Ahdistuneisuus;

Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja GAD » 20.05.2015 23:47

otsakkeeni tietysti voisi tarkoittaa vaikka mitä. Tiedän että kirjoittelen tänne hyvin harvoin, (sen sijaan luen kyllä palstaa usein). Ja vähän siksi oudoksuinkin viestin laitttamista, mutta ajattelin että laitan sen kuitenkin.

Miten te joilla ahdistuneisuus, sellainen johon on jokin syy (plus siihen liitettynä sellainen jolla ei ole syytä, eli se perussairaus kuten omalla kohdallani), miten te jaksatte elää päivästä ja viikosta toiseen 24/7 ahdistuksen kanssa? Minulla on lääkitys, se vain ei auta, koska lääkitys ei sattuneista syistä voi millään muuttaa tämän hetkisiä asioita, ei silti, eivät ne nyt tietenkään muulloinkaan asioita mihinkään _muuta_. Olen nyt tiettyjen tilanteiden takia ollut tässä reilun kuukauden "hypin seinille"-olotilassa, ja en syyttä.

Tämä tilanne tulee kestämään nykyisenlaisena ainakin reilun kuukauden, tiedön toki että se on lyhyt aika, mutta alan olla lopussa ja neuvoton. Voisin tosi ottaa esim. Ataraxia ja nukkua 24/7 , mutta se ei ole mikään ratkaisu ja sitä paitsi, haluan tavata pieniä prinsessojanikin, joten ei voi vain nukkua kuin jokin Ruusunen. Ja on, on lääkkeitä jotka ovat ahdistuneisuuteeni, mutta ne eivät auta. Liikuntaa minulle on turha ehdottaa koska en ole voinut kuukausiin poistua kotoa. Ja lukeminen, sitä teen ja paljon, aina kun siihen vain pystyn keskittymään. Ei enää kirka per vuorokausi kuten aikoinaan.

Rentoutus, sitä en valitettavasti osaa, en osaa rentoutua. Ja tilanne on todellakin pelottava, ei vain minun, vaan läheistenikin mielestä, eli en nyt kuvittele omassa pienessä aivokopassani mitään
Toivottelen kaikille ihanaa kevättä, tuossa juuri tänään parvekkeella katselin miten luonto alkaa taas herätä, viheriöidä...

Ps. toki haluan ihan jo itsenikin takia tehdä muuta kuin maata koomassa 24/7
GAD
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Mirri » 21.05.2015 00:19

En osaa vastata kysymykseesi, joten toivotan vain latteasti tsemppiä ja voimia.

Hieno homma, että aloitit ketjun, kerroit ongelmastasi ja laitoit kysymyksesi tänne näkyviin. Ehkä joku osaa vastata kysymykseesi ja vaikkei osaisikaan, voidaan ainakin olla hengessä mukana ja toivoa sinulle jaksamista elämäntilanteessasi.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 22356
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja GAD » 21.05.2015 14:04

KIITOS Mirri. Päivä kerrallaan, ei tässä muukaan auta.
GAD
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 21.05.2015 15:19

Joo, ja "vauvanaskelin".
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Pinja » 21.05.2015 21:45

En pysty auttamaan asiassa, ahdistun muuten itse.
Pinja
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja SADE » 21.05.2015 21:47

Hei GAD,
Tunnistan olotilan hyvin, enkä todella tiedä mitä vastata. Ahdistus kaikesta....löytämättä oikeastaan ahdistukselle mitään selkeää syytä tai sitten löytäen sille "muka" tuhat selkeää syytä on välillä kertakaikkiaan lopullisenkin järjen vievää. Tälläisinä päivinä en myöskään pysty tekemään oikeastaan juuri mitään. En edes lukemaan, muuta kuin mahdollisesti jonkun lehden. Pyrin näinä päivinä nukkumaan, jos mahdollista (tosin tämä ei usein ole mahdollista). Atarax auttaa hyvin nukahtamiseen, mutta aiheuttaa lisääntynyttä ahdistusta seuraavana päivänä.
En ole löytänyt vuosien saatossa mitään hyvää keinoa päästä eroon GAD:sta. Sen sijaan yritän hyväksyä GAD:n osana m i n u n persoonaani. Pahemminkin voisi asiat olla.
SADE
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Kissi » 21.05.2015 22:04

SADE"Atarax auttaa hyvin nukahtamiseen, mutta aiheuttaa lisääntynyttä ahdistusta seuraavana päivänä."
Joo vai? Eipäs ole tullut mieleenkään. Jos jätänkin sen Atarax pillerin illalla pois ja otan pelkän melatoniinin. 'oivallus'
Kissi
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Kissi » 21.05.2015 22:07

Pinja kirjoitti:En pysty auttamaan asiassa, ahdistun muuten itse.

Minäkään en kestä oikeassa elämässä muiden ahdistusta, yritän vältellä ihmisiä jotka haluavat hakea minusta turvaa. Jostain syystä joka ikinen narkki tahi muu juoppo tai väärinkäyttäjä alkaa just mulle avautua ja se jää painamaan. Helpompi kun ei kuuntele, mikä sekin on mahdotonta. :(
Täällä taas asioiden vatvominen ei niin rassaa, kuin se, että on nokatusten toisen kanssa.
Tällä hetkellä olen helisemässä yhden naisen kanssa sen ongelmissa. Kaikki alkoi siitä, kun hän naapurina, tuli ovelleni pyytämään ruokarahaa. Seuraavaksi tupakkaa ja lopulta suoraan rahaa viinaan. Kuvioon tuli unilääkkeiden kerjääminen ja takaisin tuominen, rahaa en saa takaisin, mutta tää keksi että tuokin mulle omat vanhat ketipinoorit, "että jos sun tulee paha olo, niin nää auttaa"
Herrantähden!! Ikinä en koske neuroihin. Mutta hänen ajatus oli, että maksaa pillereillä velkansa ja oletti, että kun annoin pari Imovanea, niin sama kai se on vaik tuo takaisin ketipinooria? Jne..
Sanoin, että otan vaan melatoonia. Saa uskoa.
Kerjäämisensä on ihan mahdotonta, sanoin, ettei nyt ole antaa rahaa sulle, niin tää sanoi, onhan sulla kortti, lainaa sitä, ostan tupakkaa. No voi v.... annoin kortin ja siinä on toi kaukoluku alle kympin ostoista ja sillä se haki tupakkaa. Se pitää mua kaverina ja ystävänä ja äitinä, terppana ja apteekkina ja kohta on pakko pistää raja. Tälläinen on mahdoton tilanne.
Viimeksi muokannut Kissi päivämäärä 21.05.2015 22:20, muokattu yhteensä 1 kerran
Kissi
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja SADE » 21.05.2015 22:15

Kesti kauan ennenkuin tajusin tuon Ataraxin ahdistusta lisäävän vaikutuksen (seuraavana päivänä), mutta havainnon tehtyäni olen kysynyt asiaa joiltain muiltakin ja he ovat asiaa testattuaan todenneet ihan samoin.
SADE
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Kissi » 21.05.2015 22:22

SADE, hyvä kun kerroit, en tosiaan ajatellutkaan, että Atarax voi olla osasyy ahdistuksen tuntoihin tässä lääkevähennys hässäkässä. Kokeilen ja kerron jos tulee tuloksia.
Viimeksi muokannut Kissi päivämäärä 21.05.2015 23:21, muokattu yhteensä 1 kerran
Kissi
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Pinja » 21.05.2015 22:31

Kissi kirjoitti:
Pinja kirjoitti:En pysty auttamaan asiassa, ahdistun muuten itse.

Minäkään en kestä oikeassa elämässä muiden ahdistusta, yritän vältellä ihmisiä jotka haluavat hakea minusta turvaa. Jostain syystä joka ikinen narkki tahi muu juoppo tai väärinkäyttäjä alkaa just mulle avautua ja se jää painamaan. Helpompi kun ei kuuntele, mikä sekin on mahdotonta. :(


Jos rupean auttamaan niin ahdistun itse ja minusta tuleekin sitten autettava ja en saa itse apua. En usko, että apua saanut (todennäköisesti en osaa olla avuksi) on valmis auttamaan minua ja onhan se aika hassua, että auttaa ja joutuu itse autettavaksi. GAD kertoo ahdistusongelmastaan, mutta jos minä ahdistun auttamisesta, kun pelkään joutuvani autettavaksi ja sitten joudunkin autettavaksi niin sitten minulla on sama ongelma kuin GADilla eli ahdistus, johon GAD ei löytänyt itselleen ratkaisuja, joten hän ei löytäisi niitä ratkaisuja myöskään minulle. Teen tässä järkevän ratkaisun, kun en lähde auttamaan, kun tiedän jo valmiiksi sairastuvani samaan ongelmaan mentyäni auttamaan.
Pinja
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Maaria » 21.05.2015 22:54

Minulla on aika toimiva lääkitys tähän ahdistukseen, mutta tällä hetkellä myös olosuhteet ovat hyvät.
Ei se aina auta vaan saatan tulla tuskaiseksi, silloin meen miehen lähelle ja kaipaan toisen läsnäoloa, puhun kun jaksan ja joskus ollaan vaan hiljaa ja lähekkäin. Sitten minull on musiikki, piirtäminen ja kirjoittaminen, luen ja lenkkeilen myös. Tsemppiä sulle GAD.
Maaria
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Pinja » 21.05.2015 23:07

Trisse kirjoitti:Ei täällä kukaan sulta mitään odotakaan. Edes GAD.


En jätä pulaan, vaikka en neuvo.
Pinja
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 21.05.2015 23:22

Vaikea antaa neuvoja asiassa joka on itsellekin ongelma.

Oletko kokeillut jotain puoliautomaattisesti tapahtuvaa tekemistä kuten vaikka imuroimista tai pakastepurkkikaapin (plastic jungle) järjestelemistä?
Tärkeää tekemisessä olisi se, että saat ajatuksesi käännettyä johonkin muuhun kuin omaan oloosi.
Jos pidät lämpimästä kylvystä, kokeile sitä.

Muista hengittää.
Kyllästynyt
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Pinja » 21.05.2015 23:34

Oletin GADin odottavan minulta apua.
Pinja
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Hilppa » 21.05.2015 23:44

Ehdotan joogaa. Jotain meditatiivispainotteista ja johon kuuluu hengitysharjoituksia. Rentoutumisen harjoitteleminen ja harjoittaminen on yksi tärkeimmistä taidoista, kun on ahdistunut. Tosin voi olla niin, että ahdistus on niin voimakas tila, että rentoutuminen ei oikein onnistu ollenkaan. Sen vuoksi rentoutta tulisi harjoittaa vähemmän ahdistuneena, jotta keino olisi hallussa sitten, kun ahdistus on pahimmillaan.

Sinä luet kirjoja GAD. Luetko vielä? Lue uudelleen se kirja, josta sinulle tulee hyvä ja levollinen mieli?
Hilppa
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja toope » 22.05.2015 03:51

Montako lastenlasta sinulla GAD jo on ja jaksatko heidän kanssaan olla?
toope
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja GAD » 22.05.2015 17:11

Lämpöinen kiitos kaikille viesteistä.

Niin, tässä on pohjalla tämä himskatin perussairaus, jonka takia olen enempi vähempi ahdistunut koko ajan, mutta nyt on tavallaan "tilanne päällä", asia joka tuottaa suunnatonta lisäahdistusta ja sille ei nyt voi mitään, pari viikkoa tässä on osoteltava, sitten helpottaa. Eli tiedän nyt kyllä syyn miksi olen tällä hetkellä näin suunnattoman ahdistunut.

Parvekeremontti valmistui muutama viikko sitten, siellä vietän paljon aikaa, eli onneksi nyt edes siten voin nauttia kevään tulosta. Luen paljon, keskittyminen nyt vain tällä hetkellä on nollassa, tai nollassa ja nollassa, koko viime yön nukuin kun en saanut unta. Parempi sekin, siis lukemisen yrittäminen kuin sängyssä pyöriskeleminen.

Tuon Atarax-homman olen minäkin huomioinut, siksi sitä yritän välttää, mainitsin lääkkeen alussa vain siksi että tiedän sen tällä hetkellä olevan pomminvarma keino saada unta, mutta kuten totesin, en halua olla "koomassa" 24/7. Unettemuusputkia sillä katkaisen, seuraavana päivänä olo on kyllä sitten mitä on, joten yritän kyseistä lääkettä vältellä, se vain ei sovi. Antaa kyllä unta, mutta pahentaa ahdistusta, eli ei hyvä. Ketipinorilla sama juttu, sitä en ole aikoihin unettomuuteen ottanut, nukahtamis- ja unilääkkeillä en nuku. Eilen illalla ajattelin että joskos ottaisi Doxalin, mutta kun siitäkin tulee seuraavaksi päiväksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin huono olo niin olin sitten ottamatta. (tiedän, järkyttävää valitusta....)

Kyllästynyt; olen tänään plokannut prinsessoiden pieniä vaatteita, äitinsä taas jossain vaiheessa hommaa kirppispöydän, vie sitten sinne. Kunhan nyt koulunsa loppuu ja työstä alkaa kesäloma. Eli jotain olen tänään saanut aikaiseksi. Sen sijaan sapuskan laittamiset, tiskaamiset sun muut, ne ovat jo jonkin aikaa kaatuneet armaan puolisoni niskaan. Onneksi hän ymmärtää tilanteeni, siten kuin nyt sellainen ihminen jolla ei ole tälläisiä juttuja voi ymmärtää. Ja onneksi voimme keskustella asioista. Harmittaa vain kun olo on tälläinen niin se sitten heijastuu parisuhteeseenkin, olen hirmuisen ärtynyt ja kiihdyn nollasta sataan alle aikayksikön. Ei kiva laisinkaan toiselle osapuolelle. Mutta, onneksi asioista voidaan puhua. Ei silti, tällä hetkellä en ole puhetuulella, jtkn haluan vetäytyä omiin oloihini ja toinen onneksi kunnioittaa asiaa. Olen hermostunut, ärtynyt, kärttyinen, ahdistunut, siis kaamea. Tällä hetkellä, uskoisin olevani parempina aikoina edes hieman siedettävämpi. Kiitos, yritän muistaa hengittää, hetki kerrallansa eteenpäin, kuten PP totesi, vauvanaskelin..

Totta, rentoutus olisi hyvä asia osata, olen aina ollut vähän sellainen että se tuntuu olevan minulle lähes mahdotonta, en tiedä miksi, tuntuu kuin olisin kireä viulunkieli koko ajan. Näin on ollut aina. Tänään otan illalla kuunteluun rentoutuslevyjä, niitä kyllä on, olen vähän laiminlyönytkin tuon yrityksen, siis rentoutuksen, joten koetan taas. Tänään tuntuu olo hieman helpommalta, tosin koko yön valvominen ei ole ainakaan kohentanut oloa, lähinnä fyysisesti olo on todella huono, valvominen tuo omat ongelmansa.

Toope; kaksi prinsessaa on, toinen täyttää ensi kuussa 5 v ja toinen syksyllä 4 v, kaksi ihanaista. Ja jaksan, jaksan olla heidän kanssaan. En nyt ole koskaan ollut mikään puuhamummi, en omille lapsilleni puuhaäiti, siis en ole kauheasti esim. askarrellut heidän kanssaan, luemme paljon ja leikin minä nukeilla ja legoilla, vieläkin ;) He ovat meillä joka viikko yhden yön ja sitä seuraavan päivän, heillä on nelipäiväinen tarhaviikko. Olen oikein iloinen heidän tulostaan ja täällä olostaan. Paljon ovat nyt ukin kanssa ulkona, tekevät retkiä ym. Tässä lähellä on lääniä missä ulkoilla, on leikkipuistoa ym. Ja oletettavasti pian tulee muutama lammas taas tuohon lähellä olevaan vanhainkotiin ruohonleikkuriksi, niitä sitten pitää tietysti käydä aina katsomassa, viime kesänä oli kolme kanaakin. Huvittavaa sinänsä, yhden kanan nimi oli ristimänimeni, eli kanakaimani. Se ei oikein mennyt ensin neidoille jakeluun, miten kanalla voi olla mummin nimi :D

KIITOS teille kaikille ja Pinja, on fiksua sanoa sen mitä tuntee, eli ymmärrän kyllä mitä tarkoitit viesteilläsi. Tosin en odota keltään mitään sen kummosempaa, minulle teki hyvää avautua tästä asiasta, jo se auttoi. Plus tietty nyt nämä saadut viestit.

Hyvää viikonloppua, ihana ilma siellä ainakin on. Ja tosiaan, tänään on hieman parempi päivä, tajuan että kaikkia asioita ei voi hallita, tässä on nyt vain pakko odotella ja yrittää kestää se odotteluaika. Tiedän että ensi kuun 17 pv asia helpottaa, aivan varmasti, siihen saakka yritän sinnitellä jotenkin. Olen vain sen tyyppinen ihminen että kun joku asia joka ahdistaa niin se valtaa sitten kaiken, tuntuu että ei ole muuta kuin se yksi ja ainut asia. Kierrän tavallaan kehää omassa pääkopassani. Haluaisin nostaa sen asian pois päästäni muutamaksi viikoksi, mutta en voi. Kyllä tuo parempi puolisko kovasti yrittää auttaa ja auttaakin, en vain viitsisi kaataa koko ajan hänen niskaansa tätä. Kun tässä on nyt muutama muukin asia.

Nyt tämä valittaja menee parvekkeelle kahville, tunkisikohan itsensä lasten prinsessatelttaan :D

Vielä kerran, kiitos, olette ihania kun autatte, jokainen viesti auttaa. Ihan jokainen.

Terkuin;
GAD
GAD
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja GAD » 17.06.2015 13:58

Hyvä kesän toivotuksen myötä palailen vielä tähän aloitukseeni; ahdistuneisuusasteikkoni on tipahtanut roimasti, sain Kuopuksen tänään kotomaan kamaralle, oli muutaman kuukauden työreissulla maassa jossa tilanne erittäin levoton.

Lämpöinen kiitos vielä teille kaikille :)

Näin jo vähän etukäteen hyvän juhannuksen toivotus tässä samalla.
GAD
 

Re: Ahdistuneisuus;

ViestiKirjoittaja Pinja » 17.06.2015 19:12

Oikein hyvää kesää sulle ja lämpöistä tulevaa juhannusta myös! :)
Pinja
 

Seuraava

Paluu Vertaistuki ja lääkkeet



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa