Psykopatologia kirjoitti:heteka, ääntyy usein hetekka.
Ja ääntyminen voi olla myös sillä puolikkaalla koolla, jolloin korvan voi olla vaikea eroittaa että käyttikö puhuja yhtä, puoltatoista vai peräti (täysin virheellisesti) kahta koota. No arkipäivän puheilmaisussa muutenkin ilmaisu on vapaampaa; eri asia tietty viralliset puheet yms.
Voinee siis ihan perustellusti kysyä, että missä tilanteissa on sopivaa käyttää vääräksi tietämäänsä, mutta itselleen tutumpaa/sopivampaa ilmaisua. Arkipäivän "hyvää päivää kirvesvartta" - small talk tilanteet ovat hyvin vapaita, silloin tuskin tekee mitään moukkamaista erhettä jos puhuu "hetekka" - vaikka tietäisi sanan oikean muodon olevan "heteka". Sen sijaan moukkamaiseksi,-ellei jopa typeräksi- voidaan kokea tuollaisessa tilanteessa virheestä huomauttamisen. Sivistykseen ja hyviin käytöstapoihin tietty kuuluu toisen tahallisen ärsyttämisen välttäminen, mutta mitäs silloin tehdään, kun toista ärsyttää virheellinen ilmaisu ja toista taas siitä huomautteleminen!
Näissä netin keskustelufoorumeissa taidamme kirjoittaa jotain yleiskielen ja puhekielen välimuotoa. Tarve ja halu kirjoittaa puhdasta yleiskieltä ei liene sen enempää merkittävä kuin pakottavakaan, mutta koska täällä kirjoitetaan (eikä puhuta), niin puhekieliset ajatukset ikäänkuin vääjäämättä muuttuvat enemmän yleiskielisiksi. Tämäkin luonnollisesti riippuu mitä kirjoitetaan: jos vaikka PP kirjoittaa esim jostain psyykeen ilmiöstä, hänen ilmaisunsa on hyvin eksaktia - ja jos joku meistä tolloista kysyy tarkennusta, kysymyksen muoto voi olla hyvinkin puhekielinen.
Virka- ja tiedetekstit (yms) ovat jo lähtökohtaisesti tarkkoja oikeiden ilmaisujen käytöstä, niitähän leimaa suorastaan pakottava tarve olla sekä yksiselitteistä että totuudenmukaista.
Sama ihminen siis voi käyttää hyvinkin erilaista kieltä erilaisissa vuorovaikutustilanteista. Tietty meillä kaikilla yleensä on erilaisia maneereja yms, jotka näkyvät enempivähempi kaikissa vuorovaikutustilanteissa - mutta taitaa olla luonnostaan niin, että pyrimme mukauttamaan ilmaisumme kulloisenkin vuorovaikutustilanteen mukaan.
