Kuutar kirjoitti:Tekstissä puhuttiin perhe-elämän muutoksista ja oletettiin sen aiheuttaneen nykyisen talousideologian, jossa uskotaan rajattomaan kasvuun. En usko, että tavallisilla ihmisillä on oikeasti kauheasti vaikutusvaltaa tähän talousagendaan. Pikemminkin markkinat ohjaavat kuluttajia, eivätkä kuluttajat markkinoita. Monet eivät myöskään pidä kilpailuyhteiskunnan arvoista ja vaatimuksista, mutta heillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin elää niin kuten vallitsevat normit edellyttävät.
Tekstissä oli tyypillistä länsimaisen markkinatalouden kritiikkiä, ilman että sille esitettiin mitään vaihtoehtoa. Mitä sitten jos vanhemmat sukupolvet alkaisivatkin elää vaatimattomammin tai vanhanaikaisemmin? Mitä se muuttaisi, paitsi että heidän kulutustasonsa ehkä laskisi, niin että kuluisi vähemmän resursseja. Riittäisikö resurssit sitten tulevaisuudessa paremmin, jos nykyiset sukupolvet kuluttaisivat vähemmän? Vastaus on ei, koska silloin talouskasvu hiipuisi. Tämä on markkinatalouden paradoksi.
Psykopatologia kirjoitti:Aika-perspektiiviä tuöisi täsmentää; "ennen"?

Rane kirjoitti:Ei pidä unohtaa 90-luvun lamaa, jonka saivat kokea myös 80-luvulla syntyneet nuoret, tai ainakin osa heistä.
Hilppa kirjoitti:Rane kirjoitti:Ei pidä unohtaa 90-luvun lamaa, jonka saivat kokea myös 80-luvulla syntyneet nuoret, tai ainakin osa heistä.
Muistan jonkin tutkimuksen tehdyn 90-luvun laman vaikutuksista erityisesti tuolloin lapsina ja nuorina olleisiin ja heidän myöhempiä vaiheita tarkastellun. Oli erityisesti yksi ikävuosiluokka, joka kärsi pahinten, mutta muilla ikävuosiluokilla ei havaittu kovin merkittäviä ongelmia. Valitettavasti en löytänyt tuota tutkimusta.


Hilppa kirjoitti:Mielestäni kulutusyhteiskunta ei alkanut ainakaan heti noissa merkeissä, miten Psykopatologia kuvaa. Tai ainakaan leimallisinta ei ollut sosiaaliturvan kaikkivoipainen mahdollistamisvoima. Vahvasti 60- ja vielä myös 70-luvulla sosiaaliturvan vastaanottaminen oli häpeällisen leiman saamista.
Kulutustottumusten muutos, sisävessa, juokseva lämmin ja kylmä vesi, Mallorcan matkat, Kanariansaaret, Keihäsmatkat, Pizza, hampurilaiset, "auringonotto" (palvonta), pakastin, ym. seikat mahdollistuivat lähes kaikille, mutta niitä ei maksettu sossun rahoilla vaan tekemällä työtä ja säästämällä. Sitten tuli amerikkalainen velaksi elämisen malli. Myöhemmin velkavankeus elämäntapana. Mutta ei tuolloinkaan keskiluokkainen sossun turvin elänyt eikä elä nytkään vaan orjana työnantajalleen ja pankilleen ja saadakseen ostaa yhä enemmän kulutushyödykkeitä. Tuo elämäntapa kustannetaan vaikka velaksi, mikä mahdollistaa nykyisen talouden perustan. Pankithan elävät sillä, että osa porukasta on pankkien orjia.

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa