Kiitollisuusketju - apua masentuneisuuteen

[Pinja]

Kyllästynyt miksi et voi olla kiitollinen itsellesi jostakin asiasta? Toki kiitollinen voi olla muillekin.

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt miksi et voi olla kiitollinen itsellesi jostakin asiasta? Toki kiitollinen voi olla muillekin.

Kuten Psykopatologia jo sanoi; voi olla johonkin tyytyväinen, mutta kiitollisuus omaa itseään kohtaan on mielestäni outo ajatus.

[Pinja]

Minulle ei.

[Psykopatologia]

Olen kiitollinen tänään siitä, että...
1.) heräsin aikaisin
2.) kaloreita on tälle päivälle runsaasti jäljellä
3.) jaksoin siivota

Kenelle olet kiitollinen noista asioista, joihin olet tyytyväinen (omissa toimissasi) ? Tietysti voit olla kiitollinen psykoterapeutillesi ja muille, ja minulle tästä foorumista.

[Psykopatologia]

Onko kiitolliseksi ryhtymisestä apua masentuneisuuteen - ja jos on, niin millä tavoin?

Jos näet asiat lahjana ja vesilasin puoliksi täytenä niin se auttaa eteenpäin. En ole mitenkään taitava kiitollinen henkilö (ja tässä ollaan ) mutta näen kiitollisuuden todella järkevänä ja eteenpäin auttavana asiana johon pitäisi pyrkiä. Kiitolliset entiset alkoholistit jotka iloitsevat siitä että ovat hengissä ja löytäneet AA:n pärjäävät paremmin (vaikka ovatkin ärsyttäviä) kuin ne jotka surevat sitä että joivat perheensä ja työnsä. Ihmisen oma mieli tarvitsee kiitollisuutta. Ei mikään kohde Jumala tms. Sen voi nähdä itsepetoksena mutta kaikki positiivisuus on pohjimmiltaan itsepetosta... Silti sen avulla pärjää maailmassa.

AAlaiset voivat olla kiiollisia ryhmälle.

[Psykopatologia]

Kiitollisuus on pikemminkin tulosta jostain; ei "ryhtymistä" (kiitolliseksi tms.).

[Pinja]

Olen kiitollinen tänään siitä, että...
1.) heräsin aikaisin
2.) kaloreita on tälle päivälle runsaasti jäljellä
3.) jaksoin siivota

Kenelle olet kiitollinen noista asioista, joihin olet tyytyväinen (omissa toimissasi) ? Tietysti voit olla kiitollinen psykoterapeutillesi ja muille, ja minulle tästä foorumista.

1.) otin lääkkeet aikaisemmin, joten heräsin aikaisemmin, joten olen kiitollinen itselleni siitä, että päätin ottaa lääkkeet aikaisemmin.
2.) en syönyt kaikki tämän päivän kaloreita eilen ja tälle päivälle jäi runsaasti vielä kaloreita, josta olen kiitollinen itselleni siitä, että en ahminut eilen.
3.) jaksoin siivota, josta olen kiitollinen itselleni siitä, että otin lääkkeet aikaisemmin, jolloin olin levänneempi ja jaksoin.

[Mirri]

Trisse, ilmoitin henkilökohtaisuuksiin työntyvän viestisi ylläpitoon.
Perusteluna tämä, jonka kirjoitin:
Trisse, viestisi menee henkilökohtaisuuksiin ja on sen vuoksi asiaton, joten pyydän sinua poistamaan sen. Minä en ole tämän otsikon ja keskustelun aiheena.

[Psykopatologia]

Kiitollisuus on pikemminkin tulosta jostain; ei "ryhtymistä" (kiitolliseksi tms.).

Syy-seuraus -ketjun suunta on välillä toisinpäin kuin kuvittelee. Esim. kokeet joissa aivoja aktivoimalla tuotetaan havaintoja ja saadaan ihmiset kuvittelemaan että ovat havainneet jonkun tuntemuksen vaikka kyse on aivojen harhasta. Yhtä hyvin saattaa olla että se vaikuttaa tulokselta mutta on oikeasti ryhtymistä.

Kenelle tuossa ollaan kiitollisia?

[Mirri]

Olen kiitollinen tänään siitä, että...
1.) heräsin aikaisin
2.) kaloreita on tälle päivälle runsaasti jäljellä
3.) jaksoin siivota

Kenelle olet kiitollinen noista asioista, joihin olet tyytyväinen (omissa toimissasi) ? Tietysti voit olla kiitollinen psykoterapeutillesi ja muille, ja minulle tästä foorumista.

Minä olen kiitollinen ainakin psykoterapeutilleni ja muille, ja myös Psykopatologialle tästä foorumista, jota kipeästi tarvitsen henkeni pitimiksi.
Mutta valitettavasti niin hirmuisesti kuin tunnenkin kiitollisuutta, se ei riitä auttamaan minua ylös depression syövereistä... Päinvastoin pahimmillaan kiitollisuuden tunne (kiitollisuudenvelka!) piiskaa minua yhä syvemmälle syyllisyydentuntoiseen masennuksen suohon.

Kyllä tähän ongelmaan tarvitaan ratkaisuksi jotakin muuta kuin kiitollisuutta. Masennusta sairastavan ihmisen pitäisi jotenkin oppia olemaan tyytyväinen itseensä ja olemassaoloonsa; pitäisi olla jopa ylpeä itsestään ja siitä että elää ja on olemassa... Pitäisi oppia kiittämään itseään ja onnittelemaan itseään niin olemassaolostaan kuin muistakin aikaansaannoksistaan.

[Pinja]

Kiitollisuus itsellensähän ei ole kiitollisuudenvelkaa. Kiitollisuudenvelka kohdistuu ulkopuoliselle.

[Psykopatologia]

Psykopatologia kirjoitti:
Kiitollisuus on pikemminkin tulosta jostain; ei "ryhtymistä" (kiitolliseksi tms.).

Syy-seuraus -ketjun suunta on välillä toisinpäin kuin kuvittelee. Esim. kokeet joissa aivoja aktivoimalla tuotetaan havaintoja ja saadaan ihmiset kuvittelemaan että ovat havainneet jonkun tuntemuksen vaikka kyse on aivojen harhasta. Yhtä hyvin saattaa olla että se vaikuttaa tulokselta mutta on oikeasti ryhtymistä.

PP: Kenelle tuossa ollaan kiitollisia?

Trisse: Missä "tuossa"?

Tässä (analysoit ryhtymistä):
Syy-seuraus -ketjun suunta on välillä toisinpäin kuin kuvittelee. Esim. kokeet joissa aivoja aktivoimalla tuotetaan havaintoja ja saadaan ihmiset kuvittelemaan että ovat havainneet jonkun tuntemuksen vaikka kyse on aivojen harhasta. Yhtä hyvin saattaa olla että se vaikuttaa tulokselta mutta on oikeasti ryhtymistä.

[Psykopatologia]

Kiitollisuus itsellensähän ei ole kiitollisuudenvelkaa. Kiitollisuudenvelka kohdistuu ulkopuoliselle.

Jos voi (omassa kaksoispersoonassaan) olla kiitollinen itselle, niin kiitollisuudenvelka itselle on mahdollinen.

[Mirri]

Trisse, ilkeiletkö, vai miksi höpiset päiväkirjastani tässä ketjussa?

[Hilppa]

Mielestäni kiitollisuus edellyttää ulkopuolista tahoa tai tekijää johon kiitollisuus kohdistuu.
Minulle esimerkiksi on lohdullinen ajatus se, että (jo aikuiset) lapseni ovat terveitä ja elävät täyttä ja antoisaa elämää. En kuitenkaan miellä olevani kiitollinen asiasta, koska kiitollisuus edellyttäisi kohdetta jonka ansioksi sen lukisin.

Ulkopuolisesta tuo näyttää siltä, että olet kiitollinen aikaansaannoksillesi eli itsellesi.

kielioppikorjaus

[Hilppa]

Kiitollisuus itsellensähän ei ole kiitollisuudenvelkaa. Kiitollisuudenvelka kohdistuu ulkopuoliselle.

Jos voi (omassa kaksoispersoonassaan) olla kiitollinen itselle, niin kiitollisuudenvelka itselle on mahdollinen.

Miksi ei kiitollisuutta voi korvata sanalla tyytyväisyys, mikä paremmin mielestäni kuvaisi ketjun henkeä. Miksi Furman ei puhu tyytyväisyydestä, onnellisuudesta, tms. vaan on ottanut käyttöön käsitteen kiitollisuus, joka Furmanin esittämässä yhteydessä kuulostaa oudolta.

[Psykopatologia]

Käytännössä "olen kiitollinen itselleni" = "olen tyytyväinen itseeni". Tämän on normaalia sanankäyttöä.

[Psykopatologia]

Onko kiitolliseksi ryhtymisestä apua masentuneisuuteen - ja jos on, niin millä tavoin?

Mitä itse luulet?
En ymmärrä PP:n kysymyksen ideaa. Kyllähän ihmiset usein abstraktoivat tilanteita. Voi sanoa että rakastaa elämää ja olisi rikkiviisasta kysyä että mitä rakastaa silloin. Voi vihata kohtaloaan - kaikenlaista. Eivät nuo vaadi mitään Jumalaan uskomista. Se on vaan tilanteen jäsentämistä mielessä eikä pointti ole siinä onko kohtaloa tai edes elämää olemassa...

Minusta tuo ei ole abstrahointia tms. vaan "runollistamista" tms. ja erittäin löysää analyysiä sekä kielen ja merkitysten raiskaamista.

[Kyllästynyt]

Mielestäni kiitollisuus edellyttää ulkopuolista tahoa tai tekijää johon kiitollisuus kohdistuu.
Minulle esimerkiksi on lohdullinen ajatus se, että (jo aikuiset) lapseni ovat terveitä ja elävät täyttä ja antoisaa elämää. En kuitenkaan miellä olevani kiitollinen asiasta, koska kiitollisuus edellyttäisi kohdetta jonka ansioksi sen lukisin.

Ulkopuolisesta tuo näyttää siltä, että olet kiitollinen aikaansaannoksillesi eli itsellesi

Mutta kun en lainkaan koe sitä omaksi ansiokseni. En siis ole kiitollinen itselleni tai jollekulle muulle; ajatus/tieto on lohdullinen.

[Kyllästynyt]

Tyytyväinen itseensä voi olla, mutta toistan vielä, ettei mielestäni ole mahdollista "olla kiitollinen" itselleen.

Furmanin peräänkuuluttaman kiitollisuuden miellän "positiiviseksi ajatteluksi". Valitettavasti senkään aikaansaamiseen ei pakottaminen tai velvoittaminen tehoa.