Victorian hääpuku

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 23.06.2010 10:33

Tämä palsta todella on julkinen, mutta silti käyttäjiä on alle 50 ja lukukertoja/viestiketju on melko vähän. Kovin julkinen ja laajalle levittäytynyt niin suppean yleisön palsta ei mielestäni ole. Saan kyllä kertoa totuudenmukaisen mielipiteeni, ja jos joku ottaa siitä nokkiinsa, se on hänen ikioma nokkiinsaotto, ei minun. Jokainen aikuinen on itse vastuussa tunteistaan ja käyttäytymisestään, sittenkin, vaikka olisi mieleltään sairas, epävakaa tai kaksisuuntainen tai mikä tahansa. Suomessa on lisäksi tietääkseni perustuslaissa määritelty sananvapaus.

Absoluuttinen sävelkorva ei ole myytti, vaan se tarkoittaa, että henkilö tunnistaa sävelen korvakuulolta erehtymättömällä tarkkuudella. Sekin ominaisuus voi ilmetä tai ilmenee jo pienellä, alle kouluikäisellä lapsella, joten myytti se ei ole vaan tosiasia. Minulla ei ole sellaista sävelkorvaa, mutta tiedän ihmisiä, joilla se on. Esimerkiksi kuuluisan Tapiolan kuoron laulajilla tavallisesti on absoluuttinen sävelkorva. Tämän tiedon olen saanut entiseltä Tapiolan koulun musiikkiluokan oppilaalta, joka ei ole ollut sen hienon kuoron jäsen. Voit, Kyllästynyt, tiedustella asiasta tarkemmin henkilöiltä, jotka ovat musiikin ammattilaisia.

Minuakin on häirinnyt Victorian ei-niin-kaunis, iso leuka, mutta hääpuku oli silti hieno. Ajattelin myös, että diadeemi olisi ehkä ollut paremman näköinen, jos se olisi ollut hieman enemmän otsalla, kuin se oli. En todella voi sille mitään, että näkemäni epäharmonia käy silmääni, olipa se mikä tahansa kohde, rakennus, ympäristö, sisustus, huoneen pintamateriaalien käyttö, jonkun asu tai ulkonäkö, kampaus tai meikki tai kukkaistutus tai mikä tahansa, mitä vain näen ja katson, mitä vain joudun näkemään ja katsomaan, vaikka en usein edes tahtoisi katsoa ja nähdä.
Varjolilja
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Maria » 23.06.2010 10:39

Kärjistäen sanottuna, pitäisikö maailma siivota rumista yksityiskohdista, että visuaalisetkin ihmiset voisivat elää siinä? En ymmärrä, mitä visuaalinen lahjakkuus tarkalleen ottaen tarkoittaa.

Eivätkö "visuaaliset" voisi keskittyä hahmottamaan kokonaisuuden paremmin? Keskittyminen näkemässään liiaksi johonkin yksityiskohtaan ja kykenemättömyys olla kiinnittämättä huomiotaan tuohon seikkaan viittaa mielestäni enemmän psyyken puolen juttuun kuin avaruudellisen hahmottamisen kykyyn ellei sitten neurologisella puolella ole oikeasti jotain häikkää. (Aikoinaan eräs henkilö kertoi kuvaamataidon tunnilla tapaamastaan oppilaasta, jota pidettiin aluksi värienkäytön mestarina rohkean värienyhdistelykykynsä vuoksi, kunnes paljastui, että hän olikin värisokea.)

Puvusta. Minusta puku oli kaunis kuten morsiankin. Katsoin pikkutyttönä Silvian häitä ja totta kai Victorian ilmestyttyä pukuineen kameroiden eteen heti huomasin, että sekä diadeemi, huntu, korvakorut että laahus olivat lainaa. Oliko huntu 1790-luvulta? Joka tapauksessa kaunista pitsiä ilmeisesti silkkiorganzaa, johon kirjailtu käsin silkkilangalla. Tietääkö joku paremmin?
Maria
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Maria » 23.06.2010 14:03

Kiitokset Kyllästynyt, kun käytit sanaa visualisti. Itseltäni jäänyt unholaan ja kovasti kummeksuin täällä aiemmin käytettyä muunnelmaa "visuaalinen", joka lienee melko uusi muunnelma.
Maria
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Biancaliina » 23.06.2010 18:16

*liian 20-naamaista*
Viimeksi muokannut Biancaliina päivämäärä 13.10.2010 18:57, muokattu yhteensä 1 kerran
Biancaliina
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 23.06.2010 18:53

"Luonnossa" en kommentoi tai arvostele kenenkään ulkonäköä. Satuinpa tällä nettipalstalla kertomaan mielipiteeni, kun satuin katsomaan Victorian häitä viime lauantaina. Edellisestä televisionkatselustani on kauan aikaa, ainakin kuukausia, puoli vuotta, vuosiko. Sen lehden, jossa oli Merja Vanhasen kuva, olin nähnyt, en muista milloin, viime vuonna. Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen näkemäni kuva/kuvat hänestä. En lue tai katsele naistenlehtiä/kuvalehtiä. Tuo näkemäni häiritsevyys tapahtuu sisälläni. Harvoin "avaudun" niin paljon, että kerron kenellekään, mitä jostain ajattelen tai mitä mieltä olen, kun koen sen edelleen "vaaralliseksi". Tavallisesti vain kuuntelen muita ja olen huomannut, että se on helppoa, sillä monilla ihmisillä tuntuu olevan suuri tarve puhua. Siinä ei tarvitse tehdä muuta kuin vain kuunnella, katsoa puhujaa silmiin ja joskus sanoa jokin pieni sana niin, että hän kokee, että häntä kuunnellaan. Koetan nähdä mahdollisimman vähän, kun en jaksa vastaanottaa sitä informaatiota, jota ympärilläni tulvii. Liikun eri paikoissa hyvin vähän, jos ei ole pakko, enkä havaitse monia asioita lainkaan, vaikka muut huomaavat ne helposti. Minua ei häiritse jonkun ihmisen erityinen ominaisuus, kuten liikunnallisuus, musikaalisuus, kielellinen tai matemaattinen tai sosiaalinen lahjakkuus tai mitä niitä nyt onkaan, vaikka sitä ei olisi minulla. Esimerkiksi minusta oli joskus mukava lukea Biancaliinan tanssimisesta, baletistako, en enää muista, sellaisesta hienosta taidosta. Minuun vain on sattunut tulemaan sellainen vika, että olen visuaalinen, tahdoinpa tai en. Naapurissani asuu yli 80-vuotias selväpäinen (ei dementoitunut) mummo ja hän on niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa antaudun joskus ulkona tavatessamme keskusteluun ja jolle saatan kertoa jonkin ajatukseni. Jostain tuntemattomasta syystä minun on tavallisesti vaikea kokea itseäni ymmärretyksi, jos kerron jotain itsestäni, mutta joidenkin mummojen kanssa voin sen joskus kokea. Myös tällä palstalla koen sitä samaa ei-ymmärretyksi tulemista. Joskus kuitenkin haksahdan jotain kirjoittamaan, kuten tässä ketjussa.
Varjolilja
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 23.06.2010 20:37

Jatkuvasti Varjoliljan viestit tuottavat voimakkaita intohimoja.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Biancaliina » 23.06.2010 20:52

Varjolilja
"Minua ei häiritse jonkun ihmisen erityinen ominaisuus, kuten liikunnallisuus, musikaalisuus, kielellinen tai matemaattinen tai sosiaalinen lahjakkuus tai mitä niitä nyt onkaan, vaikka sitä ei olisi minulla. Esimerkiksi minusta oli joskus mukava lukea Biancaliinan tanssimisesta, baletistako, en enää muista, sellaisesta hienosta taidosta. Minuun vain on sattunut tulemaan sellainen vika, että olen visuaalinen, tahdoinpa tai en."
-

Minulla ei ole mitään erityistä ominaisuutta liittyen liikuntaan.
Viimeksi muokannut Biancaliina päivämäärä 13.10.2010 18:56, muokattu yhteensä 1 kerran
Biancaliina
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Maria » 24.06.2010 09:23

Erittäin hyvä, että rumaksi nimittelyn kritiikki on noussut täällä esiin. Ulkoisten ynnä muiden ominaisuuksien pilkkaa ja arvostelua esiintyy valitettavasti niin paljon arkisessa elämässä. Ehkä se on osittain levinnyt nykyisin suosituista(?) kilpailunomaisista tv-formaateista arkipäiväiseen jutusteluun. Taannoin esitetty prinsessahäiden tv-lähetys oli mieltäni lämmittävä erityisesti siksi, että se oli vailla kyynisyyttä, jota nykyisin joka paikasta muutoin tulee tuutin täydeltä. Odotukseni lähetyksen suhteen eivät olleet kovin korkealla, mutta täyttyivät monin verroin. Kaunista katsella ja rakastavaisten onni ja välittömyys suorastaan tarttuivat.
Maria
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja atte.n » 25.06.2010 01:43

Minusta Merja Vanhanen on hyvinkin kaunis nainen, kuten myös mielestäni Halonen on.
atte.n
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Pertti Luukkonen » 25.06.2010 03:08

Rva Vanhanen on lentoemo, joka meni naimisiin pääministerin henkivartijan kanssa.
Pertti Luukkonen
 

Re: Victorian hääpuku

ViestiKirjoittaja Sans nom » 28.06.2010 16:55

Maria kirjoitti:Oliko huntu 1790-luvulta? Joka tapauksessa kaunista pitsiä ilmeisesti silkkiorganzaa, johon kirjailtu käsin silkkilangalla. Tietääkö joku paremmin?


Hunnun alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Ruotsin kuningashuoneen nettisivuilla sanotaan, että se olisi vuodelta 1857 - tilatittiin alunperin kuningatar Sofian häihin - ja tehty Brysselissä. Pitsi ei mielestäni näytä nyplätyltä vaan neulotulta.

TV:ssä esitettiin kerran dokumentti, muistaakseni Bernin psykiatrisesta museosta, joka kertoi psyykkisesti sairastuneiden tekemästä taiteesta. Eräs skitsofreniapotilas oli purkanut kasan vanhoja lakanoita langoiksi ja virkannut pienistä pätkistä itselleen morsiuspuvun. Mieletön työurakka ja aivan varmasti yksi maailman erikoisimmista morsiuspuvuista! Harmi kun en löytänyt kuvaa!
Sans nom
 

Edellinen

Paluu Yleistä ja ajankohtaista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron