m-vaiva kirjoitti:Sitä paitsi et sinä Mirri ole mitenkään ollut lojaali työantajaasi kohtaan edes työaikanasi.
Minut on opetettu siihen, että kenen leipää syöt sen lauluja laulelet. Vaikka olisin anonyymi.

Mirri kirjoitti:m-vaiva kirjoitti:Sitä paitsi et sinä Mirri ole mitenkään ollut lojaali työantajaasi kohtaan edes työaikanasi.
Minut on opetettu siihen, että kenen leipää syöt sen lauluja laulelet. Vaikka olisin anonyymi.
Kyllä sinulla on oikeus laulella oman elämänkokemuksesi lauluja vaikka kokemuksesi liittyisivät työnantajaasi. Sitä asiaa ruokkijallasi ei ole oikeutta estää.
m-vaiva kirjoitti:Eikö sitä petä itseänsä, jos anonyyminä sanoo jotain työnantajaansa vastaan ja silti jatkaa työpaikassa?
Mitenkä sellaiseen suhtauduttu, kun työnantaja kirjoittaa lehteen omalla ja työpaikan nimellä jonkun kirjoituksen ja sitten oletkin eri mieltä asiasta? Pitäisikö kirjoittaa lehteen asiasta omalla nimellä vastike mutta ei sano työpaikan nimeä, koska sen ikään kuin omistaa sen työnantaja. Asiasta kuitenkin on aloitettu anonyymi keskustelu lehdessä joten siihen voisi yhtyä anonyyminä.
Tai sanoisiko vain kahvikeskustelussa työnantajalle, että olen eri mieltä asiasta? Tai sanoisiko työnantajalle oman nimimerkkinsä siinä keskustelussa mitä käydään julkisuudessa?
Siis en käy missään mitään keskustelua mistään työpaikan asiasta vaan kuviteltuasia.
m-vaiva kirjoitti:Mirri kirjoitti:Kyllä sinulla on oikeus laulella oman elämänkokemuksesi lauluja vaikka kokemuksesi liittyisivät työnantajaasi. Sitä asiaa ruokkijallasi ei ole oikeutta estää.
Sulla ei nyt ollut tunnetusti kovinkaan kummoista vaitiolovelvollisuutta työssäsi.

Mirri kirjoitti:... Minun työni vaitiolo- ja salassapitovelvollisuuksista riippumatta ketään ei työnantajan toimesta voida velvoittaa ja vaatia vaikenemaan omista (työ)kokemuksistaan ilman riittäviä perusteluita. Esimerkki: jos lääkäri haluaa julkisesti kirjoittaa elämänsä ja työnsä kokemuksista potilastarinoineen, hänellä on siihen täysi oikeus - kunhan vain huolehtii siitä, että hänen kertomansa potilastapaukset ovat anonyymeja.
Sininen mies
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
1992;108(22):2019
Veli-Jukka Anttila
Hyväkuntoinen sininen mies lähetettiin sairaalaan tutkimuksiin. Sininen ihonväri sai hoitohenkilökunnassa aikaan hämmennystä, mutta miehelle hämmennyksen lisäksi vain mitätöntä vaivaa. Laajoissa osastotutkimuksissa sinisyyden aiheuttaja ei paljastunut. Kun tietoon tuli toinen, vihreäksi muuttunut mies, alkoi ongelma selvitä. Värimuutosten aiheuttajaksi paljastui intohimo. Artikkelissa kuvataan sinisen miehen tapaus ja sen ratkaisu.
Tavallisimmin ihon sinerrys eli syanoosi johtuu keuhkojen tai sydämen sairaudesta, joka pienentää valtimoveren happikyllästeisyyttä. Joskus harvoin sinerrys johtuu methemoglobiinin tai sulfhemoglobiinin lisääntyneestä määrästä punasoluissa. Methemoglobinemia tai sulfhemoglobinemia voi olla lääkkeiden tai kemikaalien aiheuttama (Rieder 1988). Syanoosin syynä on tällöin punasolujen värin muutos.
Punasolujen hajotessa äkillisesti vereen vapautuu hemiä, ja jos normaalin sitojaproteiinin hemopeksiinin kapasiteetti ylittyy, hemiä voi sitoutua myös muihin veren valkuaisiin, kuten albumiiniin. Tätä methemalbuminemiaa esiintyy joskus hemorragista pankreatiittia sairastavilla (Lankish ym. 1989). Plasma on tällöin väriltään poikkeavan tummaa.
Päivystyspoliklinikkaan lähetetty hyväkuntoinen mutta omasta värinmuutoksestaan häkeltynyt sininen mies olisi jäänyt selvittämättömäksi tapaukseksi, ellei tietoomme olisi tullut toista potilasta, joka oli joutunut tutkimuksiin ihon vherryksen takia. Molemmille potilaille oli yhteistä plasman voimakkaan tumma väri, joka antoi seerumin methemalbumiinin määrityksessä väärän positiivisen tuloksen. Kuvaan tässä sinisen miehen tapauksen; vastaavaa ei ole tiettävästi aiemmin esitetty kirjallisuudessa.
Potilastapaus
Potilas on 40-vuotias mainosalalla toimiva mies. Hän huomasi 10. 9. 1991 aamupesulla kasvojensa muuttuneen sinertäviksi. Hänellä esiintyi lieviä vatsakipuja ja päänsärkyä aiempaa useammin. Oireiden takia potilas hakeutui työterveyslääkärille, joka lähetti hänet 26. 9. 1991 sairaalan päivystyspoliklinikkaan. Potilas oli ollut varsin terve lukuun ottamatta hankalahoitoista migreeniä, jonka estolääkkeeksi hän oli käyttänyt runsaan vuoden ajan diltiatseemia ja klooridiatsepoksidi-amitriptyliiniä. Muutamaa viikkoa aiemmin hän oli altistunut lyhytaikaisesti hitsauskaasuille. Hän kertoi myös syöneensä ennen sairaalaan tuloa päivittäin useita purkkeja tonnikalasäilykkeitä ja viimeisen kuukauden aikana keskimäärin kolme rasiaa salmiakkipastilleja (Anissalmiakki, Haganol) päivässä.
Potilas oli hyväkuntoinen. Hänellä ei esiintynyt hengenahdistusta. Verenpaine oli 130/95 mmHg ja sydämen syke 64/min. Sydämen ja keuhkojen kuuntelu ja vatsan tunnustelu antoivat normaalit löydökset. Erityisesti kasvojen, kaulan ja sormien alueella iho oli sinertävää. Sinerrystä oli havaittavissa myös suun limakalvolla ja kynsien alla.

Pasi alkoi 14 vuoden iässä pestä käsiään 20-30 kertaa päivässä, kun koulussa kemian koetta tehtäessä opettaja oli varoittanut aineiden olevan syövyttäviä. Vähitellen Pasi ei pystynyt menemään pelkonsa takia kemian tunnille eikä koskemaan kemian kirjaan. Puolen vuoden kuluttua Pasi vietti 2-3 tuntia päivässä suihkussa. Neuvottomina ja konfliktin välttämiseksi Pasin vanhemmat antoivat hänen toimia näin. Myöhemmin armeijassa Pasi koki ihmeparanemisen vaikka se alussa oli vaikeaa. Kotona armeijan jälkeen kaikki palasi vähitellen entiselleen.
Riikka hakeutui hoitoon ahdistavien ja aikaavievien rituaalien ja hävettävien pakkotoimintojen takia. Etenkin kotoa lähteminen tuotti suuria vaikeuksia: kampausta ja vaattetusta aseteltiin yli tunti, avainten ja lompakon mukaantuloa piti tarkastaa kolmasti kuten myös hellanlevyt, kahvinkeitin ja vesihanat. Sitten voikin mennä jo ulos ja tarkistaa kolmasti ovea nykimällä tuliko ovi kiinni. Kotisairaanhoitajan työ kävi myös raskaaksi kun välillä piti illalla palata asiakkaan luo tarkastamaan tuliko lääkkeet jaettua oikein ja hella pois päältä.

(lihavointi minun)Potilaan yksityisyys
Potilasta esittävä valokuva on rajattava tai peitettävä siten, ettei häntä voi tunnistaa. Tekstissä voi tunnistamisen välttämiseksi hieman muuttaa joitakin yksityiskohtia, kuten potilaan ikää ja asuinpaikkaa, joskus jopa sukupuolta. Mikäli tunnistamisen riski jää, on potilaalta hankittava kirjallinen lupa tapausselostuksen ja/tai kuvan julkaisemiseen. Lomake potilaan lupaa varten on saatavilla toimituksesta (laakarilehti@laakarilehti.fi).

Mirri kirjoitti:
Kuten näkyy, potilastapaukset ovat netissä vapaasti kaikkien luettavissa. Toisen potilaan kohdalla mainitaan sukupuolen ja iän lisäksi jopa hänen työnsä, mainosala. Minusta on hyvä muistaa tällaiset tosielämän kirjoitukset, jos esimerkiksi Psykopatologia-foorumilla aletaan syyttää anonyymia kirjoittajaa 'vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta'.
Hilppa kirjoitti:Leipänsä tienatakseen on tehtävä jonkin verran myönnytyksiä. Jos on vahva ristiriita omien ja työnantajan arvojen kanssa, ei ehkä voi enää jatkaa sellaisen työnantajan palveluksessa.
m-vaiva kirjoitti:Minua kyllä saa muistuttaa, jos yhtäkkiä sekoan ja alan kirjoittaan työpaikastani. Luulen kyllä ettei lääkärit ole se ryhmä jolla on suurin vaitiovelvollisuus.

Mirri kirjoitti:Sininen mies
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
1992;108(22):2019
Veli-Jukka Anttila
Hyväkuntoinen sininen mies lähetettiin sairaalaan tutkimuksiin...
http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/22/duo20392
---
Kuten näkyy, potilastapaukset ovat netissä vapaasti kaikkien luettavissa. Toisen potilaan kohdalla mainitaan sukupuolen ja iän lisäksi jopa hänen työnsä, mainosala. Minusta on hyvä muistaa tällaiset tosielämän kirjoitukset, jos esimerkiksi Psykopatologia-foorumilla aletaan syyttää anonyymia kirjoittajaa 'vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta'.
Sievä Sigismund kirjoitti:Lääkärithän tekee potilastapauksista jop väitöskirjoja potilaalta lupaa kysymättä.

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, tiedätkö, pitääkö Lääkärilehden antama kirjoitusohjeistus paikkansa?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa