Psykiatrini vaihtui

[Pinja]

Valkosiipi hyvin ymmärretty syy kiukutteluuni.

[Kyllästynyt]

Joo, älä jankuta. Ois kai pitänyt mennä mutten hyötynyt niistä kun kävin...

Et itse sitoutunut hoitoosi, mutta nyt valitat saaneesi huonoa hoitoa/jääneesi hoidotta.

... Psykiatri oli tosi flegmaattinen ja ainoa mitä sanoi vuosien aikana että kannattaisiko minun ottaa koira.

Tuskin motivoi psykiatriakaan todeta, ettei potilas ole sitoutunut hoitoonsa eikä vaivaudu edes saapumaan hänelle varatulle vastaanottoajalle.

[Pinja]

NYT LOPPU PYÖRIMINEN TRISSEN HOITO JA TYÖASIOIDEN YMPÄRILLÄ!

[Hilppa]

NYT LOPPU PYÖRIMINEN TRISSEN HOITO JA TYÖASIOIDEN YMPÄRILLÄ!

Kommenttisi on sikäli outo, että ei kukaan täällä Trissen asioiden ympärillä haluakaan pyöriä eikä pyöri. Ainoastaan keskustelemme hänen esiintuomistaan asioista, jotka eivät kosketa ainoastaan Trisseä vaan kaikkia, joilla on motivoitumisvaikeuksia. Eikö Trisse mielestäsi saisi ottaa esille noita asioita tässä ketjussa?

[Pinja]

Koko ajan vain puhutaan Trissen asioista ja pyöritään hänen ympärillään, puhukaa omistakin näihin asioihin liittyvistä asioista.

[Kyllästynyt]

Minäkään en ymmärrä miksi minun pitää validoida elämääni täällä jotenkin...

Kyse on siitä, että sinä väität jääneesi hoidotta/saaneesi huonoa hoitoa. Et kuitenkaan ota huomioon omaa osuuttasi hoitosi puutteisiin ja/tai puutteellisuuteen.

... Ilmoitin Kyllästyneen viestin asiattomana ja olen valmis ilmoittamaan hilpankin viestit.

Viestissäni ei ole mitään asiatonta tai aiheetonta, eikä sellaista ole Hilpankaan viesteissä.

[Ryysy]

Tulee tästä ketjusta mieleen, että tässä käsitellään muitakin kuin vain tässä (ketjussa) esiin tuotuja asioita...?

[Kyllästynyt]

Kosto mistä?

[Ryysy]

Joo, kyllä luultavasti. Vaikea pitää intonsa. Toisaalta sitä ei ollut alunperinkään kovin paljon (työn suhteen ainakaan).

Olen aika ajoin ihmetellyt, millaisia ne ihmiset ovat (joita telkkarissakin näytetään - hakevat 200 työpaikkaa jne.), jotka eivät lannistu. Mulle aina jo yksikin "teitä ei valittu haastatteluun, ei työhön, ei opiskelemaan (mitä näitä nyt on)" lannistaa... mietin josko näihin jossakin vaiheessa tottuu sitten. Tiedän ainakin joitakin ihan työkykyisiä hyvinkin koulutettuja, joilla mennyt itsearvostus tai -luottamus myös tosi helposti tyyliin "eikö ne mua EDES tällaiseen hommaan ota"... Tämä on tosi harmillista niille, joilla olisi oikeasti motivaatiota, josta olisi ainakin rippeet vielä jäljellä. Alkaa kans kohta rippehetkin karista! Ymmärrän siis myös sen, että aikanaan joistakin voi kehittyä paljon parjattuja "työhaluttomia".

[toope]

Voimmehan välillä puhua ryysyn työhaluttomuudesta.

[Ryysy]

Anna mennä!

[Hilppa]

Joo, kyllä luultavasti. Vaikea pitää intonsa. Toisaalta sitä ei ollut alunperinkään kovin paljon (työn suhteen ainakaan).

Olen aika ajoin ihmetellyt, millaisia ne ihmiset ovat (joita telkkarissakin näytetään - hakevat 200 työpaikkaa jne.), jotka eivät lannistu. Mulle aina jo yksikin "teitä ei valittu haastatteluun, ei työhön, ei opiskelemaan (mitä näitä nyt on)" lannistaa... mietin josko näihin jossakin vaiheessa tottuu sitten. Tiedän ainakin joitakin ihan työkykyisiä hyvinkin koulutettuja, joilla mennyt itsearvostus tai -luottamus myös tosi helposti tyyliin "eikö ne mua EDES tällaiseen hommaan ota"... Tämä on tosi harmillista niille, joilla olisi oikeasti motivaatiota, josta olisi ainakin rippeet vielä jäljellä. Alkaa kans kohta rippehetkin karista! Ymmärrän siis myös sen, että aikanaan joistakin voi kehittyä paljon parjattuja "työhaluttomia".

Satojen paikkojen haku on liukuhihnahommaa eikä voi olla kovin tarkasti harkitun kohdennettua työnhakua. Jos haastatteluissa tärppää, pitää olla aika haka valitsemaan ne parhaat, joihin sitten menee, jos niitä alkaa sadoittain tulvia. Ehkä kymmenet haut voivat olla realistisempi totuus, mutta riippuu tietenkin myös aikajänteestä.
Kyllä hylsy masentaa jokaista, mutta takertuminen hylsyyn on eri juttu. Sinä olet ilmeisesti toiminut kuuntelijana ystävällesi, joka sai hylsyn, ja siten kantanut hänenkin taakkaansa. Älä kuitenkaan kanna hänen taakkaansa enempää kuin kykenet eli ota siitä ajatuskuviota itsellesi, että "aina tulee takapakkia ja sitten kuitenkin masentuu".
Kaikille tulee tappioita elämässä. Osa ihmisistä kykenee kuitenkin elämään niiden tappioiden kanssa sen avulla, että välillä tapahtuu niitä hyviäkin asioita elämässä, jos ei työssä niin sitten jossain toisaalla.
Minusta työhaluttomuus on asenne, joka on jo valmiiksi olemassa siemenenä ihmisessä. Siihen liittyy osin työn arvottaminen statuksen mukaan ja missä statuskentässä itsensä näkee. Sekä miten suhtautuu työn motiiviin ja mistä työn motiivi ylipäätään muodostuu; kuinka paljon painaa vaakakupissa taloudellinen puoli, työn palkitsevuus, luovuus, suorittaminen, työn tuloksista nauttiminen. Ne ovat paljolti kasvatuksen, koulutusilmapiirin ja elämänkokemuksen aikaansaamia asenteita.

[Ryysy]

Mitenköhän noita elämässä vastaantulleita tappioita pitäisi käsitellä, etteivät ne jää takaraivoon?

Omasta puolestani työhaluttomia saisi olla enemmänkin (tai sitten eri ihmisissä), esim. asiantuntemattomissa asiakaspalvelijoissa ja hoitoalalla.

[Valkosiipi]

Ainakin työelämässä tappioita tulee huomattavasti vähemmän, jos hankkii itselleen kunnollisen koulutuksen.
Koulutus ei tarvitse olla mikään maisterin tutkinto. Ihan keskiasteen tutkinto riittää moneen työhön.

[Hilppa]

Kun niitä tappioita kuitenkin tulee, niin miten sinä Valkosiipi niitä käsittelet/käsittelisit? Onhan sekin tietty vaihtoehto, että ei juuri käsittele tappioita, vaan yrittää päästä niistä mahdollisimman vähillä eikä jää käsittelemään niitä syvemmin. Joko keskittyy seuraaviin koitoksiin ja nopeat analyysit, miten voi tehdä toisin, jotta ei enää toistuisi sama.

[Valkosiipi]

Kun niitä tappioita kuitenkin tulee, niin miten sinä Valkosiipi niitä käsittelet/käsittelisit? Onhan sekin tietty vaihtoehto, että ei juuri käsittele tappioita, vaan yrittää päästä niistä mahdollisimman vähillä eikä jää käsittelemään niitä syvemmin. Joko keskittyy seuraaviin koitoksiin ja nopeat analyysit, miten voi tehdä toisin, jotta ei enää toistuisi sama.

No siis minulla menee yleensä niin, että isoissa henkilökohtaisesti kokemissani tappioissa möyrin ensin pohjamudissa tappion jälkeen lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Olen masentunut, ahdistunutkin, tunteet on kaaoksessa, pää sekaisin, joskus olen vihainen, ehkä tunnen että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, marttyyrikin olen joskus... Minulle tuo möyriminen on vaihe, jonka tarvitsen.

Jossain vaiheessa sitten tulee tunne, että nyt riittää rypeminen. Alan nostaa itseäni ylös taantuneesta tilasta. Suuntaan ajatukset eteenpäin, teen paljon ihan käytännön töitä: laitan ruokaa, kävelen, maalaan, remontoin..., päätän yrittää uudelleen tai etsin korvikkeita tappiolle. Saatan valehdella itselleni, että ei tuo nyt niin tärkeä juttu ollut. Asenteeni on, että kun yksi ovi sulkeutuu, joku toinen aukeaa. Etsin sitä uutta ovea. Jossain vaiheessa ovi löytyy ja elämä jatkuu joskus jopa aiempaa parempana...

Näin isoissa tappioissa. Pienissä vastoinkäymisissä olen vuosien kuluessa tullut aika kovanahkaiseksi. Totean mielessäni, että turpiin tuli... ja se siitä. Joskus vedän takaisin, usein en viitsi.

[Maaria]

Minäkin olen työhaluton. Siitäkin voi keskustella. Teen kyllä hommia kotona. Olen 42 vuotta ja ollut vuosia eläkkeellä.

[Pinja]

Jatkuvia ahdistushuippuja ollut psykiatrin tapaamisen jälkeen. Olen helvetillisessä tilanteessa.

[Kyllästynyt]

Jatkuvia ahdistushuippuja ollut psykiatrin tapaamisen jälkeen. Olen helvetillisessä tilanteessa.

Miten koirasi jakselee?

[Pinja]

Hyvin molemmat.