Kyllä silloin nolotti...

[Sateentekijä]

Onko mieleen jäänyt jokin tapahtuma tai sattumus matkan varrella, jolloin on jälkeenpäin nolottanut todella?
Tokihan niitä varmasti jokaiselle on sattunut , isompia tai pienenpiä mokia. Suurin osa kai ajan mittaan onneksi unohtuu.
Omalta kohdaltani muistan nuorena hoitajana sattuneen tapahtuman, jota muistellessa vieläkin vähän punastuttaa

Olin melko vihreä, nuori hoitaja ja töissä Sotilasssairaala Tilkassa( sehän ei edes enää ole sotilaallisessa käytössä)
No olin siellä neuro-psykiatrisella osastolla yksin yövuorossa. Vähän puolen yön jälkeen tuli osaston ovesta sisään rennosi farkkuihin pukeutunut mieshenkilö joka tuttavalliseti sanoi:" Hei, annas mulle pari kofeiinitablettia, että jaksan taas jatkaa työtäni. " En tuntenut ko henkilöä ja pelästyin, että sisään on päässyt joku huumehörhö joka yrittää saada minut avaamaan lääkekaapin.
En avannut kaappia, vaan sanoin etten tuntemattomille anna lääkkeitä ja hälyytän vartijat ellei mies poistu. Hän kaivoi taskustaan Puolustusvoimien henkilökortin, mutten siltikään uskonut. Selvästi harmistuneena mies poistui ja minä jäin miettimään seuraavia toimenpiteitä.
Soitin keskuksen yövalvontaan ja sieltä sain varmistuksen, että ko henkilö oli
Psykon( lentäjien testiosaston) ylilääkäri , lääkintämajuri ,joka oli yölläkin usein töissä.
Mistäpä minä , nuori ja kokematon pikku hoitaja olisin sen osannut arvata, kun en ollut häntä edes aiemmin nähnyt.
Siinä syntynyttä tilannetta pähkäillessäni, hän tuli takaisin ja oli vetänyt lääkärin takin ylleen."Lopetetaas nyt tää pelleily " hän siinä sitten totesi ja ilmeisesti nautti minun punastellessani siinä .
No hän sai kofeiinitablettinsa.

Muutaman päivän kuluttua näin samaisen tohtorin ruokalassa muiden lääkäreiden kanssa ja hän totesi"Tuossahan tuo topakka hoitaja onkin!"
Häntä ilmiselvästi hymyilytti minun nolostumiseni kun yritin selittää, etten häntä tuntenut.Toisetkin lääkärit siinä naureskelivat, olin ilmeisesti saanut tiukan hoitajan maineen:)
Myöhemmin hän tuli minulle sanomaan, että tein ihan oikein kun en avannut lääkekaappia "tuntemattomalle"
Tällä tavoin tutustuin hieman oudoissa kuvioissa yhteen persoonalliseen henkilöön.
Siis tarkemmin ajateltuna toimin ihan oikein, mutta kun minulle selvisi kuka hän oli, kyllä vaan nolotti.

[Mirri]

Onneksi 'nolottava' kokemuksesi sai hyvän lopun.

[Sateentekijä]

No onneksi . Teki kyllä niin suuren vaikutuksen , että muistan sen vielä useiden vuosien, jopa vuosikymmentenkin jälkeen.

[Psykopatologia]

Teit aivan oikein, Sateentekijä. Lääkintämajuri saa olla onnellinen, kun et ampunut häntä. Noostumisen olisi pitänyt olla hänen puolellaan; kuitenkin hän nöyryytti.

Vastaavanlaisia tilanteita voi tulla mm. erilaisten varikkojen vartioinnissa.

[Sateentekijä]

Ase oli unohtunut toisen työpuvun taskuun... Ei mutta toden sanoakseni, meillä oli siellä kyynelkaasusumuttimen käyttöoikeus hoitohenkilökunnalla!- Mutta vain todellisissa vaaratilanteissa, lisäksi neuro-psykiatrisella osastolla oli aina lähellä pari vartijaa.
Olisin helposti saanut majurin kyynelehtimään edessäni
Mutta hänkin on jo mennyt manan majoille joten R.I.P

[Ryysy]

Häpeästä ja morkkiksesta on enemmän kokemuksia, mutta sellaisia, joista en halua edes kertoa. Nolostumisia jos mieleen pälkähtelee, niin saatan vaikka kirjoittaakin...

[Rane]

Kerran hävetti, ja hävettää vieläkin, kun muistelen.

Menin Oulussa taidenäyttelyyn, jonka pystytys oli vielä kesken.

[trisse]

Niin paljon ettei niitä jaksa masentumatta alkaa muistella. Kyseenalaistaisin tälläisten aloitusten hyödyn.

[Kyllästynyt]

Olen, harvinaista kyllä, samaa mieltä Tristanin kanssa; vain masokisti kertoisi ja moninkertaistaisi todellista häpeää aiheuttaneita tilanteita. Sateentekijäkin tuntuu loppujen lopuksi olevan ylpeä tapauksesta.

Vain pieniä ja mitättömiä nolouden aiheita voi suhteellisen tyynesti ja itselleen nauraen kertoa julkisesti.
Tässä kuitenkin yksi ja sangen tuore tapaus:
Trasseli löysi lattialle jääneestä viikonloppukassistani rintaliivini. Koska verenperintönään on noutaja (pikemminkin viejä) ja pentukin vielä, tykkää pureskella kaikkea ja kiellettäessä pinkoo karkuun saaliinsa kanssa. Otus livahti ulos avoimesta terassinovesta - ja minä tietenkin seurasin parhaani mukaan perässä.
Hieman noloa jahdata rintsikoitaan ympäri omaa ja naapureiden pihoja.

[Sateentekijä]

Kyllästynyt kirjoitti:
Olen, harvinaista kyllä, samaa mieltä Tristanin kanssa; vain masokisti kertoisi ja moninkertaistaisi todellista häpeää aiheuttaneita tilanteita. Sateentekijäkin tuntuu loppujen lopuksi olevan ylpeä tapauksesta.

Tokihan minä olin jollain tasolla ylpeä menettelystäni, koska tiesin toimineeni oikein. Itse tilanne minua lähinnä nolotti. Mielestäni mitään masokistista ei kertomuksessani ollut.
Lääkintämajuri siirsi oman nolon käytöksensä nuoreen hoitajaan, joten hänen tässä tilanteessa olisi pitänyt pyytää anteeksi.Jonkinmoiseksi anteeksipyynnöksi voi kai tulkita sen, että hän myöhemmin myönsi minun menetelleen aivan oikein.

[Kyllästynyt]

Tokihan minä olin jollain tasolla ylpeä menettelystäni, koska tiesin toimineeni oikein. Itse tilanne minua lähinnä nolotti. Mielestäni mitään masokistista ei kertomuksessani ollut...

Ei minunkaan mielestäni ollut, mutta mitään oikeasti ja pysyvästi noloahan sinä et tehnyt.

[Ryysy]

Mulla on sellainen erotelma, että nolous ja häpeä on kaksi ihan eri asiaa. Noloissa tilanteissa on jotakin hauskaakin tms. yleensä, mutta häpeään liittyvistä hauskuus on kaukana.

[Sateentekijä]

Mulla on sellainen erotelma, että nolous ja häpeä on kaksi ihan eri asiaa. Noloissa tilanteissa on jotakin hauskaakin tms. yleensä, mutta häpeään liittyvistä hauskuus on kaukana.

Niin. lähinnähän tilanne oli kai koominen jollain tavalla. Majuri tunsi kärsineensä vääryyttä nuoren hoitajan taholta ja hoitaja nolostui korkeampiarvoisen henkilön käyttäytymisestä.Pitää ottaa se huomioon, että olin silloin Puolustusvoimien palveluksessa!

[trisse]

Muistan joskus yläasteella kiersin koulua välitunnilla kuten oppilailla oli tapana ja moikkasin paria rinnakkaisluokkalaista tyttöä. Sitten toinen kysyi "Menetkö kioskille?" Minä pysähdyin ja sanoin "Joo, menen!" Tytöt näyttivät hämmentyneiltä ja tajusin että tyttö esittikin kysymyksen sille kaverilleen eikä minulle. Ihmeen nololta tuo tilanne tuntui silloin ja hävetti pitkään. Vaikka olikin täysin harmiton - mutta kai siihen liittyy jotain häpeään olennaisesti kuuluvaa että luulee liikoja omasta merkityksestään.

[Pinja]

Mulla on sellainen erotelma, että nolous ja häpeä on kaksi ihan eri asiaa. Noloissa tilanteissa on jotakin hauskaakin tms. yleensä, mutta häpeään liittyvistä hauskuus on kaukana.

Niin. lähinnähän tilanne oli kai koominen jollain tavalla. Majuri tunsi kärsineensä vääryyttä nuoren hoitajan taholta ja hoitaja nolostui korkeampiarvoisen henkilön käyttäytymisestä.Pitää ottaa se huomioon, että olin silloin Puolustusvoimien palveluksessa!

Välillä kuulee juttuja siitä, kun lääkäri Puolustusvoimissa pompottaa potilasta.

[Sateentekijä]

Pieni historiikki pitkäaikaisesta työpaikastani:
Taisi olla vähän erilaista hoito siihen aikaan Puolustusvoimien sairaalassa. Siellä oli erikseen varuskuntaosasto, jonne tuli lähinnä flunssatautisia varusmiehiä, sitten oli kyllä sisätauti- kirurgia- korva-nenä-ja kurkkutaudit, neuropsykiatrinen osasto, iho-ja sukupuolitaudit ja silmätaudit, siis kaikki erikoisalat. Sitten oli erikseen upseeriosasto, johon tulivat ylempiarvoiset ja heitä siellä hoitivat eri alojen erikoislääkärit. Tilkassa toimi myös lentäjien Psykologinen testauslaitos.
Lisäksi siellä toimi oma sotilasapteekki.
Kantahenkilökunnalle, mikäli heitä hoidettiin yleisillä osastoilla, oli omat huoneet, kun taas varusmiehet hoidettiin neljän-kuuden hengen huoneissa, mikäli tartuntavaaraa ei ollut. Silloin tietenkin hoidettiin eristysolosuhteissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tilkka

Tilkka on aika iso kokonaisuus.Sen bruttoala on nykyisin runsaat 15 300 ja huoneistoala runsaat 10 700 neliömetriä.Molempien rakennusvaiheiden suunnittelija oli arkkitehti Olavi Sortta. KSS1 eli Keskussotilassairaala 1 toiminta sotilassairaalana loppui joulukuussa 2005 jolloin sen katolta laskettiin siellä liehunut kielekkeelinen valtiolippu.Lakkauttaminen liittyi Puolustusvoimien organisaatiomuutokseen, jonka myötä Puolustusvoimat ulkoisti erikoissairaanhoitotasoiset palvelut. Sotilaslääketieteeseen liittyvä tutkimustoiminta jatkuu Lahteen perustetussa Sotilaslääketieteen keskuksessa.

(--)

Rakennus on suojeltu asemakaavalla, eikä sitä saa purkaa tai sen kulttuurihistoriallista arvoa turmella. Museovirasto on listannut sen valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon ja Docomomo yhdeksi modernin arkkitehtuurin merkkikohteista Suomessa.
Suomen valtio myi Tilkan kiinteistön lokakuussa 2006 eläkevakuutusyhtiö Eteralle, joka on peruskorjannut rakennuksen pääosin vanhusten hoivapalvelutiloiksi. Uudistuneen Tilkan avajaiset pidettiin 4. kesäkuuta 2009 ja Esperi Care Oy avasi Tilkassa Suomen suurimman yksityisen vanhusten hoivakodin, jossa on hoivapaikkoja noin 150

[Mirri]

Mulla on sellainen erotelma, että nolous ja häpeä on kaksi ihan eri asiaa. Noloissa tilanteissa on jotakin hauskaakin tms. yleensä, mutta häpeään liittyvistä hauskuus on kaukana.

Noin minäkin ajattelen. Nolostuttavissa tilanteissa on tilannekomiikkaa, joka hauskuuttaa ja keventää mahdollisia häpeän tunteita. Oikeasti häpeälliset kokemukset ovat toinen juttu, ja niistä hauskuus on kaukana. Aivan kuten sanoit.

Kyllästyneen kertomus rintsikoita riepottelevasta Trasselista toi minulle mieleen Mirrini, joka rakasti tavaroiden kuljettamista ja paperitavaran silppuamista. Vessassa Mirrin kanssa täytyi olla tarkkana, koska se 'saalisti' tai 'keräili' niin pikkuhousunsuojia kuin kaikenlaisia intiimihygieniaan liittyviä päällyspapereitakin. Nappasi ne hampaisiinsa ja kuljetti jonnekin - milloin minnekin. Mirri ei onnistunut järjestämään minulle noloja tilanteita, koska opin varautumaan niihin: ennen vieraiden tuloa tarkastin asuntoni kaikki kissanmentävät kolot, ettei niissä vain lymyilisi pikkuhousunsuojia vieraiden riemuksi.

Mitä jos Mirri olisi ollut koira tai ulkona liikkuva kissa? Olisin nähnyt sen viipottavan minun käytetty pikkuhousunsuojani suussaan milloin mihinkin suuntaan...

[Sateentekijä]

Pikkuhoususuojista tuli mieleen eräs episodi omasta elämästäni. Olin laittanut pöydälle housusuojan käyttääkseni sen lähtiessäni asioille. Laitoin laukkuni siihen pöydälle suojan päälle ja unohdin koko asian. Etsin kai uuden suojan ja lähdin asioilleni. Kaupassa huomasin, että pikkuhoususuoja oli kiinnittynyt laukkuni pohjaan! Olikohan monikin huomannut, mutta ollut visusti vaiti:)

[Rane]

Kerran kävelin kaupungilla papiljotti hiuksissa. Kotona vasta huomasin.