Tästä samasta asiasta on muuallakin käyty varsin samankaltainen keskustelu, jossa siinäkään ei päädytty yhteisymmärrykseen (ainakaan siihen mennessä, mitä jaksoin lukea). Tässä linkki kyseiseen keskusteluun:
http://www.kotus.fi/kotus-blogi/vesa_he ... 400_m=9715Omasta puolestani totean vain (samoin kuin eräs tuon toisen keskustelun väittelijöistä), että minulle metsäjänis ja rusakko ovat molemmat jäniksiä. Jos en syystä tai toisesta kykene tunnistamaan (kohde liian kaukana tms.), kummasta on kyse, käytän sanaa 'jänis' en puhu jäniseläimestä. Jos myöhemmin onnistun näkemään kohteen paremmin ja tunnistamaan sen rusakoksi, ilmaisen tämän tunnistamisen. Jos taas tunnistan otuksen metsäjänikseksi, en koe tarvetta täsmentää, paitsi ehkä siksi, että ilahdun havainnostani, koska metsäjäniksiä näkee harvemmin ("Ai se onkin metsäjänis!"). Kaikista jäniseläimistä kaneja myöten saatan käyttää hellittelynimeä pupu tai pupujussi, varsinkin jos puhun niistä lapselle.
Rusakko-nimen kyseinen jäniseläin on melko varmasti lainannut venäjän kielestä, jossa sen nimi on (zajats-)rusak (alkuosa tarkoittaa jänistä). Rusak taas tullee yhdestä venäjän kielen ruskeaa tarkoittavista sanoista 'rusyi'. Sanaa käytetään ennen kaikkea määrittämään karvan, mm. hiusten väriä. Samaa kantaa saattaa alkujaan olla myös suomen sana ruskea, mikä selittäisi sen, että suomalaiset ovat nimityksen hyväksyneet "karvoineen päivineen" ja jopa pitävät sitä omasta kielestään tulleena - niin kuin minäkin pidin.
Koulua kävin samoihin aikoihin kuin Kyllästynyt ja Mirri, mutta en muista koskaan kuulleeni rusakkoa nimitettävän peltojänikseksi (se selvisi minulle vasta tämän keskustelun kuluessa), saati ryssänjänikseksi. Sen sijaan olen kyllä kuullut peltohiiristä ja metsähiiristä - niistähän on se satukin - sekä peltomyyristä ja metsämyyristä. Siihen aikaan puhuttiin myös maamyyrästä, joka nyttemmin on nimetty kontiaiseksi. Jos minulle puhuttaisiin pelkästä myyrästä (kontainen ei kuulu myyräeläimiin!) mieleeni nousisi kuitenkin kuva juuri kontiaisesta: lähes sokeasta, ja korvattomannäköisestä maan alla asustavasta mustasta otuksesta, jolla on lapiomaiset etukäpälät tunnelien kaivamista varten.
Keskustelu tällaisista aiheista voi olla hedelmällistä, mutta sellaista se ei ole, jos joku keskustelijoista vaatii toista muuttamaan omaa kielenkäyttötapaansa. Käsitys saattaa keskustelun aikana täsmentyä ja täydentyä, peräti kokonaan muuttuakin, mutta kukin päättää itse, mitä sanaa mistäkin asiasta käyttää...