Psykopatologia kirjoitti:Olen täysin päinvastaisella kannalla. Mitä vaativampi tai korkeampi johtajuus, sitä tärkeämpi on persoonallisuuden merkitys. Emmehän vaativissa tehtävissä edes pyri spesifeihin ennusteisiin samalla tavalla kuin hanttihommissa, että "tuo myy hyvin" tai "katsoo tarkasti mittareita". Korkeissa tehtävissä etsitään kypsää ja tervettä persoonallisuutta, joka "tekee hänet joustavaksi käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". "Persoonallisuus on" tuntuvan suuri "osa tätä kokonaisuutta".
Olen samaa mieltä että persoonallisuudella on merkitystä. Alleviivasin oleellisen.
Kuitenkin...
Erilaiset ihmiset toimii tehokkaimmin
itselle sopivassa ympäristössä. Vaikka olisi kuinka joustava ja "kypsä" ihmistuntija niin ympäristö lopultakin määrittää sen minkälainen tapa johtaa on paras tai tehokkain. Kaikki ei toimi kaikkialla. Esimerkiksi johtaminen aasiassa, amerikassa ja euroopassa saattaa erota hyvinkin paljon toisistaan ja johtajalta vaaditaan erilaisia kykyjä.
Jos lähdetään määrittelemään näitä kykyjä mitä kukin tehtävä vaatii ja sitten testeillä haarukoimaan niin saadaan joku tulos joka artikkelin mukaan nasahtaa kohdalle 20% tarkkudeella (?) Ihminen toimii kuitenkin oman kokemuspohjansa mukaan vaikka hänellä olisikin näitä ominaisuuksia. Eli ihmiset käyttäytyvät tilannekohtaisesti.
Peräänantamaton ihminen saattaa antaa periksi jos vastassa on korkeammassa asemassa oleva henkilö jos vaikka hänen auktoriteetin kunnioittamisensa on riittävän ylhäällä tai jostain muusta syystä.
Hyvä johtaja pärjää kyllä keskiverrosti lähes kaikkialla, mutta ollakseen loistava johtaja hän tarvitsee myös onnea, että kaikki palikat napsahtaa kohdalle ja tiimi rakentuu toisiaan tukevaksi. Itse uskon, että testeillä ei välttämättä voi haarukoida "parhaita kykyjä", ainostaan karsia epäkelpoja. Loppusuoralle päässeistä sitten voi valita vaikka nopalla.