Lapsen oikeudet

[Sateentekijä1]

En tiedä kuuluuko tämä vertaistukeen vai mihin, mutta täällä kun penätään omia oikeuksia, niin katsotaanpa vähän lapsen oikeuksia.

Otan tähän suoran lainauksenhttps://www.unicef.fi/lapsen- ... -julistus/

"Periaate 1

Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.

Periaate 2

Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.

Periaate 3

Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.

Periaate 4

Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon.

Periaate 5

Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.

Periaate 6

Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.

Periaate 7

Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.

Periaate 8

Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.

Periaate 9

Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.

Periaate 10

Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään."

Hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959

Tasan kolmekymmentä vuotta myöhemmin, 20. marraskuuta 1989, YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin YK:n lapsen oikeuksien sopimus.

[Sateentekijä1]

Mietin vaan kun niin kovasti penätään omia oikeuksia mielenterveys-tms ihmisenä, Jos olet saattanut lapsen maailmaan samalla olet velvollinen myös katsomaan että hän saa oikeuksiensa mukaista kohtelua ja elämää.

Tässä vielä vanhemman velvollisuuksista lastaan kohtaanhttp://www.pyharanta.fi/oikeudet ... ollisuudet

"Vanhempien suhtautuminen toimii mallina

Vanhempien oikeudet määritellään laeissa ja asetuksissa lasten oikeuksien kautta. Hyvä niin – lapsen ja vanhemman oikeudet ja perimmäinen etu eivät saisi koskaan olla vastakkain ja ristiriidassa keskenään. Tahtojen taistoa ja kompromissien tekoa mielihalujen välillä joudutaan silti käymään perheissä päivittäin. Joskus vanhemmasta voi tuntua, että vanhemmuus on "lainsuojatonta ” tämän päivän yhteiskunnassa.

Vanhempien suhtautuminen yhteisiin sopimuksiin ja pelisääntöihin on malli nuorelle. Perheen arkielämässä tarvitaan harvoin tukeutumista lakeihin ja asetuksiin. Ne vaikuttavat taustalla asenteina, arvoina ja myös tuen mahdollisuuksina.

Vanhemmuus on jotain, mitä ei voida säätää lailla. Vanhemmuus ja kasvatus on:

- sitoutumista

- toisen asemaan asettumista

- käytettävissä oloa

- tunteiden ja tilanteiden vaihtelua

- ELÄMÄÄ, joka ei asetu lain kaavamaiseksi kirjaimeksi!



Ikärajat


7 vuotta

- Lapsen oppivelvollisuus alkaa, ellei hän ole pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä

12 vuotta

- Lapsen suostumus tarvitaan nimenmuutokseen

- Lasta ei voi liittää uskontokuntaan tai ilmoittaa hänen eroavan siitä ilman hänen omaa suostumustaan

- Lasta on kuultava ja hänellä on oikeus käyttää puhevaltaa itseään koskevassa lastensuojeluasiassa (lapsi voi itse pyytää sijaishuoltoa)

- Lapsi ei saa käyttää enää jalkakäytävää polkupyörällä ajoon

14 vuotta

- Nuori voidaan ottaa lyhytkestoiseen kevyeen työhön, josta ei ole haittaa hänen terveydelleen tai koulunkäynnille. Huoltaja tarvitaan myös työsopimuksen allekirjoittajana

15 vuotta

- Nuori saa itse solmia työsopimuksen, mutta huoltajalla on oikeus purkaa alaikäisen huoltajan tietämättä solmima työsopimus 18 ikävuoteen saakka

- Nuorella on oikeus avata oma pankkitili ja hallita omalla työllään ansaitsemaansa omaisuutta

- Oppivelvollisuuden suoritettuaan 15-vuotias nuori saa olla kokopäivätyössä klo 06 - 22 välisenä aikana

- Oikeus suorittaa moottoripolkupyörän, traktorin ja moottoriveneen kuljettamiseen tarvittava ajolupa.

- Saa kuljettaa polkupyörällä alle 10-vuotiasta lasta.

- Voi liittyä uskontokuntaan tai erota siitä huoltajan suostumuksella.

- Rikosoikeudellinen vastuu alkaa – nuori voi joutua syytteeseen tekemästään rikoksesta ja hänet voidaan tuomita oikeusistuimessa. Alle 18-vuotias voidaan tuomita nuorisorangaistukseen.

16 vuotta

- Seksuaalinen suojaikäraja - seksuaalinen toiminta kuten yhdyntä alle 16-vuotiaan kanssa on rangaistava teko (poikkeuksena samalla kehitysasteella olevien nuorten keskinäinen seksuaalisuhde). Seksuaalipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta on rikos.

- Oikeus suorittaa kevytmoottoripyörän kuljettamiseen tarvittava A-ajokortti.

17 vuotta

- Oppivelvollisuus päättyy, ellei sitä ole jo suoritettu.

- Oikeus lapsilisään päättyy.

- Nuori voi hakea KELA:n opintotukea. Huoltajan tulot vaikuttavat opintotuen määrään ja myöntämiseen.

18 vuotta Täysi-ikäisyys"

[Sateentekijä1]

Lionnollisesti näitten lisäksi jokaisella on Ihmisoikeushttps://www.amnesty.fi/tyomme/ihmisoikeudet/

"Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille
Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka kuuluvat yhtäläisesti jokaiselle ihmiselle kaikkialla maailmassa. Amnesty tekee työtä sen puolesta, että ne toteutuvat."

Meillä jokaisella on oikeuksiemme lisäksi myös velvollisuuksia kanssaihmisiämme, omaisiamme ja läheisiämme kohtaan.
Käsi sydämelle:- Kuinka moni sitä tulee ajatelleeksi painiskellessaan oman henkisen pahoinvointinsa kourissa?

[Valkosiipi]

Sateentekijä. Minkähänlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia esim. minulla on äitiäni, aikuisia lapsiani ja lastenlapsiani kohtaan, kun itse en keksi ensimmäistäkään?

Lisäys: Kuka ne mahdolliset oikeudet ja velvollisuudet määrittelee?

[Sateentekijä1]

Sateentekijä. Minkähänlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia esim. minulla on äitiäni, aikuisia lapsiani ja lastenlapsiani kohtaan, kun itse en keksi ensimmäistäkään?

Lisäys: Kuka ne mahdolliset oikeudet ja velvollisuudet määrittelee?

Kyllähän nuo minun mielestäni ovat ihan yleisen ihmisyyden ja inhimillisyyden sanelemia "kirjoittamattomia" sääntöjä joita kumminkin on yritetty koota yhteen.

[Valkosiipi]

Lasten oikeudet on vanha juttu. Samoin yleiset ihmisoikeudet. Mutta haluaisin vastauksen kysymykseeni.

Lisäys: Eli sanoit: "Meillä jokaisella on oikeuksiemme lisäksi myös velvollisuuksia kanssaihmisiämme, omaisiamme ja läheisiämme kohtaan."

Tämä viittaa minusta yksilötasolle, ja tuo ei tarkoita vain lapsia. Tämä minua kiinnostaa, että mitä kumman oikeuksia ja vevollisuuksia minulla on aikuisia läheisiäni tai heidän jälkikasvuaan kohtaan, jos en itse omasta tahdostani halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä?

[trisse]

Minä toivon taas että Sateentekijä ei jatkaisi sitä vuosientakaista googlettamislinjaa kun siitä oli niin kovasti jo silloin puhetta. Foorumilaiset kyllä tietävät että oppivelvollisuus alkaa Suomessa 7-vuotiaana.

Minusta perhesuhteisiin kuuluu velvollisuus ylläpitää niitä ellei syytä katkaisuun ole. Jos aikuinen tai minkä ikäinen tahansa katkaisee välinsä lapseensa tai vanhempiinsa ilman syytä tai antaa näiden pelätä itselleen tapahtuneen jotain olemalla vastaamatta hän menettelee julmasti ja kohtuuttomasti. Kyse on ihmisistä jotka ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. Kyllä minusta sitä voi velvollisuudeksi kutsua. Samoin voi ajatella että aikuisilla lapsilla on tietty velvollisuus pitää huolta ikääntyvästä vanhemmastaan tai siitä että tälle järjestyy heikentymisen ja sairastumisen jälkeen tarvittavat palvelut jos vanhus ei itse niitä osaa itselleen järjestää. Kyllä minä tuollaiset näkisin inhimillisinä velvollisuuksina ja hassua jos Valkosiipi on eri mieltä. Lapsella ei ole velvollisuutta käydä vanhempansa luona mutta pitää huolta että tarvittavat palvelut järjestyvät jos ei ole jotain erityisen painavaa syytä joka oikeuttaa piittaamattomuuden vanhempansa hyvinvoinnista. (Vaikka tuo taisi olla valkosiiveltä vaan jonkinlainen kannanotto tähän viime päivien vääntöön Mirrin suhteen.)

Monissa muissa kulttuureissa nähdään että perheenjäsenillä on suuremmat velvollisuudet toistensa suhteen kuin länsimaissa ja yleensä kai niissä kulttuureissa ollaan onnellisempia ja on vähemmän psyykkisiä sairauksia. Joten se tie että keksitään ettei aikuisilla sukulaisilla tai perheenjäsenillä ole yhtään mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan - edes näitä meidän minimaalisia - tuskin on onnen ja hyvinvoinnin tae kenellekään vaikka ajatuksen tasolla saattaa hetkellisesti jonkun kohdalla houkuttavalta tuntuakin.

[Valkosiipi]

Minä en usko, että yksikään aikuinen katkaisee suhdetta läheiseensä tai läheisiinsä ilman hyvää syytä.Enkä usko että kukaan jättää täysin huolehtimatta läheisestään ilman hyvää syytä.

[vibeke]

.

[Mirri]

Samoin voi ajatella että aikuisilla lapsilla on tietty velvollisuus pitää huolta ikääntyvästä vanhemmastaan tai siitä että tälle järjestyy heikentymisen ja sairastumisen jälkeen tarvittavat palvelut jos vanhus ei itse niitä osaa itselleen järjestää. Kyllä minä tuollaiset näkisin inhimillisinä velvollisuuksina ja hassua jos Valkosiipi on eri mieltä. Lapsella ei ole velvollisuutta käydä vanhempansa luona mutta pitää huolta että tarvittavat palvelut järjestyvät jos ei ole jotain erityisen painavaa syytä joka oikeuttaa piittaamattomuuden vanhempansa hyvinvoinnista.

Läheskään kaikki aikuiset lapset eivät ole riittävän terveitä ja voimissaan järjestääkseen vanhemmilleen näiden tarvitsemia palveluja. Ei kai heitä voida sanoa piittaamattomiksi vanhempiensa hyvinvoinnista?

Vibeke jo oikein hyvin kertoi, millainen tilanne voi tosielämässä olla. Minäkään en kuvittele lasteni kykenevän järjestämään vanhan äitinsä asioita missään vaiheessa; kyllä minun on järkevää varustautua siihen, että kaikki tarvitsemani hoiva-apu tulee jostakin muualta kunhan sen aika on. Eikä tämä ole ollenkaan kylmää tai tunteetonta puhetta lapsiani kohtaan, vaan niin heidän kuin minunkin elämän realiteetti, jonka edessä ollaan haluttiin tai ei.

Huolihan lapsilla tietysti on ja vielä suurempi huoli tietäessään, etteivät itse kykene tekemään mitään vanhuksen hyväksi. Sitä varten lastensa parasta ajatteleva äiti/isä huolehtii omasta elämästään ja tulevaisuudestaan niin kauan kuin kynnelle kykenee, eikä uhraa väheneviä voimiaan aikuisten lastensa tulevaisuuden eteen. Vaikka miten tuntuisi ja näyttäisi itsekkäältä käyttäytymiseltä. Jos ja kun on jo etukäteen tiedossa, etteivät lapset kykene huolehtimaan vanhuksista tai järjestelemään näiden asioita millään lailla, varautuminen on erittäin järkevää ja hyödyksi kaikille osallisille.
Yksi ratkaisu voi olla tässä: muutto ajoissa tarpeeksi etäälle aikuisista lapsista, jotteivät viranomaiset sitten tulevaisuudessa pääse sanomaan, että onhan sinulla lapset, eivätkös he voisi huolehtia...

[Katla]

On sekin aika kurjaa, [ PP - - - ]

[trisse]

Minä en usko, että yksikään aikuinen katkaisee suhdetta läheiseensä tai läheisiinsä ilman hyvää syytä.Enkä usko että kukaan jättää täysin huolehtimatta läheisestään ilman hyvää syytä.

Ehkei mutta syynä voi olla vaikka oma huonossa hoidossa oleva sairaus (psyykkinen, päihdehäiriö?) tai elämäntilanne (puolison painostus?) eikä se silloinkaan ole oikeutettua.

[trisse]

Yksi ratkaisu voi olla tässä: muutto ajoissa tarpeeksi etäälle aikuisista lapsista, jotteivät viranomaiset sitten tulevaisuudessa pääse sanomaan, että onhan sinulla lapset, eivätkös he voisi huolehtia...

Ainakin yhdellä lapsellasi on edunvalvoja joten eiköhän hän viranomaisille kerro jos asiaa yritetään sälyttää niskoilleen. Etkä sinä siitä syystä muuttanut - muutit kun halusit kauemmas ja perit asunnon.

[m-vaiva]

Jos lapset asuvat itsekin palvelutalossa, ei kai kukaan voi olettaa, että he huolehtisivat sairaasta äidistäkin?
Minuakaa ei kyllä kukaan laittaisi kenenkään huoltajaksi.

[Mirri]

Trisse, niin kauan kuin vanhus itse kykenee puhumaan puolestaan, asioita kysytään häneltä, ei hänen lapsiltaan. Etenkin viranomaiset tekevät näin.
Ja vielä: yleensä hänen omia sanomisiaan uskotaan, eikä soitella lapsille ja kysellä heiltä. Joten kyllä elävässä elämässä välimatka voi oikeasti olla keino, jonka avulla vanhus ei viranomaispalveluja tarvitessaan joudu kerta toisensa jälkeen selittämään miksei hän pyydä apua lapsiltaan. Uskot ja luulet sinä mitä hyvänsä.

Suomessa on toistaiseksi lakipykälät, jotka velvoittavat viranomaistahoja. Jos ei lähiomaisia syystä tai toisesta (vaikkapa välimatkan vuoksi) ole käytettävissä arjen asioissa, viranomaisten on tavalla tai toisella järjestettävä tarvittavat palvelut vanhuksen toimintakyvyn heikentyessä niin ettei hän pärjää ilman apua.
Helsinki on yksin asuvalle ikääntyvälle ihmiselle hyvä asuinpaikka siinä mielessä, että on oikein hyviä mahdollisuuksia huolehtia itse itsestään - niin psyykkisestä kuin fyysisestä kunnosta ja omasta arkielämästä - niin pitkälle kuin vain suinkin pystyy.

[m-vaiva]

Sullahan tuosta on jo kokemusta.
Mutta järjellä ajatellen ei kukaan viranomainen laita palvelutalossa asuvaa huolehtimaan läheisestään.

[Mirri]

M-vaiva, minä en olisi tuosta asiasta ihan varma. Ainakin moni vanha äiti/isä huolehtii psyykkisesti sairaasta ikääntyvästä lapsestaan, vaikka on itse jo liian sairas ja toimintarajoitteinen huolehtimaan kenestäkään muusta kuin itsestään. Vanhus ei välttämättä pärjää enää oman ja/tai puolisonsa sairauksien kanssa, eikä arki suju, mutta silti on lapsi hoivattavana.

Ei heitä viranomainen varsinaisesti ole laittanut huolehtimaan lapsestaan, mutta viranomaiset eivät ole tarjonneet vaihtoehtoja ja ovat jättäneet puuttumatta tilanteeseen. Resurssipula on yksi selitys ikävälle tosiasialle. Ja sitten kaikki ne syyllisyyden ja häpeän tunteet (sekä muiden ihmisten asenteet!), jotka vaientavat vanhukset ja estävät hakemasta apua itselle ja mt-ongelmaiselle lapselle.

Kyllä kai lapsen oikeuksiin kuuluisi sekin, että hän saisi apua ja tukea vanhemmistaan irtaantumiseen, eikä hänen tarvitsisi olla itse ikääntyvänä ihmisenä riippuvainen omista vanhoista vanhemmistaan, jotka vanhuutensa ja sairauksiensa vuoksi juuri ja juuri pystyvät huolehtimaan itsestään.

[Noolan]

Minä en edelleenkään voi käsittää miksi omien vanhempien hoitaminen tulisi patologisoida ja huutaa yhteiskunnan "apua-automaattia" apuun?
Minulle on itsestäänselvää että huolehdin aikanani äidistäni, aivan kuten hän aikanaan minusta. Tietysti elämä voi yllättää ja hänestä tuleekin jalaton tai muistisairas vanhus jolloin lähimmäisen rakkaus ei enää riitä ja tarvitaan laitosta, mutta millään logikaalla en käsitä, että minun tulisi olla marttyyri lähimmäisen huolenpidon vuoksi.

Olin 10-vuotias on kun isoäiti muutti meidän talon lisäsiipeen. Vanhempani hoisivat arkiaskareet joihin hänellä ei enää riittänytt voimavaroja ja hän oli meidän lasten seurana silloin kun vanhemmat tekivät paljon töitä. Minulla on hyvin rakkaita muistoja ja ainutkertista henkistä pääomaa niistä viipyilevistä hetkistä mummoni kanssa. Olen myös ymmärtänyt sen olleen arvokasta oppia elämään siitä mikä on elämässä tärkeintä ja miten toisia kohdellaan.
Mummoni oli sairaalassa viikon kunnes kuoli. Olin tuolloin 16-vuotias ja lähdin seuraavan aamuna äitini kanssa pesemään ja pukemaan hänet viimeiselle matkalleen. Ei siks että olisimme kärsiviä marttyyreita, vaan koska rakastimme.

[trisse]

M-vaiva, minä en olisi tuosta asiasta ihan varma. Ainakin moni vanha äiti/isä huolehtii psyykkisesti sairaasta ikääntyvästä lapsestaan, vaikka on itse jo liian sairas ja toimintarajoitteinen huolehtimaan kenestäkään muusta kuin itsestään. Vanhus ei välttämättä pärjää enää oman ja/tai puolisonsa sairauksien kanssa, eikä arki suju, mutta silti on lapsi hoivattavana.

Sotket kanat ja munat. Jos henkilö on asetettu holhouksenalaiseksi ja tällä on edunvalvoja niin ei hänellä ole oikeutta järjestää edes omia asioitaan - saati toisen - vaikka halua riittäisi. Kyllä ne jutut ovat viranomaisilla kirjattuna ylös että kuka on täysivaltainen ja kuka ei. Vanhus asetetaan yleensä holhouksen alaiseksi vasta jos on paha dementia.

[m-vaiva]

Niin munkin mielestä Mirrillä meni asiat sekaisin.
Ei Mirrin lapsia, kuten ei minuakaan, kukaan viranomainen laittaisi huolehtimaan omista vanhemmistamme.