ei sittenkään, vaikka persoonallisuushäiriö voi aiheuttaa monenlaista vakavaa oireilua ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta aina psykooseihin asti.

Nykyisin ymmärretään paremmin; esimerkiksi epävakaan persoonallisuushäiriön käypä hoito -suosituksessa - toisin kuin ennen - pohditaan työkykyasiaa ihan erikseen:

Työkyky

Toimintakyvyn huonontumiseen liittyy usein myös työkyvyn heikentymistä.
Työkyky saattaa olla eniten heikentynyt nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä, jolloin työelämään siirtyminen voi olla uhattuna.
Työelämävalmiuksia voidaan kohentaa aikuisten ammatillisilla kuntoutuskursseilla, joita on kohdennettu myös vajaakuntoisille nuorille ja aikuisille. Kurssien ryhmiä on muodostettu myös nuorille aikuisille (18–25-vuotiaat). Kurssien tavoitteena on muun muassa lisätä nuorten ja aikuisten elämänhallintaa ja aktiivisuutta sekä tukea työelämään tai koulutukseen pääsyä.
Nuorilla syrjäytymisen vaara on suuri sekä työelämään siirryttäessä että työelämän alussa, jolloin työkyvyttömyyseläkeoikeutta ei vielä lyhyellä työhistorialla ole kertynyt ja työsuhteet ovat usein määräaikaisia.
Syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi mahdolliset sairauslomajaksot tulisi yleensä rajoittaa koskemaan akuutteja samanaikaisten psykiatristen häiriöiden vaikeaoireisia jaksoja.
Ohjaaminen tehostettuun ammatilliseen kuntoutukseen tai sen arvioon ja tarvittaessa psykiatriseen kuntoutukseen on samasta syystä paikallaan.
Jos potilas on häiriöstään huolimatta ollut aiemmin työkykyinen, voidaan ensisijaisesti katsoa, ettei hän ole tullut työkyvyttömäksi pelkästään epävakaan persoonallisuuden perusteella.

Lääkärinlausunnoissa, joissa otetaan kantaa potilaan työkykyyn, tulee kuvata huolellisesti
- oireet
- elämänkaaritiedot
- diagnoosin perusteet
- työ- ja toimintakyky konkreettisesti
- hoitoyritykset ja niiden tulokset
- koulutus- ja työhistoria
- ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... i50064#NaN

On otettu huomioon, että persoonallisuushäiriöinen henkilö voi olla suuressa syrjäytymisvaarassa, ja että hän voi myös olla työkyvytön. Tai tulla persoonallisuushäiriönsä aiheuttamien psyykkisten oireiden vuoksi työkyvyttömäksi.

[trisse]

Minä en ole saanut masennukseen sairastumisen jälkeen edes yhtä pientä lyhytterapiajaksoa. Toisin kuin vaikka te kyllästynyt ja mirri jotka kävitte vuosien (/vuosikymmenten) terapiat läpi ja päädyitte siitä huolimatta varhaiseläkkeelle...

[Mirri]

Ovatko hoitotahosi kertoneet sinulle, miksi et ole saanut psykoterapiaa? Jokin perustelu niillä varmaan on, joten ehkä kannattaisi ottaa selvää syistä.
Psykiatriassa on aina perustelut sille, että yhtä potilasta hoidetaan yhdellä tavalla ja toista toisella tavalla; niinpä keskinäinen vertailu - etenkin netissä - on hyödytöntä eikä auta ketään.

[trisse]

Asuntoni oli liian sotkuinen. (Luulen ettet ole välttynyt kuulemasta asiasta.) Asuntoni sotkuisuus kertoi että olen älyllisesti taantunut ja kyvytön hyötymään psykoterapiasta. Kuulemma vain päiväsairaala olisi minut pelastanut mutta menin töihin sen sijaan. Töissä tuli poissaoloja mutta opin mm. Työpaikan tietokoneohjelman käytön taantuneisuudestani huolimatta...

[trisse]

PSYK POLILTA:
"Potilas tuli hoitojaksolle Verven lääkärin Jari Turusen lähetteellä psykoterapia-arviota varten. Potilas tavannut ak:ta harvajaksoisesti, potilas on myös perunut aikoja. Arviointikäynneistä toteutui 1 käynti 23.4., hokossa hoitavan lääkärin ja vastuutyöntekijän kanssa 2.6. suunniteltiin, että potilaalle haetaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Kelan kuntoutuspsykoterapiasta tuli hylkäävä päätös ja yhteisajalla 25.8. todettiin, että potilaan voinnin perusteella terapia ei ole oikea-aikaista. Potilaalle käynnistettiin vastuutyöntekijän ja kotikuntoutuksen työryhmän työntekijöiden yhteistapaamisessa 16.9. psykiatrisen kotikuntoutuksen jakso. Potilas perui ja siirsi hoitavan lääkärin, vastuutyöntekijän ja kotikuntoutuksen työntekijän yhteisaikaa syksyn aikana. Viimeisimmän sovitun ajan 2.12. potilas perui ja päädyttiin päättämään potilaan hoitojakso. Potilaan jatkohoito on terveysasemalla."

FYYSISELTÄ PUOLELTA:
Viisi päivää kuumetta, sen jäljiltä yskä.
Suunnitelma/pohdinta
Mikäli yskä pitkittyy 3 vko->, tulee hengen ahdistusta, tai erikoisen limainen/lpöä aamulla herätessä, otettava uudelleen yhteyttä.

"Vittupää kehtasi muutaman perutun ajan jälkeen helvetti sairastua viikon kestävään 40-asteen kuumeeseen! Ei jumalauta - tätä me ei enää sulateta!!!"

[Kyllästynyt]

... "Vittupää kehtasi muutaman perutun ajan jälkeen helvetti sairastua viikon kestävään 40-asteen kuumeeseen! Ei jumalauta - tätä me ei enää sulateta!!!"

Minun laskujeni mukaan sinä olet perunut aikoja vähintään neljä kertaa.

En muista/tiedä miksi olet niin tehnyt, mutta samantekevää; hoitopuolelle se on selkeä merkki siitä, ettet ole motivoitunut hoitoon/terapiaan. Noin monta peruutusta ei selity kuumeella tai kurkkukivulla. Edes hammaslääkäriaika peruutuksen syynä ei hälvennä vaikutelmaa siitä, ettei sinua voisi vähempää kiinnostaa sovittuun tapaamiseen.

Ja koska potilaita pursuaa koko ajan "ovista ja ikkunoista", ei hoitotahon kärsivällisyys riitä odotella, josko potilas seuraavalla kerralla suostuisi saapumaan paikalle.

[trisse]

Mulla on tästä kaikesta paha mieli. Ois varmaan pitänyt tajuta itse toimia paremmin mutta varsinkin jos tulee joku ongelma niin huomaa mikä se potilaan arvo on.

" ja yhteisajalla 25.8. todettiin, että potilaan voinnin perusteella terapia ei ole oikea-aikaista. "

Miksi tuo verbimuoto? Minä en ainakaan ollut mukana ko. toteamisessa.

Kelan mukaan terapia on oikea-aikaista kun se sijoittuu samaan hetkeen kun potilas menee töihin. En vaan voi käsittää että kun mulla on viivästynyt unirytmi että miten edes teoreettisesti ois mulle mahdollista ottaa samaan aikaan kokopäivätyö ja terapia? Yksinään kokopäivätyö vie kalenteristani kaiken. Mä en voi ymmärtää tätä. miten he eivät voi tajuta sitä että en mä voi ottaa terapiaa juuri silloin kun otan kokopäivätyön? Ei mulla oo energiaa! Ehkä jos jollain ei ole viivästynyttä unirytmiä se ois mahdollista mutta jos on niin ei oo.

Kun ne ongelmat on vanhempaa perua niin olisiko se suurikin synti että potilas kävisi terapiassa silloin kun ei oo just 40 tuntia työtä tehtävänä? Miten kukaan handlaa unirytmin muutoksen, uuden työn ja terapian samaan aikaan?

Tää on ihan järjetöntä. Jumalauta että pistää vihaksi.

[trisse]

... "Vittupää kehtasi muutaman perutun ajan jälkeen helvetti sairastua viikon kestävään 40-asteen kuumeeseen! Ei jumalauta - tätä me ei enää sulateta!!!"

Minun laskujeni mukaan sinä olet perunut aikoja vähintään neljä kertaa.

Olen kyllä mutta se kuvaa kuinka se Itähelsingin työ viivästyneen unirytmin kanssa teki etten mä päässyt Laaksoon mitenkään työaikana. Heillä ois pitänyt olla joku oikeus vaikuttaa kellokorttiin koska laskin mä miten vaan niin yksi käynti siellä ois tehnyt kolme miinustuntia kellokorttiin eikä mulla ollut varaa siihen työn puolesta.

[Rane]

Kokemuksesta tiedän, että voi olla liian vaikeata käydä työssä ja terapiassa samaan aikaan. Olisi ehkä silti kannattanut yrittää jaksaa. Ehkä se olisi auttanut pysymään työelämässä pitempään.

[trisse]

Kai mun ois vain pitänyt kylmästi ottaa saikkua niinä päivinä. Niin Laaksossakin kirjoitettiin (TUKITYÖ!) - työpaikalla ei ollut paljon tehtävää mutta kyllä kellokortti oli käytössä ja se oli absoluuttinen vaikka oli kyseessä ns. tukityö. En sairaspoissaolojani suunnitellut etukäteen mutta kai ois pitänyt niin olisin saanut psykiatriset käynnit sopimaan kalenteriin.

[trisse]

Kokemuksesta tiedän, että voi olla liian vaikeata käydä työssä ja terapiassa samaan aikaan. Olisi ehkä silti kannattanut yrittää jaksaa. Ehkä se olisi auttanut pysymään työelämässä pitempään.

Ei mulla ollut mahdollisuutta yrittää jaksaa koska mulla oli määräaikainen puolen vuoden työ ainoastaan eikä hyväksyttyä terapiaa. koko terapiaprosessi hakuineen ois tapahtunut vasta 6kk:n työn alun jälkeen koska aiemmin se oli "väärä aikaista". Mun kohdalla ei voi puhua edes työelämässä pysymisessä pidempään koska mä en koskaan edes päässyt koko työelämään.

[Kyllästynyt]

... Olen kyllä mutta se kuvaa kuinka se Itähelsingin työ viivästyneen unirytmin kanssa teki etten mä päässyt Laaksoon mitenkään työaikana...

Sinä käytät "viivästynyttä unirytmiäsi" niin kuin se olisi jokin luonnonlaki tai ehdoton ja pätevä syy olla saapumatta sinulle varatulle ajalle/tai "oikeuttaisi" sinut perumaan ajanvarauksesi.

Ei se niin mene.
En osaa sanoa onko minulla "viivästynyt unirytmi" vai jokin muu syy nukkumisvaikeuksiini, mutta omasta kokemuksesta tiedän, kuinka hankalaa ja raskasta on herätä ja saapua paikalle esimerkiksi klo 8:00 aamulla, kun on mennyt nukkumaan klo 02 - ja loppuyön heräillyt parinkymmenen minuutin välein.

Et taatusti kuole, vaikka pakottaisitkin itsesi toimimaan vastoin "viivästynyttä unirytmiäsi".
Pitkän päälle se on raskasta, mutta (esimerkiksi psyk. polin käyntejä varten) se ei ole yli-inhimillistä. Vaikeaa, muttei kuitenkaan mahdotonta.

[Rane]

Eikö sinulla siis olisi ollut mahdollista käydä psykiatrian poliklinikallakaan? Siellä minäkin siis kävin, mutta en työajalla.

[Hilppa]

- -
En osaa sanoa onko minulla "viivästynyt unirytmi" vai jokin muu syy nukkumisvaikeuksiini, mutta omasta kokemuksesta tiedän, kuinka hankalaa ja raskasta on herätä ja saapua paikalle esimerkiksi klo 8:00 aamulla, kun on mennyt nukkumaan klo 02 - ja loppuyön heräillyt parinkymmenen minuutin välein.

Ei univaikeus tietenkään ole syy perua lääkäriaikoja tai hoitoja. Taannoin pelkäsin, miten selviydyn leikkaukseen ajallaan, koska siellä oli oltava seitsemältä aamulla ja jännityksen takia en tietenkään nukkunut silmänräpäystäkään edellisenä yönä. Mutta ei leikkauksessa olo sinänsä tietenkään vaadi potilaalta mitään erikoista vireystilaa. Oli haastattelut ja kaikki toimenpiteet ennen leikkausta, mutta potilaan roolissa sairaalassa on oikeus olla "ei niin järkevä ihminen" eikä tokkuraisuus haittaa. Sen sijaan työn tekeminen voi olla kiellettyäkin joissakin ammateissa väsyneenä, mikä voidaan tulkita esim päihtyneenä työskentelyksi, koska voi olla vaarallistakin.

Minusta tuo esitetty ei kuitenkaan ole mikään hyväksyttävä miksikään sankariteon esimerkiksi, että tekee työtään 02-07 vajavaisten yöunien varassa tai ikään kuin leuhkii kykenevänsä toimimaan noin. Tuohan olisi jo ollut sairausloman peruste, että on noin väsynyt työssään. Satunnaisena kertaluonteisena tapauksena voi toimia, mutta kenenkään kohdalla tuollaisen jatkuttua pitkään ei voi olla toimintakuntoista työkyvyllistä työn suorittamista. Ei missään ammatissa. Eikä ilmeisesti sinullakaan johtanut kovin hyvään pysyvään lopputulokseen. Itse joudun myös painimaan väsymyksen kanssa työssäni, mutta siitä seuraa, että en ole työsuorituksissani samalla viivalla kilpailussa työtovereideni kanssa. YT-tilanteessa heikoimmaksi lenkiksi joutuminen ja ja sitä kautta poisvalintaanhan huonompi panos johtaa.

[Hilppa]

(Hilpalle)--
Mutta olisi melkoista oikaisemista sanoa kaiken johtuneen persoonallisuushäiriöstä - varsinkaan kun minulla ei ole selkeästi mitään nimenomaista persoonallisuushäiriötä.

Ei kai tuollaista kukaan ole väittänytkään. Itselleni on epäselvää varsinainen kantasi kysymyksessä työkyvyttömyys ja persoonallisuushäiriö, onko peruste vai ei.

[Hilppa]

Onneksi nykyisin on alettu oivaltaa, että persoonallisuushäiriöisyys oireineen voi olla työkyvyttömyyden aiheuttaja. Asian ymmärtäminen lisää tarvetta persoonallisuushäiriöiden mahdollisimman varhaiseen tunnistamiseen ja hoitamiseen, jotta työkyvyttömyys olisi estettävissä ja persoonallisuushäiriöinen ihminen kuntoutettavissa työelämään.
Taitavat nuoret ihmiset olla tässä asiassa riskiryhmässä, mutta toisaalta juuri heitä voitaisiin auttaa ja tukea niin, ettei persoonallisuushäiriöisyys vaikeuttaisi työelämään sopeutumista.

Hoidon ulottumattomiin jääneiden persoonallisuushäiriöisten ihmisten kohdalla taas mielestäni pitäisi harkita työkyvyttömyyseläkettä.

En ole samaa mieltä. Mielestäni tuollaisesta sauraa aika hankalia tilanteita, joissa häiriön luonne, jonka määrittely voi olla häilyvä, mikä voi olla lisäksi ei-pysyvä, johtaa sattumanvaraisiin ja epäoikeudenmukaisiin päätöksiin. Sen sijaan, mikäli persoonallisuushäiriö aiheuttaa jonkin muun työkyvyttömyyttä aiheuttavan haitan/sairauden tai on lisäksi jokin muu työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus, on tietenkin työkyvytön.

Kaikissa lievemmissä sairauksissa nykyisin pyritään kuntouttamaan työkykyiseksi eikä antamaan heti tai ensisijaisena vaihtoehtona mahdollisuutta jäädä pysyvälle eläkkeelle. Jos menee polvi linkkaavaksi, saatetaan ensimmäiseksi ehdottaa leikkausta (+6 vk sairausloma, mikäli työssään ei selviydy liikuntakyvyttömänä). Ihmisiä jopa kuljetetaan (henk.koht) invatakseilla työhönsä, jotta he voisivat jatkaa työssään, mikäli eivät kykene liikkumaan työhönsä julkisilla vammansa vuoksi. Työkyvyttömyyseläke on vihoviimeinen harkittava vaihtoehto, jonka saattaa saada, kun kaikki mahdolliset muut vaihtoehdot on ensiksi selvitetty ja kokeiltu. Miksi persoonallisuushäiriö tekisi tuossa (l. työkyvyttömyyden määrittelyssä) poikkeuksen suhteessa muihin vammoihin/sairauksiin?