Kirjoittaja Psykopatologia » 27.07.2015 16:52
Hyvä kirjoitus mutta tietojen puolesta puutteelinen aloitus.
(- -)
SILMÄNRÄPÄYS RIITTÄÄ
Kun näemme toisen ihmisen kasvot, aivoissamme alkaa valtava myllerrys. Aivot käsittelevät kaikkea sitä tietoa, jonka silmät meille tarjoavat. Onko vastassani mies vai nainen, onko hän nuori vai vanha? Tunnenko hänet ennalta, onko hän samaa rotua kuin minä itse? Hymyileekö hän, onko hän vihamielinen? [PP]
Enpä tiedä!
Kaikesta tästä päättelemme silmänräpäyksessä, kuinka ihmistä kannattaa lähestyä vai kannattaako lainkaan aloittaa vuorovaikutusta. Toisen ihmisen katseleminen laukaisee meissä myös kysymyksen: mitä tuo toinen minusta ajattelee. Mietimme, mitä vastapuoli haluaa, mitä hän suunnittelee ja mitä hän aikoo tehdä seuraavaksi.
(- -)
Se ei olekaan aivot, jotka ko. päätelmiä tekevät, vaan me, sinä ja minä. - Jos menet pasiliskona sisään aivoon, etä löydä sieltä yhtään ajatusta.