Kirjoittaja Ryysy » 04.12.2015 06:01
Varmaan luen sitten jotenkin väärin näitä kirjoituksiasi, koska omasta mielestäni kirjoituksistasi usein paistaa tai vähintäänkin pilkistää sellainen avarakatseisuus, että ihmettelen miten on edes mahdollista pyllistää johonkin suuntaan.
Itse en välttämättä huomaa masennustani, ahdistuneisuuden huomaan. Oikeastaan vasta jossakin vaiheessa tätä vuotta tajusin, että olisin jossakin vaiheessa saattanut olla hieman masentunut _sillä hetkellä_. Siinä masennustilanteessa sitä en tajua yleensä, vaan tajusin sen aikoinaan vasta jälkikäteen, kuinka sekaisin olin. (Voihan olla, että olen nytkin ja tajuan sen kahden vuoden kuluttua.) Ja jos tajusinkin tänä vuonna, niin tajusin myös, että kyseessä ei ole lääkkeillä hoidettavissa oleva tila, vaan ennemminkin olosuhteisiin, itsetuntoon ja tuollaiseen liittyvä. Jos nuo nyt olisi menneet tosi pahaksi, niin ehkä sitä sitten lääkkeillä olisi voinut hoitaa. Mutta lääkkeethän eivät poista tiettyjä ongelmia. Ehkä ne vaikuttavat ongiemista / omista aatoksista koettavien tunteiden voimakkuuteen ja ehkä sitä kautta siihen, että on voimia päästä masennuksen yli. Joillakin masennus on tietenkin sellainen ns. biologista laatua, jolloin lääkkeistä on suurempi apu, kai?
Katsoin Inhimillisen tekijän kannabis-jakson, siinä sanottiin (minulle) oikein sopivasti, että ihmiset eivät välttämättä osaa kuvata tunteitaan. Esim. jos on alakuloinen tai on paha mieli, sanookin olevansa masentunut. Eli enimmikseen, koska olen herkkä tietyille ulkoisille ja sisäisille tekijöille, niin saan hetkellisen pahan mielen jostakin herkästi, mutta nyt kun sen jotenkin joskus itsekin tajusin, niin tajuan myös, että se kuuluu asiaan ja menee myös ohi. Masennus on pelottava asia, koska siihen liittyy pitkäaikaisuus.
Onko masennuksesi millaista? Entä ahdistuneisuus?
Tunnistan monentasoisia 'lääketieteellisiä' ja 'ei-lääketieteellisiä' (tai -hoidollisia) ahdistuksenmuotoja itsessäni. Masennuksen, eikun mielipahan tunne, näihinkin tulee kylkiäisenä tai jälkikäteen joskus, mutta se on sellaista mielipahaa, jonka saan raivattua tai raivottua pois.
(Anteeksi turha vuodatus, näpyttelen, koitan elvytellä kirjoituskykyäni postaamalla jaarituksia.)