Ryysy kirjoitti:Sanoin vain, että on olemassa ihmisiä, joille erilaiset aineet niin kuin erilaiset ihmissuhteet tai uskonnot, jopa "filosofiat" tuottavat riippuvuutta, sellaista tietynlaista pakokeinoa todellisuudesta. Tällöin mikään ihmeellinen aine tai asia ei välttämättä toimi toivotulla tavalla riippumatta siitä, että se jollakin muulla voisi toimia.
Psykedeelit ovat työkaluja. Vaikka en varsinaisesti ajattele, että niille voidaan mitenkään yksiselitteisesti määritellä "oikeaa" käyttötapaa, tutkimusten ja käytännön terapiakokemusten kautta psykedeeliterapian kentällä on muodostunut jokseenkin selkeä ymmärrys siitä, millaiset tekijät edesauttavat eheyttävää, tervehdyttävää kokemusta. En näe mitään syytä lähteä väittämään, että psykedeelit (tai mikään muukaan keino tai väline) toimisi kaikilla tai kaikilla tilanteissa.
Mistäs luin sen, että psykedeelien aiheuttamaa kokemusta verrattiin siihen, että samankaltaisen kokemuksen voi saada aikaan meditoimalla. Miksi psykedeelit, miksei meditaatio?
Ne eivät sulje toisiaan pois. Psykedeeleillä ja meditaatiolla on ilmeisesti joitakin samansuuntaisia vaikutuksia aivotoimintaan. Tämä ei tarkoita, että ne olisivat vaikutuksiltaan identtisiä. Anekdotaalisen aineiston perusteella voidaan kyllä nähdä sensuuntaista, että monet kiinnostuvat meditaatiosta psykedeelikokemustensa innoittamana, ja toisinkin päin.
Näkisin, että psykoterapia, meditaatio ja psykedeelit voivat menetelminä tukea toisiaan. Olen itse harjoittanut meditaatiota vuosien kuluessa vaihtelevalla aktiivisuudella, ja pidän sitä kyllä merkittävänä itsetuntemuksen ja hyvinvoinnin apuvälineenä.
Ja jos ne niin hyvin toimivat, on ihme sekin, ettei niitä käytetä hoitomuotona sen enempää ja / tai tunnetummin.
50- ja 60-luvuillahan psykedeelejä tutkittiin hyvinkin paljon, ja psykedeeliterapiaa pidettiin hyvinkin lupaavana hoitomuotona moniin eri ongelmiin. Tutkimukset kuitenkin keskeytettiin valtion kiristäessä huumausainelainsäädäntöään. LSD:n ja muiden klassisten psykedeelien (mm. LSD, psilosybiini, meskaliini) käyttö kriminalisoitiin, ja aineiden uudelleenluokitus siirsi ne käytännössä myös tutkimustyön ulottumattomiin. Tähän vaikuttivat monet erilaiset tekijät. Aineiden löydettyä tiensä kliinisestä ympäristöstä arkisempiin käyttöympäristöihin, psykedeelit kytkeytyivät merkittäväksi osaksi 60-luvun vastakulttuurista liikehdintää, joka ilmeni esimerkiksi sodanvastaisuutena ja perinteisten arvojen kyseenalaistamisena. Psykedeelit ja vastakulttuuri koettiin uhkana ja niiden vaikutuksia pelättiin; tuotettiin myös paljon propagandaa, jolla ei ollut liiemmin tekemistä faktojen kanssa. Tieteellisen tutkimuksen keskeyttämiselle ei ollut mitään varsinaista tieteellistä syytä – motiivit olivat ensisijaisesti poliittisia.
Käytännössä laajempi tutkimus on alkanut muuttua uudelleen mahdolliseksi vasta noin viimeisten 15-20 vuoden aikana. Lääketutkimus on hidasta, ja psykedeelien kohdalla hitautta edesauttaa rahoituksen saamisen vaikeus – tutkittavien psykedeelien patentit ovat rauenneet jo aikaa sitten, eikä niiden kautta siten ole tarjolla kovinkaan suuria rahavirtoja. Tästä seuraa, ettei lääketeollisuus kiinnostu psykedeeleistä – useimpia lääkkeitä käytetään päivittäin vuosikausien ajan, kun taas psykedeeliterapiassa lääkintään riittää muutama annos. Ei ole vaikea nähdä, millä suunnalla isot rahat ovat tarjolla. Käytännössä psykedeelitutkimusta rahoitetaan pääosin yksittäisten lahjoittajien toimesta, joskin ainakin Norjassa on tehty myös valtion tukemaa psykedeelitutkimusta. Tutkimustyön etenemistä ja siten psykedeelien matkaa lailliseksi terapiamuodoksi on hidastanut myös psykedeeleihin liitetyt huumestigmat, jotka vähitellen ovat hälvenemässä uuden tutkimusaineiston ja toisaalta myös kaiken luvattoman käytön kriminalisointiin perustuvaan päihdepolitiikkaan kohdistuvan laajamittaisen, kasvavan kritiikin myötä.
(Nykytilanteessa, täyskieltojen vallitessa, kiellettyjen psykoaktiivien valmistus ja myynti, tutkimuskäyttöä lukuunottamatta, jätetään rikollisjärjestöjen varaan. Haittojen vähentämistä painottavassa kontrollipolitiikassa taas psykoaktiivit ovat valtion kontrollissa, ja niiden valmistusta ja myyntiä säännöstellään tiukoin kriteerein, ja erityisesti alaikäisiä pyritään suojelemaan sekä myyntirajoitusten että valistuksen avulla. Aineiden pysyessä laittomina, myyjillä ei ole velvollisuutta kysyä papereita.)
Näiden seikkojen pohjalta sanoisin, ettei psykedeelien hiljaiselo ole ollut mitenkään erityisen ihmeellistä tai yllättävää. Asiat muuttuvat verkkaisesti. Mutta mikäli viime aikoina ilmentyneeseen tutkimusmateriaaliin on uskominen, muutosta tapahtuu. Tämänhetkisten arvioiden mukaan, mikäli tutkimukset etenevät odotetulla tavalla, ainakin MDMA ja psilosybiini saattavat osassa maailmaa olla laillisia lääkkeitä vuonna 2021.
Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ihan oikeasti perehtymään tarjoamiini linkkeihin. (Ymmärrän toki, jos kiinnostus ei kanna ihan niin pitkälle, että tekisi mieli käyttää paljon vapaa-aikaa itselle vieraan aihepiirin parissa. Ei siinä mitään, minusta on joka tapauksessa mukava kirjoitella näistä jutuista.)