Pinja kirjoitti:Kyllästynyt miksi et voi olla kiitollinen itsellesi jostakin asiasta? Toki kiitollinen voi olla muillekin.
Pinja kirjoitti:Olen kiitollinen tänään siitä, että...
1.) heräsin aikaisin
2.) kaloreita on tälle päivälle runsaasti jäljellä
3.) jaksoin siivota
Trisse kirjoitti:Mirri kirjoitti:Onko kiitolliseksi ryhtymisestä apua masentuneisuuteen - ja jos on, niin millä tavoin?
Jos näet asiat lahjana ja vesilasin puoliksi täytenä niin se auttaa eteenpäin. En ole mitenkään taitava kiitollinen henkilö (ja tässä ollaan) mutta näen kiitollisuuden todella järkevänä ja eteenpäin auttavana asiana johon pitäisi pyrkiä. Kiitolliset entiset alkoholistit jotka iloitsevat siitä että ovat hengissä ja löytäneet AA:n pärjäävät paremmin (vaikka ovatkin ärsyttäviä) kuin ne jotka surevat sitä että joivat perheensä ja työnsä. Ihmisen oma mieli tarvitsee kiitollisuutta. Ei mikään kohde Jumala tms. Sen voi nähdä itsepetoksena mutta kaikki positiivisuus on pohjimmiltaan itsepetosta... Silti sen avulla pärjää maailmassa.
Psykopatologia kirjoitti:Pinja kirjoitti:Olen kiitollinen tänään siitä, että...
1.) heräsin aikaisin
2.) kaloreita on tälle päivälle runsaasti jäljellä
3.) jaksoin siivota
Kenelle olet kiitollinen noista asioista, joihin olet tyytyväinen (omissa toimissasi) ? Tietysti voit olla kiitollinen psykoterapeutillesi ja muille, ja minulle tästä foorumista.

Trisse kirjoitti:Psykopatologia kirjoitti:Kiitollisuus on pikemminkin tulosta jostain; ei "ryhtymistä" (kiitolliseksi tms.).
Syy-seuraus -ketjun suunta on välillä toisinpäin kuin kuvittelee. Esim. kokeet joissa aivoja aktivoimalla tuotetaan havaintoja ja saadaan ihmiset kuvittelemaan että ovat havainneet jonkun tuntemuksen vaikka kyse on aivojen harhasta. Yhtä hyvin saattaa olla että se vaikuttaa tulokselta mutta on oikeasti ryhtymistä.
Psykopatologia kirjoitti:Pinja kirjoitti:Olen kiitollinen tänään siitä, että...
1.) heräsin aikaisin
2.) kaloreita on tälle päivälle runsaasti jäljellä
3.) jaksoin siivota
Kenelle olet kiitollinen noista asioista, joihin olet tyytyväinen (omissa toimissasi) ? Tietysti voit olla kiitollinen psykoterapeutillesi ja muille, ja minulle tästä foorumista.

Pinja kirjoitti:Kiitollisuus itsellensähän ei ole kiitollisuudenvelkaa. Kiitollisuudenvelka kohdistuu ulkopuoliselle.

Kyllästynyt kirjoitti:Mielestäni kiitollisuus edellyttää ulkopuolista tahoa tai tekijää johon kiitollisuus kohdistuu.
Minulle esimerkiksi on lohdullinen ajatus se, että (jo aikuiset) lapseni ovat terveitä ja elävät täyttä ja antoisaa elämää. En kuitenkaan miellä olevani kiitollinen asiasta, koska kiitollisuus edellyttäisi kohdetta jonka ansioksi sen lukisin.
Psykopatologia kirjoitti:Pinja kirjoitti:Kiitollisuus itsellensähän ei ole kiitollisuudenvelkaa. Kiitollisuudenvelka kohdistuu ulkopuoliselle.
Jos voi (omassa kaksoispersoonassaan) olla kiitollinen itselle, niin kiitollisuudenvelka itselle on mahdollinen.
Trisse kirjoitti:Mirri kirjoitti:Onko kiitolliseksi ryhtymisestä apua masentuneisuuteen - ja jos on, niin millä tavoin?
Mitä itse luulet?
En ymmärrä PP:n kysymyksen ideaa. Kyllähän ihmiset usein abstraktoivat tilanteita. Voi sanoa että rakastaa elämää ja olisi rikkiviisasta kysyä että mitä rakastaa silloin. Voi vihata kohtaloaan - kaikenlaista. Eivät nuo vaadi mitään Jumalaan uskomista. Se on vaan tilanteen jäsentämistä mielessä eikä pointti ole siinä onko kohtaloa tai edes elämää olemassa...
Hilppa kirjoitti:Kyllästynyt kirjoitti:Mielestäni kiitollisuus edellyttää ulkopuolista tahoa tai tekijää johon kiitollisuus kohdistuu.
Minulle esimerkiksi on lohdullinen ajatus se, että (jo aikuiset) lapseni ovat terveitä ja elävät täyttä ja antoisaa elämää. En kuitenkaan miellä olevani kiitollinen asiasta, koska kiitollisuus edellyttäisi kohdetta jonka ansioksi sen lukisin.
Ulkopuolisesta tuo näyttää siltä, että olet kiitollinen aikaansaannoksillesi eli itsellesi
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa