Diagnoosinne? Ja lisäkysymys.

[Sateentekijä]

Rakkaussoturi kirjoitti:
Muuten Lauri Viitahan sanoi, et hänen mielestään pitäis sanoo mielensairaus eikä mielisairaus, ku eihän kukaan oo mielellään sairas.

Tuo on hyvä huomio! Mielellään sairas voi kyllä sairastaa" lorvikatarria "joka ei innosta työhön vaan velttoiluun.
Toisaalta tämän" lorvikatarrinkin" taustalla saattaa olla vakavakin mielenterveyden häiriö.

[trisse]

Luulen sosiaalisen fobian olevan sitä, ettei ole saanut tarpeeksi turvallisissa oloissa, tarpeeksi kauan, tutustua muiden ihmisten kanssa olemiseen.

Ei se ole noin yksinkertaista. Vaaditaan geneettinen alttius häiriölle, hermostollinen otollisuus (reaktiivinen sympaattinen hermosto) ja otolliset olosuhteet fobian puhkeamiselle.

Esiintymisjännityksestä jossain oli (olisiko ollut opiskeluaikaista kirjallisuutta) että ongelma syntyy usein siten että henkilöllä on voimakkaat tiedostamattomat narsistiset toiveet ja epäonnistuu esiintymisessä. Tunnistin että oma esiintymisjännitykseni synty noudatti hyvin pitkälle kirjassa kuvattua tyypillistä tapauskuviota.

Välillä kyllästyttää ihmisten kirjoittelu kuinka kaikki johtuu siitä että lapsiparka ei oo saanut elää turvallisessa olossa blaablaa vaan ressukka on joutunut elämään turvattomissa oloissa blaablaa. Kuitenkin on sellaisiakin tapauksia että jostain tulee pedofiili vaikka on elänyt aika tavallisen lapsuuden ja sen vanhemmat on äärimmäisen järkyttyneitä kun asia paljastuu. Eric Harris ja Dylan Klebold olivat tavallisista keskiluokkaisista perheistä jne. Tiedän moniakin tapauksia joissa isovanhemmat ovat kasvattaneet lapsenlapsistaan kunnon kansalaiset koska niiden lasten vanhemmat ovat alkoholisteja/narkomaaneja. Jos vika olisi isovanhempien harrastamassa kasvatuksessa niin kuinka he sitten pystyivät lapsenlapsistaan kasvattamaan tavallisia, tunnollisia ja kunnollisia kansalaisia?

Tuntuu että ihmisten oma turvallisuushakuisuus ja oikeudenmukaisuuden taju edesauttaa käsitystä että jokaisella häiriöllä on selkeä syntysyy - yleensä sellainen että joku (kuten kasvattaja) on tehnyt jotain hirveän väärin. Kuitenkin oikeasti hyvän kasvatuksen ja perheen tuloksena saattaa olla häiriöinen ihminen ja mitä heikoimmista olosuhteista tulla yllättävän häiriötön kansalainen. Kaikki ei mene aina yks yhteen eikä elämä ole oikeudenmukaista eikä aina palkitse hyvistä teoista. Myöskään kaikelle tapahtuvalle pahalle (ongelmat jne) ei löydy aina syypäätä ketä voisi syyttää siitä että niin pääsi tapahtumaan.

[trisse]

Lainaan sinun sanojasi ja laitan hoitajan tilalle lääkärin: lääkäri voi mennä siitä, mistä aita matalin, ja saada älynväläyksen, ai sä pelkäät sosiaalisia tilanteita...

Kokeeko Mirri että ajatus siitä että *lääkäri* menisi joskus siitä mistä aita on matalin tai tekisi vääriä diagnooseja on aivan hullunkurinen?

[trisse]

AS.
Muita diagnooseja ei ole, mutta olen "aina" ollut ahdistunut. Mietin, olenko nykyään lisäksi masentunut. Pyysin yleislääkäriltä lähetettä HUS:n masennusnettiterapiaan, mutta siellä on ahdistukseenkin omansa. Kumpihan olisi paikallaan? Entä jos menen väärään? Tällaiset ajatukset kuvaavat hyvin pään sisältöäni.

Eniten subjektiivista kärsimystä aiheuttaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Toimintakyvyn alenemaa aiheuttaa ahdistushäiriö ja persoonallisuushäiriö suunnilleen saman verran paitsi persoonallisuushäiriö kroonisemmin. (Ilman sitä olisi ehkä ahdistushäiriöstä pystynyt toipumaan).

Missä asioissa ja miten sinulla ilmenee tuo ahdistuneisuushäiriö?

En jaksa siivota (kun se on tylsää ja ahdistavaa), käytän aikani ja energiani etsiskelemällä jonninjoutavia tavaroita, hamstraan, jos puhun saattaa ajatus katketa enkä muista mitä piti sanoa ja suullinen ilmaisukykyni ylipäätään on paljon huonompi kuin kirjallinen. Jos eksyn tai etsin jotain paikkaa ja kysyn tietä ihmisiltä niin en pysty painamaan ohjeita mieleeni (vaikka "ensin oikealle, tunnelia alas ja sitten vasemmalle") vaan muistan sen ekan "ensin oikealle" ja kun olen kääntynyt oikealle kysyn uudestaan tietä joltain uudelta ihmiseltä. Kehittelen uhkakuvia tulevaisuudessa tapahtuvista katastrofeista jne. Välttelen kaikenlaisten riskien ottamista aivan riippumatta palkinnon suuruudesta. Tyydyn vähään ja menen siitä mistä aita on matalin.

Suurin on tuo että menen lukkoon ja toimintakykyni on alhaisempi kuin pitäisi useimmissa tilanteissa. Minulla on kuitenkin varmaan kognitiivinen kapasiteetti painaa mieleeni vaikka vieraassa kaupunginosassa suunnistaessani neljä kohtaa jotka minulle sanotaan mutta käytännössä en pysty keskittymään. hankala selittää kun ahdistus on niin kokonaisvaltainen asia että se vaikuttaa kaikkeen.

[Ryysy]

Ssrin lopettamisen jälkeen, n. vuodenvaihteessa lopetin, huomasin jonkin ajan kuluttua pitkästä aikaa herkästi tulevia mahaoireita. Ei sentään ripulointia, mutta tosi helposti tulee sellainen mahahuimaus. Vähän kuin olisi perhosia vatsassa. Ainut vaan, että se tulee vieläpä tosi herkästi. En keksi nyt tilannetta, kuitenkin sellaisissa, joissa se ei aiemmin, ainakaan ssrin aikana, tullut.

Aika monilla kai liittyy jännitysoireisiin erilaista vessassa ravaamistakin, ei toki kaikilla, mutta liittyykö sitten juuri johonkin hermoston toiminnan herkkyyteen tms.

[Katla]

Ryysis! Siis onnistuit lopettamaan, sen ssrin, mikä tuotenimi sillä oli? Minulla on Serpram ja pääsiäisenä puolitin 40:stä 20mg:n. En ole huomannut niin mitään oireita, en pienintäkään. Luojankiitos! Kerro miten lopetus sinulla lopultakin sujui kaikkine vaiheineen? Aion itsekin lopettaa, mutta hitaasti ja varovasti. Ihmeen helposti tuo annoksen vähennys puoleen sujui. Pelkäsin pahinta, jota ei tullutkaan.

[Ryysy]

Pakko sanoa ensimmäisenä, että varaa aika lääkäriin "lääkekontrollia" varten tai millä nimellä ikinä onkaan... no, siis että haluaa "päivitystä lääkekäyttöön" tai vastaavaa.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vaati kärsivällisyyttä, mikä tarkoitti omalla kohdalla sitä, että sattuu nyt olemaan tätä taipumusta tehdä asiat äkkiä ja heti ja kaikki kerralla, mutta se ei tosiaan onnistunut. Ekanakin halusin siitä (Sertalin, sertraliini) pienimmän mahdollisen annoskoon, mikä oli muistaakseni 50mg. Tuota 50 mg olin syönyt jo about kymmenen vuotta. Joten en aluksi edes tehnyt niin, että olisin vain puolittanut lääkkeen, vaan leikkasin siitä minipalan minisaksilla pois. Sitä söin kolme kuukautta (tai taisin vähän kiirehtiä siinäkin). Sitten vasta myöhemmin pystyin/uskalsin vähentää niin, että söin puolikkaan.

Tässä välissä kävin lääkärissä. Lääkäri sanoi, että jos aijon vähentää, niin tulee odottaa ainakin se kolme kuukautta ennen kuin puolikasta alkaa vähentämään. Mielessäni ei käynyt, että olisin kerralla vähentänyt sen puolikkaankaan pois, sen sijaan pikkusakset taas käyttöön ja leikkasin puolikkaasta noin puolikkaan pois, sitä taas kolme kuukautta tms. Sitten vielä lopulta leikkelin vieläkin pienemmäksi sitä puolikkaan puolikasta ennen kuin lopetin.

Olen jonkin verran miettinyt, että tulikohan väkivaltaiset ajatukset tuosta lopullisesta lopetuksesta (kolmen kk sisällä lopullisesta lopetuksesta) vai liittyivätkö elämäntilanteeseen. No, niitäkään ajatuksia ei ole nyt niin näkynyt.

Omalla kohdallani ei todellakaan mikään nopea lopetus olisi tullut kyseeseenkään. Sitä kun testasin, niin tuli täysin kaoottinen ja fyysisestikin kestämätön olo, psyykkistä puolta unohtamatta.

Joillakin onnistuu nopea lopetus, toisilla ei. Siksi juuri lääkärin pitäisi olla tietoinen tuosta lopettamisesta, että voidaan seurata tilannetta edes jotenkin. Tuolla (koskas sen lopetuksen aloitinkaan - kai siitä on jokin ketju tallessa) hitaalla tavalla onnistui minulla. Nyt kun tuosta viimeisen murusen ottamisesta on yli se kolme kk, niin uskallan ehkä jo puhua lopettamisesta. Vaikkakin olen alkanut miettiä jo "pitäisiköhän ehkä testata jotakin muuta lääkettä". Luin jostakin... hm... mikähän se oli... no, sanon, jos muistuu mieleen. Mutta luotettavasta wikipediasta luin, että auttaisi jopa add-oireisiin, tupakoinnin lopettamiseen ja vaikka mihin. En muista oliko edes ssri...

Mielestäni SSRI:n lopettamisesta ei ole ainakaan maalikoille saatavana tarpeeksi tietoa, siksi juuri tuo lääkäri tai edes sairaanhoitajan tai vastaavan kontakti/käynnit onkin ainoa järkevä vaihtoehto... luulisi heillä jotakin tietoa asioista olevan.

[Sateentekijä]

Ssrin lopettamisen jälkeen, n. vuodenvaihteessa lopetin, huomasin jonkin ajan kuluttua pitkästä aikaa herkästi tulevia mahaoireita. Ei sentään ripulointia, mutta tosi helposti tulee sellainen mahahuimaus. Vähän kuin olisi perhosia vatsassa. Ainut vaan, että se tulee vieläpä tosi herkästi. En keksi nyt tilannetta, kuitenkin sellaisissa, joissa se ei aiemmin, ainakaan ssrin aikana, tullut.

Aika monilla kai liittyy jännitysoireisiin erilaista vessassa ravaamistakin, ei toki kaikilla, mutta liittyykö sitten juuri johonkin hermoston toiminnan herkkyyteen tms.

Osa elimistön serotoniinista kehittyy vatsassa,mahaoireet saattavat johtua tästä!( Onpa joku viisas sanonut ihmisen "toisten aivojen" sijaitsevan vatsassa!)
Tunteitten palaaminen ja mielen herkkyys on tavallista serotoniinin takaisinoton estäjien "vieroitusoireita".Omakohtaisesti olen tämän kokenut kun yrittelen lopettaa sepramia, nyt olen päässyt jo 40 milligrammasta 20.een ja alan vähitellen puolittaa myös tätä annostusta. Tarpeeksi hidas vähentäminen on ainakin minulla toiminut, ei mikään "seinään" lopettaminen!

[trisse]

Cymbaltan vähentäminen 80 mg:stä 40 mg:n oli helppoa mutta kun vähensin 40 mg nollaan tuli notkahdus. Tilasin lääkäriajankin kun ajattelin haluavani Voxran käyttöön mutta kun lääkäri eilen perui ajan niin sanoin etten tarvikaan uutta. Aloin miettiä että kun menen neurolle tutkimuksiin ja Voxra auttaa mm. ADD:n niin voi olla parempi ettei minulla ole tutkimusten aikana noita neuropsykiatrisia oireita mahdollisesti lieventävää lääkettä...