Jouduin sairauslomalle!

[Ryysy]

Jos ihminen on väsynyt ja tarvitsee lepoa, ei sitä lepoa ole syytä viikko- tai kuukausitolkulla jatkaa, koska ei lepäämisestä enää parin viikon jälkeen mitään hyötyä ole. Päinvastoin, kokemus on osoittanut tekemättömyyden usein olevan vain napakka potku pysyvän syrjäytymisen suuntaan.

Siis omalla kohdallasiko on käynyt niin, että syrjäytyminen on alkanut tekemättömyydestä? Vaiko sairaslomasta? Kun sairaslomalla voi tosiaan jaksamisensa mukaan tehdä mitä huvittaa, ei tarvitse vain levätä. Entä mistä se johtuu, että ajattelet näin ("tekemättömyyden usein olevan vain napakka potku pysyvän syrjäytymisen suuntaan")?

[Hilppa]

Jos ihminen on väsynyt ja tarvitsee lepoa, ei sitä lepoa ole syytä viikko- tai kuukausitolkulla jatkaa, koska ei lepäämisestä enää parin viikon jälkeen mitään hyötyä ole. Päinvastoin, kokemus on osoittanut tekemättömyyden usein olevan vain napakka potku pysyvän syrjäytymisen suuntaan.

Siis omalla kohdallasiko on käynyt niin, että syrjäytyminen on alkanut tekemättömyydestä? Vaiko sairaslomasta? Kun sairaslomalla voi tosiaan jaksamisensa mukaan tehdä mitä huvittaa, ei tarvitse vain levätä. Entä mistä se johtuu, että ajattelet näin ("tekemättömyyden usein olevan vain napakka potku pysyvän syrjäytymisen suuntaan")?

On ihan yleinen käsitys, että esimerkiksi työttömyys passivoi ihmistä ja jo esimerkiksi vuoden tekemättömyysjakso voi terveellekin ihmiselle aiheuttaa vaikeuksia sopeutua uudelleen aikaisiin aamuheräämisiin. Tuo käsitys on myös rekrytoijilla, jotka vieroksuvat pitkäaikaistyöttömiä.

Toisaalta itse ajattelen niin, että lepo, jopa pidempijaksoinenkin, on joskus tarpeen etenkin ihmiselle, joka on kärsinyt erilaisista unettomuusvaikeuksista ja unihäiriöistä jo pitkään ja etenkin kun ikää alkaa karttua. Tuolloin kuitenkin lepo (riittävät ja tasapainoiset yöunet) pitäisi kytkeä virkistävään aktivoivaan toimintaan (kevyeen ulkoiluun ja liikuntaan) ja ehkä toimintaympäristön muutokseen.

[Kyllästynyt]

Siis omalla kohdallasiko on käynyt niin, että syrjäytyminen on alkanut tekemättömyydestä?..

Mahdotonta vastata kysymykseen, koska en (ainakaan omasta mielestäni) ole (ainakaan vielä) syrjäytynyt.

...Kun sairaslomalla voi tosiaan jaksamisensa mukaan tehdä mitä huvittaa, ei tarvitse vain levätä...

Jos jaksaa toimia ja tehdä, miksei sitten toimisi ja tekisi työtä? Siksikö, että on kivampaa tehdä vain sitä mikä huvittaa ja on helppoa???

... Entä mistä se johtuu, että ajattelet näin ("tekemättömyyden usein olevan vain napakka potku pysyvän syrjäytymisen suuntaan")?

Siksi, että noin se näyttää usein toimivan: Jos ihmisen ei ole pakko tehdä jotakin, hän ei tee mitään - ja syrjäytyy lopullisesti.

[Ryysy]

Hilpan viestin jälkeen piti tulla:

Kyllä minullekin työttömyys aiheuttaa tai pahentaa oireita, mutta se johtuu ensisijaisesti sairaasta ajatusmaailmastani, jossa ihmisarvon mittarina käytetään työssäkäyntiä. Jos siis olen työtön, tulen hullummaksi, mutta se johtuu pitkälti juuri asenteista ja mielipiteistä, joita on vain tullut kuultua niin paljon kaikkialta ympäriltä.

Vaikka olisi niin, että mielestäni olisikin mukava olla vaan ja pötkötellä, niin en mitenkään voisi sitä kirjoittaa 'ääneen', koska tiedän, mikä vastaanotto olisi. Ei siis saa olla olemassa sellaisena kuin on. Onnekasta on, että en (ainakaan aina) tykkää vain olla ja pötkötellä.

Minun on vaikea (vaikka söisin xanoria) mennä työttömänä ollessa edes ulos, koska melkein haistan kaikkien ihmisten negatiiviset ajatukset työttömistä. Tervettä, eikö?

[Hilppa]

Siis omalla kohdallasiko on käynyt niin, että syrjäytyminen on alkanut tekemättömyydestä?..

Mahdotonta vastata kysymykseen, koska en (ainakaan omasta mielestäni) ole (ainakaan vielä) syrjäytynyt.

...Kun sairaslomalla voi tosiaan jaksamisensa mukaan tehdä mitä huvittaa, ei tarvitse vain levätä...

Jos jaksaa toimia ja tehdä, miksei sitten toimisi ja tekisi työtä? Siksikö, että on kivampaa tehdä vain sitä mikä huvittaa ja on helppoa???

... Entä mistä se johtuu, että ajattelet näin ("tekemättömyyden usein olevan vain napakka potku pysyvän syrjäytymisen suuntaan")?

Siksi, että noin se näyttää usein toimivan: Jos ihmisen ei ole pakko tehdä jotakin, hän ei tee mitään - ja syrjäytyy lopullisesti.

I) Koska sairaana ja puolityökykyisenä palatessaan täysillä pyörivään työelämään ei välttämättä koskaan palaudu täyteen työkykyisyyteensä, vaan voi alkaa mennä hitaasti takapakkia kohti huonompaa työkykyisyysastetta. Etenkin iän karttuessa tulisi huomata oma rajallisuutensa. Ja voinnin rajallisuus ja kykyjen riittämättömyys tulisi ottaa huomioon myös työelämässä. Palautumiselle tulisi antaa aikaa. Pitäisi myös alkaa sopeutua siihen, että joka tapauksessa työ jonakin päivänä päättyy. Mitä sitten? Mikä sitten olen? Mitä sitten teen? Mitä muuta elämää sitten on? Se muu elämä pitää olla valmiina olemassa jo silloin, kun ns. eläkkeelle jäämisestä ei ole vielä tietoakaan, jotta sitten, jos se (vanhuus)eläke jonain päivänä oikeasti koittaa, ei tule mitään katastrofia, vaan elämä jatkuu eteenpäin.

II) En ymmärrä mitä tarkoitat lopullisella syrjäytymisellä viimeisessä vastauksessasi. Pelkäätkö putoavasi työelämän kelkasta, jos olet sairauslomalla puoli vuotta? Tuo voi olla yksi syy siihen, että sairautesi on jatkunut. Mikäli jokin estää sinua rentoutumasta ja pelkäät jotakin nykytilanteessasi, se voi estää sinua antamasta itsellesi rehellistä lupaa levätä ja sairastaa rauhassa sairauden vaatiman ajan. Palautuminen vaatii aikaa.

[Ryysy]

Siis omalla kohdallasiko on käynyt niin, että syrjäytyminen on alkanut tekemättömyydestä?..

Mahdotonta vastata kysymykseen, koska en (ainakaan omasta mielestäni) ole (ainakaan vielä) syrjäytynyt.

...Kun sairaslomalla voi tosiaan jaksamisensa mukaan tehdä mitä huvittaa, ei tarvitse vain levätä...

Jos jaksaa toimia ja tehdä, miksei sitten toimisi ja tekisi työtä? Siksikö, että on kivampaa tehdä vain sitä mikä huvittaa ja on helppoa???

... Entä mistä se johtuu, että ajattelet näin ("tekemättömyyden usein olevan vain napakka potku pysyvän syrjäytymisen suuntaan")?

Siksi, että noin se näyttää usein toimivan: Jos ihmisen ei ole pakko tehdä jotakin, hän ei tee mitään - ja syrjäytyy lopullisesti.

Ai näyttää. Halusinkin tietää, mistä se johtuu. Minulla se johtuu 'teidän' asenteistanne ja siitä, että luen kirjoituksenne näin: sinulla ei ole oikeutta elää. Sitä en tiedä, miksi luen kirjoitukset aina negatiivisesti. Tiedätkö sinä sitä? Nyt ainakin tiedät, että kirjoituksesi tuovat joillekin pahaa mieltä, vaikka se ei kirjoitustesi tarkoitus olekaan, joten ehkä pystyt ymmärtämään myös sen, miksi joku esimerkiksi suuttuu niistä. Voi tietysti olla, että osa ihmisistä on niin sairaita, että lukevat tekstiin jotakin, mitä siinä ei sanota. Ilmiön alkuperää en tiedä.

Sinulla on ainakin hyvin, koska työ on sitä tekemistä, mitä sinua huvittaa tehdä. Ole onnellinen.

Jos ihmisen (ja joissakin tapauksessa hänen läheistensä) oma henkinen (tai joissakin tapauksissa taloudellinen) hyvinvointi on hyvinvointiyhteiskunnassa riippuvainen juuri ko. yhden henkilön työssäkäynnistä (tai jos henkilö kuvittelee näin), voi ihminen mennä töihin oikein hyvin. Ymmärrän jopa sen, että ihminen ei 'suostu' tai 'pysty' hänelle myönnetyllä sairaslomalla näin ollen olemaan. Voit spekuloida tilastoilla tai millä vain, mutta ethän sentään etukäteiskauhututa (mikä se hieno sana oli) omaa yksilöllistä tilannettasi sairasloman väistämättömään syrjäytymisvaikutukseen liittyen.

[Kyllästynyt]

... Minun on vaikea (vaikka söisin xanoria) mennä työttömänä ollessa edes ulos, koska melkein haistan kaikkien ihmisten negatiiviset ajatukset työttömistä. Tervettä, eikö?

Ongelmasi ei poistu tai helpotu sillä, että syöt Xanoria ja välttelet ihmiskontakteja, odotteletpa kuinka kauan tahansa.
Vietät elämätöntä elämää ja odotat jotakin mitä ei koskaan tule.

[Ryysy]

Sinullekin tiedoksi ja sinulle toiselle, Hilpalle, kun niitä katkoja ehdottelet: olisin työkyvtön ilman Xanoria. Tai en virallisesti työkyvytön, mutta minulle ei annettu vaihtoehtoja. Xanoria tai karenssia - kumman sinä valitsisit? Tietenkin sinä valitsisit päihdehuollon, katkon, minkä tahansa - ihan vain koska sinä et ole minä. En pysty yhtä vaikeisiin juttuihin kuin sinä, etkä sinä varmasti yhtä vaikeisiin juttuihin kuin minä. Voin ottaa huonot ehdotuksesi ehdotuksina tai vaihtoehtoina, joita voin miettiä joskus. Et kuitenkaan ymmärrä yhtään miten vaikea on olla olemassa - vaikka en olisikaan fyysisesti riippuvainen xanorista, en silti pystyisi kaikkeen, mihin normaali-ihmisen pitäisi pystyä. Pystyisin ehkä joskus käymään kaupassa, se olisi hetken iloinen asia, todella iloinen, mutta seuraavan tai sitä seuraavan kaupassakäynnin onnistumista se ei takaisi. Minä olen harjoitellut - tehnyt elämäni aikana satoja, ehkä tuhansia mielikuva- ja rentoutusharjoitteita, käynyt asioita etukäteen mielessäni läpi, kuvitellut mikä on pahinta mikä voisi tapahtua (minkä ajatuksen 'terapeuttisuutta' en tosin ole koskaan tajunnut). Olen käynyt monta vuotta mtt:llä keskustelemassa tai ahdistuneena istumassa. Olen mennyt niihin kauppohin ja paikkoihin ja jopa töihin, mutta töissä ei anneta olla tällaisena!!! Olen käynyt jännittäjien ryhmässä, esiintymisjännitysihmisten ryhmässä - tässä olen edelleen samassa tilanteessa. Seuraavaksi sanot, että terapiaa et ole kokeillut, seuraavaksi ehkä sanot, että juot niin paljon alkoholia ja niin paljon syöt lääkkeitä, ettei se autakaan. Se on ihan sama mitä sinä sanot, koska sinä et usko mitä sulle sanotaan. Aina kun jotain sanon, sinä löydät siitä jotain muttia. Olet varmaan mukana niissä joukoissa, jotka haluavat elämääni tuhota. Teillä on varmaan jokin vihko, jossa on monen henkilön allekirjoitukset, jotka olette jo edellisessä elämässänne kirjoittaneet.

Ja Kyllästyneelle laskutehtävä: onko työssäkäyvä Xanorin käyttäjä vai työtön ei-sen-käyttäjä yhteiskunnalle edullisempi? Laske siitä jos huvittaa, sillä oma matikkapääni ei riitä. Arvosi ovat tulleet niin selviksi, että tiedän vastauksen jo etukäteen: Xanoriton työssäkäyvä, minkä jälkeen voit laittaa vaihtoehdoksi: kuollut xanoriton työssäkäyvä vai hengissä oleva xanoriton työtön, minkä jälkeen voit sanoa, että en kai etukäteiskauhuta tilanteita, minkä jälkeen voit laittaa todennäköisyyden xanorittoman työssäkäynnin kohdalle 5% ja laskea uudestaan. Tämän jälkeen, minä en enää jaksakaan, vaan työnnän sakset perseeseeni ja toivon, että olisit tyytyväinen. Olet tällä palstalla sellainen ihminen, jolta tuntuu kuin pitäisi kerjätä hyväksyntää saadakseen edes olla täällä. Ja unohtui TISSIT!

Syökää kanaa.

[Kyllästynyt]

... Pelkäätkö putoavasi työelämän kelkasta, jos olet sairauslomalla puoli vuotta? ...

Pelkään. On yleisesti tiedossa, että todennäköisyys palata työhön riippuu olennaisesti sairausloman pituudesta.

... Mikäli jokin estää sinua rentoutumasta ja pelkäät jotakin nykytilanteessasi, se voi estää sinua antamasta itsellesi rehellistä lupaa levätä ja sairastaa rauhassa sairauden vaatiman ajan...

Voi hyvinkin olla noin.

[Hilppa]

Et Ryysy ilmeisesti lukenut vastauksiani tässä ketjussa lainkaan.

[Kyllästynyt]

... Ja Kyllästyneelle laskutehtävä: onko työssäkäyvä Xanorin käyttäjä vai työtön ei-sen-käyttäjä yhteiskunnalle edullisempi?...

Työssäkäyvä Xanorin käyttäjä.

... Tämän jälkeen, minä en enää jaksakaan, vaan työnnän sakset perseeseeni ja toivon, että olisit tyytyväinen...

En olisi tyytyväinen.

... Olet tällä palstalla sellainen ihminen, jolta tuntuu kuin pitäisi kerjätä hyväksyntää saadakseen edes olla täällä...

Minun hyväksyntää ei kenenkään tarvitse kerjätä. Ei täällä, eikä muuallakaan.

... Ja unohtui TISSIT! ...

Miksi sinua loukkaa tai ärsyttää se, etten minä pidä sanasta "tissit"?

[Mirri]

... Pelkäätkö putoavasi työelämän kelkasta, jos olet sairauslomalla puoli vuotta? ...

Pelkään. On yleisesti tiedossa, että todennäköisyys palata työhön riippuu olennaisesti sairausloman pituudesta.

Sairausloman pituus taas riippuu sairauden vakavuudesta. Turha syyttää sairausloman pituutta, jos esimerkiksi depressio on niin vaikea, että työelämässä olemisen psyykkinen stressi on potilaalle liikaa ja vaikeaa sairautta ylläpitävää.
Nykyisin onneksi taas ymmärretään, ettei vakava depressio parane ainakaan liiallisella stressitasolla, vaan voidaan oikeasti tarvita pitkiä sairauslomia - ja jopa työkyvyttömyyseläkkeitä. Ei ole pitkän sairausloman syy se, että pitkään vaikeana jatkunut depressio altistaa ihmisen pysyvään työkyvyttömyyteen tai ainakin oleelliseen työkyvyn laskuun, ja että vähenevä toimintakyky voidaan pelastaa siirtämällä potilas pitkäksi aikaa - tai pysyvästi - pois työelämästä.

Mielestäni Hilppa kirjoittaa tässä asiassa viisaita; ymmärtää oikein hyvin mistä sairauslomassa on kysymys ja mikä sen tavoite on. Samoin kuin sen, että pitkälle sairauslomalle joutuminen voi olla pelottava paikka, vaikka se olisikin sairauden hoidon kannalta välttämätön ratkaisu.
Työkyvyn menettäminen ei ole iloinen asia, eikä joutuminen sairauslomalle määrätyksi ole mukavaa. Mutta sopeutumisvaiheen jälkeen voi tulla oivallus: tämähän on sittenkin sairauteni kannalta paras ratkaisu. Ja pitkä sairausloma on vaikean depression hoidossa erittäin tärkeä, koska lyhyiden sairauslomien kanssa joudutaan helposti ojasta allikkoon: sairaus pahenee entisestään ja kroonistuu entistä vakavammin, jos kuormitusta lisätään liian aikaisin. Sen sijaan pitkä sairausloma voi tuoda lisäaikaa työelämässä, jos on työpaikka, johon palata hyvin toipuneena takaisin - alkuun vaikkapa osasairausloman turvin testailemaan stressinsietokykyä.

[Pinja]

Kyllästynyt mitkä sairaudet sulla on diagnosoitu?

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt mitkä sairaudet sulla on diagnosoitu?

Vaihdellen F32.1(1) - F32.2(1) + nykyisin myös F33.1

[Pinja]

Ilmeisesti lääkkeet eivät ole tehonneet masennukseen?

[Psykopatologia]

Mirrin analyysissa työnteko = paha stressi. Toisaalta jo 1920-luvulta tunnetaan sunnuntai-neuroosi. Järkevä toiminta sitoo psyykkistä levottomuutta.

[Ryysy]

Että kehtaat jumalauta tulla mulle sanomaan että sinun kämppääsi ei "verorahoilla" ole kenenkään tarvinnut tulla siisteyttäsi ihmettelemään...

En ole sanonut tuollaista.

Minä kyllä muistan jotakin tuon tapaista. Kerroit, että luonasi ei ole tarvinnut käydä siisteyteen liittyvää tilannetta joltakin taholta katsomassa. Yritin lukea ketjua, mutta et missään vaiheessa myönnä asiaa. Johtuuko se a) siitä, että et ole sanonut tarkalleen ottaen noin ja haluat olla tarkka? b) Lainausmerkeistä? c) Huonosta muististasi? d) Siitä, että et vain halunnut oikaista asiaa niin kuin se oli?

Esim. minun muistaakseni sanoit noin, mutta sanoit sen lattia-asian yhteydessä. Olisit voinut sanoa, että olet sanonut edes tuon tapaista jossakin yhteydessä. Mikset tehnyt niin? Vai onko minulta mennyt jotakin ohi?

[Ryysy]

Miksi sinua loukkaa tai ärsyttää se, etten minä pidä sanasta "tissit"?

Ei loukkaa eikä ärsytä. Tuossahan asiassa sentään sait pääni pyörrettyä.

[Kyllästynyt]

Että kehtaat jumalauta tulla mulle sanomaan että sinun kämppääsi ei "verorahoilla" ole kenenkään tarvinnut tulla siisteyttäsi ihmettelemään...

En ole sanonut tuollaista.

Minä kyllä muistan jotakin tuon tapaista. Kerroit, että luonasi ei ole tarvinnut käydä siisteyteen liittyvää tilannetta joltakin taholta katsomassa...

En ole koskaan sanonut mitään tuollaista!

... Yritin lukea ketjua, mutta et missään vaiheessa myönnä asiaa. Johtuuko se a) siitä, että et ole sanonut tarkalleen ottaen noin ja haluat olla tarkka?...

Johtuen siitä, etten ole koskaan sanonut mitään tuollaista!!

... Johtuuko se a) siitä, että et ole sanonut tarkalleen ottaen noin ja haluat olla tarkka? b) Lainausmerkeistä? c) Huonosta muististasi? d) Siitä, että et vain halunnut oikaista asiaa niin kuin se oli?...

Johtuen siitä, etten ole koskaan mitään tuollaista sanonut!!!

... Esim. minun muistaakseni sanoit noin, mutta sanoit sen lattia-asian yhteydessä. Olisit voinut sanoa, että olet sanonut edes tuon tapaista jossakin yhteydessä. Mikset tehnyt niin? Vai onko minulta mennyt jotakin ohi?

En ole koskaan sanonut mitään tuon tapaistakaan!!!

[Ryysy]

Oliko se sitten Hilppa?