Ehkäpä minun kerjääminen rohkaisi vähän sateentekijääkin.

Vähän kummallinen sattuma että viikko-pari sitten puhui kerjuulle menemisestä halventavasti ja nyt jo koitti yllättäin sama kohtalo itsellekin. No, ylpeys käy lankeemuksen edestä...
Pelkään vähän noita ruokajakoja kun siellä on lähinnä kai niitä kuivamuonia - erilaisia edullisia jauhoja, hiutaleita, riisejä joiden suhteen tilanne on nyt hyvä itselläkin. Ja onko paljon lihasäilykkeitä kun olen niiden suhteen tosi nirso.
Tänään söin aamulla toissapäiväsen keiton lopun, reissussa seurakunnalta saadun pakastetun ja sulatetun kolmioleivän. Kerjäsin henkilökunnalta elokuvatyössä vielä yhdeksältä että saisinko ottaa muutamia irtokarkkeja kun alkoi seisoskelu heikottaa jotenkin. Lompakkokin oli säilössä heidän huoneessaan eikä viitsinyt vaivata jotakuta tulemaan avaamaan ovea. Sain ja sanoivat että jos on paha olo voin lähteä kotiinkin. (Luulivat kai että mulla on diabetes). Nyt illalla jälkiuunipaloja ja oliiveja ja salaattijuustoa. Ja vähän viskiä.