Kissi kirjoitti:Ryysy:"Onko, Kissi, sinulla tullut normaalielämässä vastaan asioita, joita olet kokenut naiseuttasi loukkaavaksi tai muuten yleisellä tasolla naiseutta loukkaavaksi?"
Ei ole tullut tilannetta, jossa olisin kokenut naiseuttani loukattavan.
Jos joskus joku heittää arveluttavaa läppää, voin nostaa toista kulmakarvaa. Naurattahan se pelleily joskus, mut ei loukkaa.
Varmasti on joskus tullut jotain... Äitini kertoi joskus, että kun hän oli laittanut luomiväriä, hänen isänsä oli sanonut, että "näyttää ihan siltä kuin silmäluomesi olisivat homeessa". Mietin vain että jos on vaikka ihan lapsesta asti elänyt ympäristössä, missä on tottunut kaikkeen loukkaavaan niin että siitä on tullut normaalia, siksi ei ehkä loukkaannu enää vanhempana niin helposti? Jos jostakin asiasta tulee normaalia, siitä tulee yleensä myös hyväksyttävää.
Kaikki naisiin liittyvä arvostelu ym. on niin yleistä, että siitä on tullut normaalia... sitten jossakin vaiheessa korva ei enää herkisty millekään loukkaavalle. Vaikka joku sanoisi huoraksi, niin ei tarvitse kuin pieraista, niin asia ei enää vaivaa omalla kohdalla ollenkaan. Jotkut, joita mikään arvostelu tai haukkuminen ei hetkauta (koska ovat vaikkapa niin vahvoja tms.) kuitenkin haluavat puuttua muiden huonoon kielenkäyttöön / käytökseen, vaikkeivat loukkaantuisikaan siitä itse, koska ajattelevat, että joku muu voisi loukkaantua tai ei halua että sellaista puhetta yleisesti viljellään ja näin hyväksytään.
Tässä lainasin Kissin kirjoitusta jatkuvuuden säilyttämisen kannalta, mutta ihan kaikille kirjoitan.
Lisäys: eli en tarkoita, että Kissi olisi elänyt loukkaavassa ympäristössä tms., vaan yleistä pohdintaa!