Minun oikeuteni

[m-vaiva]

Ota kuule jo iltalääkkeesi ja mene nukkumaan. Tilaa huomenna aika terapeutille ja kerro kuinka sua taas kiusattiin.

[Mirri]

Ota kuule jo iltalääkkeesi ja mene nukkumaan. Tilaa huomenna aika terapeutille ja kerro kuinka sua taas kiusattiin.

Taas... Olipas metkasti sanottu. Mutta juu, eihän tämä tosiaan ensimmäinen kerta ollut.

[Hilppa]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?
- -

Hyvä kysymys, jota voi pohtia hyvin monelta kannalta. Mutta tuossa kysymyksessä on myös lievä ylemmyyden taso, koska kirjoittaja esittää kysymyksen, johon hän lähtökohtaisesti ikään kuin olettaa tietävänsä vastauksen. Ikään kuin vastaus olisi itsestään selvä tai sitä vastausta ei ole lainkaan.

Minusta lohdun tai tuen kaipuu, miksi ikinä inhimillistä kontaktia ikinä voi nimittääkään, on luonteva ja jollain tavalla hyvin perustavaa laatua oleva piirre ihmisellä, joka kohtaa menetyksen tai hylkäämisen. Etenkin silloin, jos menetys on ulkopuolisesta näkökulmasta katsoen jollain tavalla kokijan oma vika, on tuen tarve varmasti vieläkin suurempi. Sitten jos ihminen on persoonaltaan sellainen, joka ei niin luontevasti osaa turvautua muiden apuun, on vertaistensa kaipuu ehkä vielä kasvanut. Tuollaisessa tilanteessa ihminen hakee hyväksyntää omille ratkaisuilleen ja kohtaamilleen omasta mielestään täysin riippumattomille vääryyksille.

Tuen tarve on ymmärrettävä. Toinen näkökulma on, millaista tuen tulisi olla, että ihminen kokisi sen olevan hyväkseen ja mitä kriteerejä tuen antajat tuelle asettavat. Miten paljon tuen pitää olla narsistista kolhua paikkaava ja millä tavoin? Mikä on riittävää tukea? Noihin kysymyksiin ei varmasti ole olemassa selkeitä vastauksia.

Esitetyssä tilanteessa vanhempi hakee hyväksyntää sille, että hänen lapsensa ei selviydy ilman yhteiskunnan apua. Hän hakee oikeutusta ja muiden hyväksyntää sille, kun hän ei itse ole kykenevä huolehtimaan (aikuisesta) lapsestaan (tuo edellämainittu ei ehkä ole se varsinainen syy, vaan ainoastaan osasyy myötätunnon kaipuuseen) tai sille, että ei ole kyennyt kasvattamaan lapsestaan muiden hyväksymää yhteiskunnalle tuottoisaa kelpo aikuista. Hän haluaisi olla ylpeä lapsestaan kuten muut, joiden lapset ovat menestyviä tai jopa huippuja. Valitettavasti nykyinen maailma, joka perustuu kilpailuun mitä erilaisimmissa asioissa, ei ole sellainen, joka hyväksyisi häviäjät. Järjestelmä ei toimisi, jos hävinnyt aina palkittaisiin. Mutta sivistykseen kuuluu auttaa heikoimpia ja antaa tasoitusta niille, jotka eivät ilman apua selviydy. Esimerkin vanhemman täytyy kasvaa hyväksymään tietty ylpeyden vaje vanhemmuudessaan. Hän voi tarvita tukea vastaavan kokeneilta tai vastaavalla polulla olevilta.

[m-vaiva]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?
- -

Hyvä kysymys, jota voi pohtia hyvin monelta kannalta. Mutta tuossa kysymyksessä on myös lievä ylemmyyden taso, koska kirjoittaja esittää kysymyksen, johon hän lähtökohtaisesti ikään kuin olettaa tietävänsä vastauksen. Ikään kuin vastaus olisi itsestään selvä tai sitä vastausta ei ole lainkaan.
.

Kas kun et sanonut, että pieksin sut.
Yleensä en mitään kysy, jos tiedän siihen vastauksen.

[Kyllästynyt]

... Yleensä en mitään kysy, jos tiedän siihen vastauksen.

Ehkä kannattaisi.
Kukaan ei ole erehtymätön tai kaikkitietävä.

[Hilppa]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?
- -

Hyvä kysymys, jota voi pohtia hyvin monelta kannalta. Mutta tuossa kysymyksessä on myös lievä ylemmyyden taso, koska kirjoittaja esittää kysymyksen, johon hän lähtökohtaisesti ikään kuin olettaa tietävänsä vastauksen. Ikään kuin vastaus olisi itsestään selvä tai sitä vastausta ei ole lainkaan.
.

Kas kun et sanonut, että pieksin sut.
Yleensä en mitään kysy, jos tiedän siihen vastauksen.

I) ?????
II) Itse aiheeseen et sitten osannut ajatella yhtään mitään(?!). Ymmärrätkö, että kieltäytyminen keskustelusta (tai jonkinasteinen tylyttäminen) tässä yhteydessä antaa aika autistisen kuvan keskustelutavastasi? Minusta ihmisellä ei ole oikeutta tai syytä kieltäytyä kontaktista, jonka toinen hyvää hyvyyttään tarjoaa. Ainakaan se ei ole kovin viisasta. Diagnoosin taakse voi piiloutua, mutta tässä keskustelussa ei kohdallani ollut palstan entisten aikojen intohimoja, vaikka tunnut olettavan niin. Aloitus puhtaalta pöydältä ikään kuin. Joskus on hyvä tehdä niinkin ja voi jopa toimia. Etkö sinä luota minkäänlaiseen muutoksen mahdollisuuteen? Ihmettelen, miten vastaat omille tutuillesi.

Enkä todellakaan odota, että olisit millään lailla samaa mieltä kanssani tässä keskustelussa. En ole edes varma, mitä mieltä itsekään olen. Halusin pohtia yleisesti sitä, miten helposti ihmiset näkevät oman tilanteensa vakavampana, puolusteltavampana, oikeutetumpana kuin muiden. Voin myös olla väärässä.

[m-vaiva]

Taivas minua varjelkoon autistisesta keskustelutavasta. Ei kai se vain ole tarttuvaa.
Jos sinä ekana minut lyttäät viestissäsi, niin en enempää lue koko viestiä, joten en tiedä mitä siinä kirjoitit enkä voi keskustella asiasta.

[Hilppa]

Taivas minua varjelkoon autistisesta keskustelutavasta. Ei kai se vain ole tarttuvaa.
Jos sinä ekana minut lyttäät viestissäsi, niin en enempää lue koko viestiä, joten en tiedä mitä siinä kirjoitit enkä voi keskustella asiasta.

I) Tapa voi olla hyvinkin tarttuva. Sellainen keskustelupuheenvuoro, johon esittäjä ei odota minkäänlaista vastausta/responssia, on eräänlainen monologi, mitä on tapana kutsua autistiseksi puhetavaksi. Ei ilmeisesti ollut tuttu ilmaisu sinulle. Itse olen kuullut tuon selityksen moneltakin taholta.
II) Minun tarkoitukseni ei ollut lytätä enkä todellakaan lytännyt sinua tai edes esittämääsi. Sinun esittämäsi aihe ja lauseet muodostavat hyvin monitahoisen asiakokonaisuuden. Minusta se on mielenkiintoinen. Sen sijaan esitystapasi on toisinaan hieman omahyväinen, vähän kuin käärmettä pyssyyn ajaisit. Ehkä et tarkoita niin, olet vain itsetunto ylhäällä kaiken esittämäsi suhteen.

[Sateentekijä1]

Taivas minua varjelkoon autistisesta keskustelutavasta. Ei kai se vain ole tarttuvaa.
Jos sinä ekana minut lyttäät viestissäsi, niin en enempää lue koko viestiä, joten en tiedä mitä siinä kirjoitit enkä voi keskustella asiasta.

I) Tapa voi olla hyvinkin tarttuva. Sellainen keskustelupuheenvuoro, johon esittäjä ei odota minkäänlaista vastausta/responssia, on eräänlainen monologi, mitä on tapana kutsua autistiseksi puhetavaksi. Ei ilmeisesti ollut tuttu ilmaisu sinulle. Itse olen kuullut tuon selityksen moneltakin taholta.
II) Minun tarkoitukseni ei ollut lytätä enkä todellakaan lytännyt sinua tai edes esittämääsi. Sinun esittämäsi aihe ja lauseet muodostavat hyvin monitahoisen asiakokonaisuuden. Minusta se on mielenkiintoinen. Sen sijaan esitystapasi on toisinaan hieman omahyväinen, vähän kuin käärmettä pyssyyn ajaisit. Ehkä et tarkoita niin, olet vain itsetunto ylhäällä kaiken esittämäsi suhteen.

Minä en usko että tässä on kyse maanvaivan tai Mirrin tai kenenkään itsetunnon kohottamisesta, vaan kyvystä tai kyvyttömyydestä hyväksyä että muillakin on ko asiasta mielipiteitä jotka saattavat olla jopa oikeita.Yleensä se on osoitus kyvystä minkä ihminen itse omaa. Eikä ehkä kykene sitä paremmin ilmaisemaan.
Keskustelun tärkein anti on vuorovaikutus. Joss se tumppaantuu johonkin- ei kiinnosta ,mutta minä olen sitä mieltä- ei se ole muuta kuin yksipuolista pullistelua joka herättää muissa lukijoissa joko vihaa tai halua antaa takaisin.

[m-vaiva]

Taivas minua varjelkoon autistisesta keskustelutavasta. Ei kai se vain ole tarttuvaa.
Jos sinä ekana minut lyttäät viestissäsi, niin en enempää lue koko viestiä, joten en tiedä mitä siinä kirjoitit enkä voi keskustella asiasta.

I) Tapa voi olla hyvinkin tarttuva. Sellainen keskustelupuheenvuoro, johon esittäjä ei odota minkäänlaista vastausta/responssia, on eräänlainen monologi, mitä on tapana kutsua autistiseksi puhetavaksi. Ei ilmeisesti ollut tuttu ilmaisu sinulle. Itse olen kuullut tuon selityksen moneltakin taholta.
II) Minun tarkoitukseni ei ollut lytätä enkä todellakaan lytännyt sinua tai edes esittämääsi. Sinun esittämäsi aihe ja lauseet muodostavat hyvin monitahoisen asiakokonaisuuden. Minusta se on mielenkiintoinen. Sen sijaan esitystapasi on toisinaan hieman omahyväinen, vähän kuin käärmettä pyssyyn ajaisit. Ehkä et tarkoita niin, olet vain itsetunto ylhäällä kaiken esittämäsi suhteen.

Et vissiin muista, että olen ihan virallisesti autistinen ja silloin keskustelutapani myöskin on autistinen. Voit kutsua esityystapaani omahyväiseksi mutta samalla kai sitten annat mulle luvan kutsua sun esityystapaasi vittumaiseksi. En tiedä oletko vittumainen ihan luonnostaan vai onko vain esitystapasi vittumainen.

[Hilppa]

Taivas minua varjelkoon autistisesta keskustelutavasta. Ei kai se vain ole tarttuvaa.
Jos sinä ekana minut lyttäät viestissäsi, niin en enempää lue koko viestiä, joten en tiedä mitä siinä kirjoitit enkä voi keskustella asiasta.

I) Tapa voi olla hyvinkin tarttuva. Sellainen keskustelupuheenvuoro, johon esittäjä ei odota minkäänlaista vastausta/responssia, on eräänlainen monologi, mitä on tapana kutsua autistiseksi puhetavaksi. Ei ilmeisesti ollut tuttu ilmaisu sinulle. Itse olen kuullut tuon selityksen moneltakin taholta.
II) Minun tarkoitukseni ei ollut lytätä enkä todellakaan lytännyt sinua tai edes esittämääsi. Sinun esittämäsi aihe ja lauseet muodostavat hyvin monitahoisen asiakokonaisuuden. Minusta se on mielenkiintoinen. Sen sijaan esitystapasi on toisinaan hieman omahyväinen, vähän kuin käärmettä pyssyyn ajaisit. Ehkä et tarkoita niin, olet vain itsetunto ylhäällä kaiken esittämäsi suhteen.

Et vissiin muista, että olen ihan virallisesti autistinen ja silloin keskustelutapani myöskin on autistinen. Voit kutsua esityystapaani omahyväiseksi mutta samalla kai sitten annat mulle luvan kutsua sun esityystapaasi vittumaiseksi. En tiedä oletko vittumainen ihan luonnostaan vai onko vain esitystapasi vittumainen.

Selitäpä nyt mikä siinä tarkalleen ottaen on sinun mielestäsi vittumaista.

[m-vaiva]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?
- -

Hyvä kysymys, jota voi pohtia hyvin monelta kannalta. Mutta tuossa kysymyksessä on myös lievä ylemmyyden taso, koska kirjoittaja esittää kysymyksen, johon hän lähtökohtaisesti ikään kuin olettaa tietävänsä vastauksen. Ikään kuin vastaus olisi itsestään selvä tai sitä vastausta ei ole lainkaan.

.

Tästähän sinä aloitit. Mirrinkin mielestä kysymys oli niin hyvä tms. että aloitti ihan oman ketjun. Sinustakin kysymys oli hyvä jota voi pohtia monelta kantilta.
Sen jälkeen se olikin ylemmyyttä jne.
Jne...
Seuraavaksi alatkin jo herjaan autistiseksi kirjoittajaksi jne....

Piekset ja nettirääkkäät ja vielä viitsit jatkaa kyselyä.

[m-vaiva]

Muistatteko tämän jutun, on kai ollut aikaisemmin täällä esillä.
https://yle.fi/uutiset/3-7108164
"Ajatus elatusvelvollisuuden ulottamisesta omiin vanhempiin ei ole uusi. Se oli aikoinaan myös Suomen laissa. Vuodelta 1922 peräisin ollut köyhäinhoitolaki kumottiin kuitenkin hyvinvointivaltion arvoihin huonosti sopivana vuonna 1970. "

[Hilppa]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?
- -

Hyvä kysymys, jota voi pohtia hyvin monelta kannalta. Mutta tuossa kysymyksessä on myös lievä ylemmyyden taso, koska kirjoittaja esittää kysymyksen, johon hän lähtökohtaisesti ikään kuin olettaa tietävänsä vastauksen. Ikään kuin vastaus olisi itsestään selvä tai sitä vastausta ei ole lainkaan.

.

Tästähän sinä aloitit. Mirrinkin mielestä kysymys oli niin hyvä tms. että aloitti ihan oman ketjun. Sinustakin kysymys oli hyvä jota voi pohtia monelta kantilta.
Sen jälkeen se olikin ylemmyyttä jne.
Jne...
Seuraavaksi alatkin jo herjaan autistiseksi kirjoittajaksi jne....

Piekset ja nettirääkkäät ja vielä viitsit jatkaa kyselyä.

Minä olen julkisesti pohtinut vastausta esitettyyn kysymykseen. Vastaustani sinä et ole kommentoinut.

Onko sinusta jotenkin vaikeata hyväksyä, jos vastaus tai keskustelu ei ole yksiviivainen, määrätietoinen ja ehdoton?

Sinun kysymyksenasettelusi on outo. Tarkoitatko, että vanhempi ei saisi saada tai tarvitsisi psyykkistä tukea, että riittää, kun (aikuinen) lapsi huolletaan, viis omaisesta? Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että lapsen yhteiskunnan huollettavaksi joutuminen pitäisi olla jotenkin hävettävää tai jopa rangaistavaa, kun et vanhemmalle soisi psyykkistä tukea. Noinko tarkoitat?

[Katla]

Hilpan kirjoitusta lukiessa tulee mieleen, että lauseet on rakennettu niin, ettei asprg. osaa hahmottaa. Välttämättä.

[m-vaiva]

Onko sinusta jotenkin vaikeata hyväksyä, jos vastaus tai keskustelu ei ole yksiviivainen, määrätietoinen ja ehdoton?

Sinun kysymyksenasettelusi on outo. Tarkoitatko, että vanhempi ei saisi saada tai tarvitsisi psyykkistä tukea, että riittää, kun (aikuinen) lapsi huolletaan, viis omaisesta? Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että lapsen yhteiskunnan huollettavaksi joutuminen pitäisi olla jotenkin hävettävää tai jopa rangaistavaa, kun et vanhemmalle soisi psyykkistä tukea. Noinko tarkoitat?

En tarkoita, että viis omaisesta. Vaan, että miksi omainen käy omaisten ryhmissä, jos yhteiskunta hoitaa lapsen?
Ei ole mitään hävettävää eikä rangaistavaa, jos yhteiskunta hoitaa lapsen.

Kaikki on sun omaa kokemusta mun kirjoituksestani.

[Mirri]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?

Tähän ei tarvi kenenkään vastata, jos kysymys loukkaa. Se voi olla vaan mun pohdintani.

Minustakin kysymyksesi on ylimielinen tai kenties se on piikikäs. Tai ehkä se on vain tyhmä tai ymmärtämätön. Mutta lievensit sitä noilla kahdella viimeisellä virkkeellä. Itse kysymys taas on mielenkiintoinen: miksi omainen tarvitsisi vertaistukea, jos ei ole omaishoitaja?

Kysymyksesi kertoo kuvitelmasta, että jos omainen ei itse käytännössä hoida ja huolehdi sairaan läheisen arjesta, hänellä ei ole minkäänlaista huolta läheisestään. Kovin yksioikoinen ja mustavalkoinen ajatus, joka ei ollenkaan ole yhdenmukainen tosielämän kanssa. Vertaistukea tarvitaan monenlaisiin asioihin; yhtenä hyvänä esimerkkinä edunvalvonta. Moni psykiatrinen potilas tarvitsee vahvoja omaisia, jotka jaksavat pitää heidän puoliaan. Toisin sanoen tämä 'yhteiskunnan hoito' tarvitsee valvontaa; omaiset ovat niitä, joiden täytyisi kyetä huolehtimaan siitä, että heidän läheisistään pidetään huolta.

Tämähän tiedetään hoitolaitoksista: kaikenlaisen resurssipulan puristuksessa laiminlyödyiksi joutuvat herkästi ne, joiden perään kukaan omainen, ystävä, tai muu läheinen katso, ja parempaa hoitoa saavat ne, joiden luona käydään, ja joiden hoitotahoon pidetään yhteyttä. Omaisten pitää jaksaa valvoa ja vaatia, jotta potilaiden ja muiden hoivaa tarvitsevien ihmisten oikeudet toteutuvat; siihen tarvitaan niin vertaistukea kuin myös joukkovoimaa.

[m-vaiva]

M-vaiva, esittämäsi kysymys on niin tärkeä, että siihen vastaaminen tarvitsee toisen ketjun.

viewtopic.php?f=9&t=20109

kas vain Mirriltä meni neljää päivää huomata, että kysymykseni olikin ylimielinen tai peräti piikikäs. Eikö enää tärkeä kuten se oli neljä päivää sitten.

Lienee Mirriltä perseennuolentaa.

[Hilppa]

Muistatteko tämän jutun, on kai ollut aikaisemmin täällä esillä.
https://yle.fi/uutiset/3-7108164
"Ajatus elatusvelvollisuuden ulottamisesta omiin vanhempiin ei ole uusi. Se oli aikoinaan myös Suomen laissa. Vuodelta 1922 peräisin ollut köyhäinhoitolaki kumottiin kuitenkin hyvinvointivaltion arvoihin huonosti sopivana vuonna 1970. "

Käytännössä tuo toteutuu, kun hyvinvointivaltion varat loppuvat. Poliitikot voivat tietysti yrittää saada toteutumaan aiemminkin, mutta vastus on kova.

[Mirri]

M-vaiva, esittämäsi kysymys on niin tärkeä, että siihen vastaaminen tarvitsee toisen ketjun.

viewtopic.php?f=9&t=20109

kas vain Mirriltä meni neljää päivää huomata, että kysymykseni olikin ylimielinen tai peräti piikikäs. Eikö enää tärkeä kuten se oli neljä päivää sitten.

Lienee Mirriltä perseennuolentaa.

Kyllä se on edelleen tärkeä kysymys, vaikka nyt sanoinkin kysymyksen olevan mielenkiintoinen. Pidin kysymystäsi niin tärkeänä, että sivuutin sen piikikkyyden. Ja kuten kerroin, sinä mielestäni loivensit piikikkyyttä.
Ehkä sinä et ole ainoa joka kuvittelee, etteivät lähiomaiset mitään vertaistukea tarvitse, jos eivät itse toimi omaishoitajina, joten onhan asia tärkeä.
Aloitin uuden ketjun ja laitoin siihen kokonaisen artikkelin, jonka oli tarkoitus kertoa, mihin ja miksi omaisten keskinäistä vertaistukea tarvitaan.

Mutta sinä et pitänyt siitä, että tein niin. Lisäksi olit tietävinäsi, ettei ainakaan tämän foorumin lukijoissa ole ketään psykiatristen potilaiden ikääntyviä omaisia, jotka voisivat tarvita vertaistukea. Sama aihe ja sama artikkeli on nyt juuri siellä, minne sinä sen tahdoit; aihe ja artikkeli, jotka laitoin esille sinun kysymyksesi innoittamana.