Psykedeelit

[Psykopatologia]

Tervetuloa minultakin, Tavallinen!

[Tavallinen]

Täällähän on vieraanvarainen tunnelma. Kiitos!

[Ryysy]

Kiinnostava aihe, vaikken olekaan perehtynyt. Riippuvuuspotentiaalisia ei ehkä kannata hoitaa millään "huumeilla". Luin sosiaaliseen ahdistukseen liittyvän artikkelin. Autismia siinä käsiteltiin, autismi on muutenkin laaja käsite... jäi jotakin epäselväksi. Siinä kuitenkin sanottiin

"Tavoitteenamme on edesauttaa potilaiden myönteistä, jatkuvaa muutosta", Grob sanoo. "Autismia ei saada poistettua kokonaan, mutta lamauttavaa sosiaalista ahdistusta voidaan hoitaa. [...] Anekdotaalisen todistusaineiston perusteella monet autistiset aikuiset ovat kokeneet MDMA:n aiheuttavan huomattavaa ahdistuksen vähentymistä sekä lisääntynyttä sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää itseluottamusta."

Kyllähän alkoholikin lisää sosiaalista itseluottamusta, samoin bentsodiatsepiinit. Molemmat nuo aineen vaikuttavat johonkin "häpeäkeskukseen", mikä voi olla yksi syy sosiaalisen ahdistuksen väliaikaiseen poistumiseen. Niin, siis, en usko, että edes "psykedeeleillä" voisi poistaa tuota sosiaalista ahdistusta muuta kuin ohimenevästi.

Mitä tulee tunnelukkojen avaamiseen ja terapiaan, niin yleensä terapiassa nimen omaan yritetään sitä, että kaikkia "aineita" käyttäisi mahdollisimman vähän. Miten jokin yksi tai kaksi kokemusta voi laajentaa tajuntaa niin, että ahdistus tai muu vastaava katoaa. En usko.

[Tavallinen]

Kiinnostava aihe, vaikken olekaan perehtynyt. Riippuvuuspotentiaalisia ei ehkä kannata hoitaa millään "huumeilla".

"Huume" tarkoittaa syystä tai toiseksi laittomaksi säädettyä, hermostoon vaikuttavaa substanssia. Miksi hermostoon vaikuttavia molekyylejä ei mielestäsi kannata hyödyntää, mikäli ne toimivat?

Kyllähän alkoholikin lisää sosiaalista itseluottamusta, samoin bentsodiatsepiinit. Molemmat nuo aineen vaikuttavat johonkin "häpeäkeskukseen", mikä voi olla yksi syy sosiaalisen ahdistuksen väliaikaiseen poistumiseen. Niin, siis, en usko, että edes "psykedeeleillä" voisi poistaa tuota sosiaalista ahdistusta muuta kuin ohimenevästi.

Minkälaisia syitä sinulla on tälle uskomuksellesi? Ymmärrän, että jos olet tutustunut lähinnnä alkoholin ja bentsodiatsepiinien vaikutuksiin, voi olla vaikea kuvitella, että olisi toisenlaisia aineita, jotka vaikuttavat niistä poikkeavilla tavoilla. Mainittuihin psykedeeleihin liittyvää tutkimusmateriaalia alkaa kuitenkin olla sen verran, että niiden potentiaalisen pitkäaikaishyötyjen kiistämiseksi olisi tarpeen lyödyä pöytään miksi olemassaolevat tutkimustulokset eivät pitäisi paikkaansa. Ja keskeinen sana tuossa on tuo "pitkäaikaishyöty" – kyse ei toisin sanoen nimenomaisesti ole ohimenevistä vaikutuksista (jotka jatkuisivat vain aineen akuuttien hermostollisten vaikutusten ajan), vaan pysyvämmistä muutoksista, joita on tutkimuksissa arvioitu ammattilaisten ja koehenkilöiden itsensä lisäksi myös ulkopuolisten (esimerkiksi perheenjäsenten) toimesta.

Mitä tulee tunnelukkojen avaamiseen ja terapiaan, niin yleensä terapiassa nimen omaan yritetään sitä, että kaikkia "aineita" käyttäisi mahdollisimman vähän.

Psykedeelit ovat monessa mielessä aika erilaisia kuin modernille lääketieteelle tutummat, laajemmin hyödynnetyt (ja väärinkäytetyt) aineet.

Miten jokin yksi tai kaksi kokemusta voi laajentaa tajuntaa niin, että ahdistus tai muu vastaava katoaa. En usko.

Sanopa se. Kannattaa tutustua tutkimusmateriaaleihin, esim. PubMedistä voi kaivella aihepiiriin liittyviä artikkeleita. Myös suoraan minulta voi kysyä apua aihepiirin tutkimusten paikantamiseen.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tutkimusmateriaalin perusteella todella vaikuttaa siltä, että hyvin vähäiset hoitokerrat voivat aiheuttaa radikaaleja muutoksia ihmisen minäkuvassa ja kokemusmaailmassa. Moni kertoo kokemuksensa aikana löytäneensä omien pimeiden puoliensa kohtaamisen ja käsittelyn myötä uudenlaista myötätuntoisuutta ja anteeksiantoa niin itseään kuin kanssaihmisiäänkin kohtaan.

Merkittävä osa terapeuttista prosessista toki tapahtuu varsinaisen psykedeelikokemuksen jälkeen. Psykedeelit voivat ikään kuin osoittaa kipupisteitä ja sokeita kulmia, joita on syytä työstää tiellä kohti eheämpää elämää. Tätä tarkoitetaan, kun psykedeeliterapian yhteydessä puhutaan kokemuksen integraatiosta. Kyse ei siis ole siitä, että psykedeelit olisivat jonkinlaisia ihmeaineita, jotka automaattisesti parantaisivat kaikki psyykkiset ongelmat, vaan ne voivat toimia eheytymisprosessin katalysaattoreina ja apuvälineinä. Monesti on käytetty vertausta, jossa psykedeelit ovat ihmispsyyken kartoittamiselle jotain vastaavaa kuin mikroskooppi biologialle tai teleskooppi astronomialle.

Jotkin tämän videon sisältämistä haastattelupätkistä saattavat avata jonkin verran näkymää MDMA:n käytännön vaikutuksiin:
https://www.youtube.com/watch?v=W9iKx2MKS70
Videolla esiintyy mm. traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivineitä, esimerkiksi kolme sotaveteraania ja yksi raiskauksen uhri, joita MDMA-terapia on merkittävästi auttanut. Ja kuten ylempänä mainitsin, kyse on monesti muille hoitomuodoille resistenteistä tapauksista.

Saa kernaasti haastaa ja esittää kriittisiä kulmia!

[Ryysy]

Sanoin vain, että on olemassa ihmisiä, joille erilaiset aineet niin kuin erilaiset ihmissuhteet tai uskonnot, jopa "filosofiat" tuottavat riippuvuutta, sellaista tietynlaista pakokeinoa todellisuudesta. Tällöin mikään ihmeellinen aine tai asia ei välttämättä toimi toivotulla tavalla riippumatta siitä, että se jollakin muulla voisi toimia.

En ole tutustunut psykedeeleihin. En edes tiedä mitä kaikkea niihin luetaan. Kannabikseen olen tavallaan tutustunut, siihen ovat tutustuneet monet muutkin. Osa on "raportoinut" siitä, että jopa se laajentaa tajuntaa ja kokemusmaailmaa todella paljon. Osa taas käyttää sitä osana arkea vain rentoutuakseen.

Mistäs luin sen, että psykedeelien aiheuttamaa kokemusta verrattiin siihen, että samankaltaisen kokemuksen voi saada aikaan meditoimalla. Miksi psykedeelit, miksei meditaatio? Ja jos ne niin hyvin toimivat, on ihme sekin, ettei niitä käytetä hoitomuotona sen enempää ja / tai tunnetummin.

[Tavallinen]

Sanoin vain, että on olemassa ihmisiä, joille erilaiset aineet niin kuin erilaiset ihmissuhteet tai uskonnot, jopa "filosofiat" tuottavat riippuvuutta, sellaista tietynlaista pakokeinoa todellisuudesta. Tällöin mikään ihmeellinen aine tai asia ei välttämättä toimi toivotulla tavalla riippumatta siitä, että se jollakin muulla voisi toimia.

Psykedeelit ovat työkaluja. Vaikka en varsinaisesti ajattele, että niille voidaan mitenkään yksiselitteisesti määritellä "oikeaa" käyttötapaa, tutkimusten ja käytännön terapiakokemusten kautta psykedeeliterapian kentällä on muodostunut jokseenkin selkeä ymmärrys siitä, millaiset tekijät edesauttavat eheyttävää, tervehdyttävää kokemusta. En näe mitään syytä lähteä väittämään, että psykedeelit (tai mikään muukaan keino tai väline) toimisi kaikilla tai kaikilla tilanteissa.

Mistäs luin sen, että psykedeelien aiheuttamaa kokemusta verrattiin siihen, että samankaltaisen kokemuksen voi saada aikaan meditoimalla. Miksi psykedeelit, miksei meditaatio?

Ne eivät sulje toisiaan pois. Psykedeeleillä ja meditaatiolla on ilmeisesti joitakin samansuuntaisia vaikutuksia aivotoimintaan. Tämä ei tarkoita, että ne olisivat vaikutuksiltaan identtisiä. Anekdotaalisen aineiston perusteella voidaan kyllä nähdä sensuuntaista, että monet kiinnostuvat meditaatiosta psykedeelikokemustensa innoittamana, ja toisinkin päin.

Näkisin, että psykoterapia, meditaatio ja psykedeelit voivat menetelminä tukea toisiaan. Olen itse harjoittanut meditaatiota vuosien kuluessa vaihtelevalla aktiivisuudella, ja pidän sitä kyllä merkittävänä itsetuntemuksen ja hyvinvoinnin apuvälineenä.

Ja jos ne niin hyvin toimivat, on ihme sekin, ettei niitä käytetä hoitomuotona sen enempää ja / tai tunnetummin.

50- ja 60-luvuillahan psykedeelejä tutkittiin hyvinkin paljon, ja psykedeeliterapiaa pidettiin hyvinkin lupaavana hoitomuotona moniin eri ongelmiin. Tutkimukset kuitenkin keskeytettiin valtion kiristäessä huumausainelainsäädäntöään. LSD:n ja muiden klassisten psykedeelien (mm. LSD, psilosybiini, meskaliini) käyttö kriminalisoitiin, ja aineiden uudelleenluokitus siirsi ne käytännössä myös tutkimustyön ulottumattomiin. Tähän vaikuttivat monet erilaiset tekijät. Aineiden löydettyä tiensä kliinisestä ympäristöstä arkisempiin käyttöympäristöihin, psykedeelit kytkeytyivät merkittäväksi osaksi 60-luvun vastakulttuurista liikehdintää, joka ilmeni esimerkiksi sodanvastaisuutena ja perinteisten arvojen kyseenalaistamisena. Psykedeelit ja vastakulttuuri koettiin uhkana ja niiden vaikutuksia pelättiin; tuotettiin myös paljon propagandaa, jolla ei ollut liiemmin tekemistä faktojen kanssa. Tieteellisen tutkimuksen keskeyttämiselle ei ollut mitään varsinaista tieteellistä syytä – motiivit olivat ensisijaisesti poliittisia.

Käytännössä laajempi tutkimus on alkanut muuttua uudelleen mahdolliseksi vasta noin viimeisten 15-20 vuoden aikana. Lääketutkimus on hidasta, ja psykedeelien kohdalla hitautta edesauttaa rahoituksen saamisen vaikeus – tutkittavien psykedeelien patentit ovat rauenneet jo aikaa sitten, eikä niiden kautta siten ole tarjolla kovinkaan suuria rahavirtoja. Tästä seuraa, ettei lääketeollisuus kiinnostu psykedeeleistä – useimpia lääkkeitä käytetään päivittäin vuosikausien ajan, kun taas psykedeeliterapiassa lääkintään riittää muutama annos. Ei ole vaikea nähdä, millä suunnalla isot rahat ovat tarjolla. Käytännössä psykedeelitutkimusta rahoitetaan pääosin yksittäisten lahjoittajien toimesta, joskin ainakin Norjassa on tehty myös valtion tukemaa psykedeelitutkimusta. Tutkimustyön etenemistä ja siten psykedeelien matkaa lailliseksi terapiamuodoksi on hidastanut myös psykedeeleihin liitetyt huumestigmat, jotka vähitellen ovat hälvenemässä uuden tutkimusaineiston ja toisaalta myös kaiken luvattoman käytön kriminalisointiin perustuvaan päihdepolitiikkaan kohdistuvan laajamittaisen, kasvavan kritiikin myötä.

(Nykytilanteessa, täyskieltojen vallitessa, kiellettyjen psykoaktiivien valmistus ja myynti, tutkimuskäyttöä lukuunottamatta, jätetään rikollisjärjestöjen varaan. Haittojen vähentämistä painottavassa kontrollipolitiikassa taas psykoaktiivit ovat valtion kontrollissa, ja niiden valmistusta ja myyntiä säännöstellään tiukoin kriteerein, ja erityisesti alaikäisiä pyritään suojelemaan sekä myyntirajoitusten että valistuksen avulla. Aineiden pysyessä laittomina, myyjillä ei ole velvollisuutta kysyä papereita.)

Näiden seikkojen pohjalta sanoisin, ettei psykedeelien hiljaiselo ole ollut mitenkään erityisen ihmeellistä tai yllättävää. Asiat muuttuvat verkkaisesti. Mutta mikäli viime aikoina ilmentyneeseen tutkimusmateriaaliin on uskominen, muutosta tapahtuu. Tämänhetkisten arvioiden mukaan, mikäli tutkimukset etenevät odotetulla tavalla, ainakin MDMA ja psilosybiini saattavat osassa maailmaa olla laillisia lääkkeitä vuonna 2021.

Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ihan oikeasti perehtymään tarjoamiini linkkeihin. (Ymmärrän toki, jos kiinnostus ei kanna ihan niin pitkälle, että tekisi mieli käyttää paljon vapaa-aikaa itselle vieraan aihepiirin parissa. Ei siinä mitään, minusta on joka tapauksessa mukava kirjoitella näistä jutuista.)

[Ryysy]

Pitäisi joo saada nuo ihan lääkärin määräyksen alle tai muuten laillisesti saataviksi, muuten täällä on kohta pataljoona mielenterveyspotilaita yms. katukauppiaita etsimässä, kun tuntuvat nuo psykedeelit auttavan vähän kaikkeen kuin naps vain.

[Tavallinen]

kun tuntuvat nuo psykedeelit auttavan vähän kaikkeen kuin naps vain.

Enpä ole kenenkään asiaan perehtyneen lähteneen ihan tuonsuuntaisia kuitenkaan väittämään.