Re: Mitä Psykopatologia-foorumi lukee nyt? [ym.]

[Megakesä]

Marja-Leena Tiainen: Arttu K.
(maallemuuttosuunnitelmia ja kamujen auttamista)

[Megakesä]

Marja-Leena Tiainen: Arttu K. ja Julia
(jatkoa Arttu K.-sarjalle)

[deontti]

Tommy Hellsten: Elämän paradoksit, saat sen mistä luovut

Eka Hellsteniltä lukemani kirja. Tahdon kyllä lukea virtahepo olohuoneessa:nkin, joten ei jää viimiseksi. Mutta kovasti kirjan uskonnollinen paatos ärsytti. En suosittele. Toki kirja antoi myös ajateltavaa, mutta pääviesti 'vain uskomalla tulet terveeksi' vei kyllä uskottavuutta koko kirjalta.

[Megakesä]

Jorma Ranivaara: Raamit ränniin
(isäsuhdepohdintaa ja mäkihyppyä)

Deontti, muistaakseni Hellsten on pohjakoulutukseltaan teologi, joten uskonnollisuus hänen teoksissaan selittynee sillä.

[Megakesä]

Nostalgista, sillä tänään luin Jorma Kurvisen Susikoira Roi-sarjan ekan kirjan.
Oon lukenu koko sarjan joskus ala-asteikäisenä.
Jorma Kurvisen salanimellä Elsa Anttila kirjoittamat rakkausromaanit ovat hauskoja. Isoäitini ei tiennyt, että ne ovat miehen kirjoittamia, ja hän kehui taannoin Anttilan kuvaavan parhaiten naisen sielunelämää.

[deontti]

Megakesä jaahas joo, Hellsten on teologi. Hassua, etten sitä tiennytkään, kuvittelin sen olevan psykologi. Mielikuvani Hellstenistä muuttui negatiiviseksi myös sen myötä, että huomasin, että Hellsten on homovastainen. Noh, aion sen virtahepo-kirjan kuitenkin lukea...

[Psykopatologia]

On myös huomattava, että monet salaavat homo-"vastaisuutensa".

[Psykopatologia]

Kyseessä on luonnonvastaisuus ja synti; heidät halutaan pelastaa jumalan valtakuntaan.

[Maria]

Sääksjärven rannalla istuskelin ja luin loppuun Wallerin "Hiljaiset sillat". Olen ehkä liian monta kertaa nähnyt elokuvan, mikä lievästi häiritsi mielikuvien tuottamista lukukokemukseni aikana. (Kun teos on esitetty aika monta kertaa YLE:n uusintana ja olen istahtanut paremman tekemisen puutteessa katselemaan). Kirja kuitenkin viehättävä pureutuessaan syvemmin päähenkilöiden sielunmaailmaan. Tutkin mielessäni amerikkalaisen yksinäisen ihmisen elämän vertautumista cowboy-myyttiin.

[Pertti Luukkonen]

Elokuvassa naisen tarina oli "uskottavampi" kuin miehen. Entä kirjassa? Oliko kirjassa jotain sellaista olennaista, mikä elokuvasta puuttui?

[Maria]

Elokuvassa naisen tarina oli "uskottavampi" kuin miehen. Entä kirjassa? Oliko kirjassa jotain sellaista olennaista, mikä elokuvasta puuttui?

Kirja on lyhyt jopa ytimekäs kuvaus voisin sanoa ja tositapahtumiin perustuminen korostuu siinä. Mielestäni olennaista (mikä puuttui elokuvasta) oli miehen lapsuuden kuvaus ja luonteen kuvaus (tosin fiktiota ja osin Francescan vähäisiin muistiinpanoihin perustuvaa). Mies etäinen, ehkä omalaatuinenkin, erakko, vaeltaja, nykyajan cowboy, salamyhkäisen kiehtova. Oikeastaan Clint Eastwoodin valinta toiseksi päätähdeksi oli kirjan henkeen sointuva. Kirjailija yritti pureutua Robertin sielunmaailmaan, mutta joutui tyytymään samaan kuin Francesca, toteamaan, että ei tiedä hänestä juuri mitään. Surullinen mieli kirjan myötä tuli miehen puolesta, elokuvassa taas samastuin naiseen ja elin hänen elämänsä tunteissa. Kirja nosti esiin kysymyksiä, millaista elämä on, kun on todella yksin, elää yksinkertaista elämää, vailla läheisiä ystäviä ilman yhtään lähisukulaista nykyajan perhekeskeisessä yhteisössä, seuranaan ainoastaan kiinnostava työ ja lopulta onneksi hyväluontoinen kultainen noutaja.

[Psykopatologia]

Kiitos vaivasta.

[00__00]

Olen hellstenit kahlannut lävitse. Minullakin on ollut sellainen käsitys, että tämä Tommy olisi nimenomaan psykologi koulutukseltaan.
Kirjat ovat aukottoman yksinkertaisia.
Moneen toteemaan voi vaan todeta, että näinhän se on.

Minä luen ajatuksiani lähinnä tällä hetkellä.
Tämän tahtoisin ostaa ja lukea:
http://www.bookplus.fi/kirjat/irving,_j ... ut-4241534

[Megakesä]

Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset
(rakkausromaani, erikoisia kielikuvia)

[Megakesä]

Juha Vuorinen: Pilven reunalla
(päiväkirjamerkintöjä; kirjan tuotto menee huumevalistukseen)

[Trisse]

Nesbo: Suruton

[deontti]

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Tragikoominen romaani, tykkäsin kovasti.

[Megakesä]

Christophe André & Muzo: Pienet ahdistukset ja suuret surut (sarjakuvakirja)
Riku Korhonen: Lääkäriromaani

[deontti]

Sylvi-Sanni Manninen: Outolintu, erilainen -Tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa.

En tykännyt yhtään. Aluksi vaikutti mielenkiintoiselta aiheelta, mutta pikku hiljaa koko ajan loppua kohti edetessä tuntui muuttuvan enemmän ja enemmän höpölöpöksi. Ehkä olen sitten muotoihminen?

[Megakesä]

Elsa Anttila: Karjalanneito kimpaantuu (rakkausromaani, lisänä yrittäjäsukujen perintöriitoja)
Eppu Nuotio: Paine (uusin Pii Marin-dekkari)