Kirjoittaja Hermes » 06.06.2015 18:44
Minun tapauksessani Rorscach-testi oli äärimmäisen katastrofaalinen ainakin omasta näkökulmastani. Olen kuunnellut äänikirjana kirjan “Mistakes were made
(but not by me)”. Se kirja käsittelee sitä, miten melkein kaikki meistä kokevat olevansa “hyviä ihmisiä” ja tekevänsä vain “hyviä tekoja”. Minun tapauksessani, päätellen kirjoituksistaan, psykologi ilmeisesti oli päättänyt ehkä ei-niin-tietoisesti jo etukäteen, että minulla on psykoosi tai skitsofrenia. Hänen potilaskertomustensa perusteella hän löysi todisteita tälle uskomukselle puheistani ja kaikesta muusta mahdollisesta. Mukaan lukien Rorscachin testistä. Kun kuukausien jälkeen näin taas vaihtuvaa psykiatria, hän sanoi, että psykoosi tai skitsofrenia oli todettu Rorscachin testillä. Kun kerroin jotain kritiikkiä siihen, niin hän sanoi jotain sellaista, “on tuo totta, mutta onhan nämä testit aika luotettavia”.
Kun psykologi tai psykiatri uskoo, että tuolla potilaalla on se ja se sairaus, niin sen jälkeen hän alkaa tulkita kaikkea mahdollista sen linssin läpi. Jos potilas on eri mieltä, niin sekin tulkitaan helposti lisätodistukseksi sairaudesta. Voi olla, että koulutus ja kokemus ei lisää niin paljon ymmärrystä diagnoosien tekoon, mutta lisää paljon itsevarmuutta diagnoosien tekoon. Jos testin tekijä on etukäteen tullut sellaiseen uskoon, että testattavalla on esimerkiksi psykoosi, niin sen jälkeen hän usein saa testistä vain hänen omaa uskoaan tukevia tulkintoja. Jos testiä kritisoi, niin se voi olla psykologille tai psykiatrille vain lisää todistetta diagnoosin oikeudesta.