Kirjoittaja Sateentekijä » 18.08.2016 17:33
En tee listaa niistä ihmisistä jotka ovat täällä olleet empaattisia ja muutenkin mukavia. Valtaosa kumminkin on.
Ellen säteilisi jatkuvasti niin paljon negatiivisa energiaa, voisin nähdä muissakin enemmän hyvää kuin pahaa.
Addiktioista puheenollen. Yksi hienoimmista asioista oli noin 16 vuotta sitten irtautumiseni nikotiiniriippuvuudesta. Se oli monen tuskaisen yrityksen takana, mutta onnistui lopulta.Enkä ole savun savua sen jälkeen polttanut. En voi sanoa, etteikö olisi tehnyt mieli. Ei enää, mutta aikoinaan.
Parin ensimmäisen kuukauden ajan oli yhtä painajaista, Sen ajan kuulemma kestää, että nikotiini ym myrkyt häviävät elimistöstä. Seuraava koetinkivi oli se kuuluisa seitsemäs vuosi, mutta siitäkin selvittiin! Olin muutaman vuoden saman asian kanssa painivien vertaisryhmässä. Se oli minulle ihan korvaamaton apu lopullisessa irtatumisessani. Siellä seurasin monien uudelleen lankeemusta ja olin ylpeä etten aloittanut uudelleen. En käyttänyt edes nukotiinikorvikkeita, kun en halunnut kaksinkertaista vierotusta.
Muuten noilta ajoilta on jäänyt pari ystävää, joitten kanssa kirjoittelen edelleenkin. Olemme kaikki olleet suunnilleen saman ajan tupakoimatta.