Mirri kirjoitti:Kirjoittaminen ja kertominen yleiselläkin tasolla on yhdenlaista avautumista ja tarvitaan luottamusta, jotta siihen uskalletaan ryhtyä.
Avautuminen yleisellä tasollakin vaatii luottamusta. Seksuaalisissa asioissa vielä enemmän, kun siihen tulee kaikkien muiden tunteiden lisäksi vielä häpeä.
(Täytyy nyt korostaa taas, että puhun liki aina omasta näkemyksestäni ja tulkinnastani enkä väitä etteikö muitakin mahdollisuuksia ole. Sen verta tulee näppylöitä takertuvasta pilkunnussinnasta.)
Häpeä on käsitykseni mukaan aina liittynyt seksuaalisuuteen tai häpäiseminen.
Se on niin intiimi alue, että jotain omaa toimintaa, halua taikka fibaa, ei halua julkisuuteen kun pelkää että siitä tulee lyömäase itseään vastaan.
Vaan kuinka moni meistä on loppujen lopuksi sinut itsensä kanssa seksissäkään?
Oma käsitykseni on, että hyvin monella on komplekseja, fiksaatioita, pakkomielteitä ym. siitä kuinka ja millaista seksin pitäisi olla. Moni on myös jossain elämänsä vaiheessa emotionaalisesti vaurioitunut odotuksita tai vaatimuksista, jopa väkvallasta ja kaikki nämä estää antautumisen nautinnolle.
Seksi kuitenkaan ei ole aivan vaaratontakaan. Kokeilunhaluiset ihmiset saattaa jossain vaiheessa elämäänsä törmätä tilanteesseen jossa mikään ei enää riitä. Ei ole enää kiksiä ja kaikki tuntuu lattealta.
Itse pidän varsinaisen suotavana ja tavoiteltavana asiana, että niin sanottu perusjyystö riittää.
Se on se mikä arjessa kantaa ja muuta voi sitten kokeilla silloin tällöin mieltymystensä mukaan.