Tokihan niitä varmasti jokaiselle on sattunut , isompia tai pienenpiä mokia. Suurin osa kai ajan mittaan onneksi unohtuu.
Omalta kohdaltani muistan nuorena hoitajana sattuneen tapahtuman, jota muistellessa vieläkin vähän punastuttaa
Olin melko vihreä, nuori hoitaja ja töissä Sotilasssairaala Tilkassa( sehän ei edes enää ole sotilaallisessa käytössä)
No olin siellä neuro-psykiatrisella osastolla yksin yövuorossa. Vähän puolen yön jälkeen tuli osaston ovesta sisään rennosi farkkuihin pukeutunut mieshenkilö joka tuttavalliseti sanoi:" Hei, annas mulle pari kofeiinitablettia, että jaksan taas jatkaa työtäni. " En tuntenut ko henkilöä ja pelästyin, että sisään on päässyt joku huumehörhö joka yrittää saada minut avaamaan lääkekaapin.
En avannut kaappia, vaan sanoin etten tuntemattomille anna lääkkeitä ja hälyytän vartijat ellei mies poistu. Hän kaivoi taskustaan Puolustusvoimien henkilökortin, mutten siltikään uskonut. Selvästi harmistuneena mies poistui ja minä jäin miettimään seuraavia toimenpiteitä.
Soitin keskuksen yövalvontaan ja sieltä sain varmistuksen, että ko henkilö oli
Psykon( lentäjien testiosaston) ylilääkäri , lääkintämajuri ,joka oli yölläkin usein töissä.
Mistäpä minä , nuori ja kokematon pikku hoitaja olisin sen osannut arvata, kun en ollut häntä edes aiemmin nähnyt.
Siinä syntynyttä tilannetta pähkäillessäni, hän tuli takaisin ja oli vetänyt lääkärin takin ylleen."Lopetetaas nyt tää pelleily " hän siinä sitten totesi ja ilmeisesti nautti minun punastellessani siinä .
No hän sai kofeiinitablettinsa.
Muutaman päivän kuluttua näin samaisen tohtorin ruokalassa muiden lääkäreiden kanssa ja hän totesi"Tuossahan tuo topakka hoitaja onkin!"
Häntä ilmiselvästi hymyilytti minun nolostumiseni kun yritin selittää, etten häntä tuntenut.Toisetkin lääkärit siinä naureskelivat, olin ilmeisesti saanut tiukan hoitajan maineen:)
Myöhemmin hän tuli minulle sanomaan, että tein ihan oikein kun en avannut lääkekaappia "tuntemattomalle"
Tällä tavoin tutustuin hieman oudoissa kuvioissa yhteen persoonalliseen henkilöön.
Siis tarkemmin ajateltuna toimin ihan oikein, mutta kun minulle selvisi kuka hän oli, kyllä vaan nolotti.

