Ryysy kirjoitti:Itse toivoisin tosi paljon, että kukaan tai mikään tapahtuma ei voisi vaikuttaa mieleeni (ja tätä kautta tunteisiini). Pitäisi mennä varmaan johonkin zenbuddhalaisjoogilaiseen istuntoon vuodeksi, että oppisi tunteiden hallintaa edes normaaleissa määrin.
Jos Kaapon ajatelmaa seuraa, niin päätyy lopulta siihen, että esim. lapsen pahoinpitelyn tai kuoleman (vaikka se ei olisikaan kenenkään syy) ei pitäisi ns. aiheuttaa mitään tunteita. Ja jos tunteita aiheutuu, ovat ne itseaiheutettuja.
Tuommoistako Kaapo ajelee takaa?
Ymmärsin tuon kirjoittamisen ja tunteiden eron, mutta muissa päätelmissä saatoin mennä liian pitkälle.
Joo, llian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Tottakai ihminen tuntee ja pitääkin. Kysymys on siitä kuinka paljon laskee ulos ja missä muodossaan.
Sekä verrattuna yleisiin käyttäytymismalleihin. Kyllä maailmaan ärsyyntymistä mahtuu jos kaikesta haluaa ärsyyntyä.
Jos sinua esimerkisi ärsyttää joku toimintani ja kirjoitat siitä niin palaute on yleensä rakentavaa.
Silloin kun asioihin reagoi niin se on täysin omalla vastuulla kuinka sen tekee.
Jos taas käyttää jotain asiaa vain provosoituakseen niin sekin on omalla vastuulla, kuin myös omat tunteet joita sillä ruokkii.
