Ohjelmassa nousi esille toinenkin Jani Kaaron tutkima tapauskertomus; nimettäköön se vaikka Eeroksi. Siinä kertomuksessa merkittävää on, että terapeutin toiminnasta selville saadut asiat menivät paitsi psykiatrin myös poliisin arvioitaviksi.
Tässä siteeraus pitkästä artikkelista:
Kehoterapeutti selittää, että terapiassa hierotaan vartaloa ja etsitään siitä erilaisia kipupisteitä. Jos kipupisteitä löytyy, ne ovat merkki siitä, että menneisyydessä on tapahtunut jotakin negatiivista. Tuo negatiivinen asia on jäänyt traumaksi lihasmuistiin, ja kipu aiheutuu traumasta.
Koska kivun aiheuttaja on trauma, terapia tähtää trauman poistamiseen. Tämä onnistuu, kun terapeutti toistuvasti hieroo kipeää kohtaa ja kehottaa potilasta palaamaan kipeään muistoon. Kun kipeä muisto vähitellen palaa mieleen, se voidaan elää uudelleen, ja potilaan paranemisprosessi voi alkaa. Terapeutti selittää, että kaikki sairaudet voivat johtua traumaattisista kokemuksista. ”Kaikki sairaudet ovat tunnepatoutumia.”
Hoidossa terapeutti pyytää potilasta riisuutumaan pikkuhoususilleen ja panemaan pitkäkseen hierontapöydälle. Sitten terapeutti alkaa käydä järjestelmällisesti tämän vartaloa läpi:
”Jotakin sitä ihminen pitää sisällään, mitä on kokenut, mikä on painunut unholaan, mikä kuitenkin sieltä pikkuhiljaa nousee...Et muista niitä asioita, mutta ne ovat menneet kehoosi...” ”Jos lähetään hoitoa tekemään, sieltä se totuus paljastuu. Yhtäkkiä alkaa vaan muistamaan asioita, joista ei ole koskaan puhunut kenellekään.”
”Jos se kipu on täällä vasemmalla puolella, se (ongelma) tulee äidin puolelta. Jos se on oikealla puolella, se tulee isän puolelta.”
Yhtä vapaaehtoista hoitaessaan terapeutti alkaa lähestyä ongelman ydintä heti ensimmäisellä käynnillä:
”Vaikuttaa siltä, että kannat jotakin syyllisyttä tai ahdistusta jostakin, mikä on tapahtunut kun olet ollut yhdeksänvuotias... Kun ihminen alkaa muistaa, ei sen, mitä hän muistaa, tarvitse välttämättä olla mitään seksuaalista tai raiskausta...Mutta se mitä ihminen muistaa ei voi olla fantasiaa, sillä keho kertoo totuuden.”
Kun vapaaehtoinen kysyy, voiko asia liittyä hänen parisuhteeseensa, terapeutti korjaa:
”Ei sen tarvitse olla oma mies. Se voi olla vaikka isä, se muisto jää sinne ihmisen kehoon. Joskus se voi olla nainenkin, kun sen kohteen löytää, se vapauttaa ”
”Pelkkä katsekin voi olla hyväksikäyttöä. Lapsi ei koskaan tulkitse näitä asioita väärin.”
Kun vapaaehtoinen sanoo, ettei hän tunne oikein mitään, terapeutti vastaa:
”Et vain ole vielä valmis purkamaan sitä pois.”
Terapeutti keskustelee asiakkaidensa kanssa myös seksuaalisen hyväksikäytön yleisyydestä ja trauman ja seksin yhteydestä:
”On tapahtunut kamalia asioita. On harjoitettu oraaliseksiä vauvojen kanssa niin, että ne vauvat ovat sitten tukehtuneet, kun on tullut siemensyöksy.”
”Jos mies ja nainen rakastelee, niin että nainen ei halua, niin sehän on niin kuin raiskaus. Jos tällaisesta yhdynnästä lähtee raskaus liikkeelle, ja siitä syntyy tyttö, niin sitten se tyttö tulee itse isompana raiskatuksi.”
Kun Sonja ja Iris pyydettiin uudelleen poliisikuulusteluun, he mainitsivat poliisille terapeutista ja nauhoituksista. Poliisi pyysi nauhoja kuultavakseen. Eero sanoo, että tämän jälkeen poliisi lähestyi häntä erikoisen pyynnön kanssa. Voisivatko he ottaa nauhoista kopion opetustarkoituksiin? "Poliisi sanoi, että jos asia olisi heistä kiinni, he eivät jatkaisi asian tutkimista", Eero sanoo.
Eero ymmärsi nauhat kuultuaan, että Marian syytökset tulivat terapeutin vastaanotolta. Mutta miksi Maria muisti asioita, joita ei ollut tapahtunut? Siihen hän sai vastauksen lähetettyään nauhat psykiatri Ben Furmanille kuunneltavaksi. Furmanin lausunnossa todetaan, että kehoterapeutin antama hoito on tyyppiesimerkki suggestiivisesta terapiasta, jossa syntyy herkästi valemuistoja. Kun valemuistot ovat syntyneet, ihminen pitää muistoja oikeina.
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350