Iltayö-angstin poismanauskikkoja

[Maaria]

Ensinnäkin onko otsake kirjoitettu oikein?

Minulla on yleensä ahdistusta juuri iltayöstä, kun pitäisi rueta nukkumaan.
Joskus minua on auttanut se, että kuuntelen rentouttavaa musiikkia.
Nyt minulla on ns. yövalo, se on sinivioletti ja aika himmeä ja oli alunperin tarkoitettu
hyönteisten, lähinnä itikoiden ansaksi.

Jotenkin se valon hohde ja läsnäolo luo paremman ilmapiirin muuten pimeään huoneeseen.
Minusta tuntuu joskus, kuin imeytyisin suureen mustaan kuiluun, enkä pääsisi sieltä pois.
Olisin ihan yksin siellä ja putoaisin vain syvemmälle.
Lakkaan tuntemasta esim. mieheni läsnäolon vieressäni, sekään ei tuo turvaa.
Se on sitä ahdistusta, jolle en saa kasvoja, tai löydä nimeä.

Miten tämä tuskaisuus ilmaantuu juuri öisin?
Miten sen saa hallintaan... Päivällä joogaan ja se auttaa...

[Golden flower]

En usko, että sitä voi saada hallintaan, eikä mielestäni sellaiseen tulisi edes pyrkiä. Itse tekisin niin, että ottaisin ahdistuksen lempeydellä vastaan, oleilisin siinä ja kuuntelisin, mitä tärkeää kerrottavaa sillä minulle olisi, kuitenkin pakottamatta. Anna ahille ja itsellesi vaikka pieni hali mielessäsi. Suhtautumistaan voi siis koettaa muuttaa, mutta en osaa sanoa onnistuuko tämä kaikilla.

[Psykopatologia]

Iltayö-angstin poismanauskikkoja

[Golden flower]

viivaa ei kaiketi tule vaan suoraan pötköön ekat kaksi.

[Pinja]

Saattaisit Jill tarvita ahdistukseen lääkityksen, käytätkö jo jotakin lääkettä?

[Pinja]

Jos juot kahvia kannattaa viimeinen kahvi juoda iltapäivällä.

[Hermes]

viivaa ei kaiketi tule vaan suoraan pötköön ekat kaksi.

Jos toinen sana on ulkomailta tuotu, niin silloin viiva siihen laitetaan, tai jotain tuollaista.

[Psykopatologia]

(- -)
Jotenkin se valon hohde ja läsnäolo luo paremman ilmapiirin muuten pimeään huoneeseen.
Minusta tuntuu joskus, kuin imeytyisin suureen mustaan kuiluun, enkä pääsisi sieltä pois.
(- -)

Nukahtaminen sisänsä, kuten myös sukeltaminen ja orgasmi, merkitsee tietynlaista hyppyä
tuntemattomaan ja olevaisesta irrottautumista.

Mitä jos pitäisit ration auki hiljaisella.

[Hermes]

viivaa ei kaiketi tule vaan suoraan pötköön ekat kaksi.

Jos toinen sana on ulkomailta tuotu, niin silloin viiva siihen laitetaan, tai jotain tuollaista.

Tai no, kieleen vakiintuneisiin ilmaisuihin ei tarvitse laittaa viivaa.

Vierassanan tuttuus, vakiintuneisuus ja hahmotuksen vaikeus on hyvin tapaus- ja kirjoittajakohtaista, ja siksi monissa tapauksissa kahdenlainen kirjoitustapa on mahdollinen, esimerkiksi playoff-peli ~ playoffpeli, scifi-elokuva ~ scifielokuva, aids-potilas ~ aidspotilas, doping-skandaali ~ dopingskandaali. Yleissääntö on, että yhdyssanoissa, joissa on osana vierassana, suositaan mieluummin yhdysmerkitöntä kirjoitusasua, jos sanan havainnollisuus sen vain sallii.

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=450

Minä itse varmaan ihan fiiliksen mukaan kirjoittaisin nuo kaikki esimerkit yhdysmerkin kanssa. Yhdysmerkki noissa tapauksissa tavallaan helpottaa lukemista.

[santra]

Viivalla tai ilman, se tuskin poistaa iltayön peikkoja. Ennen olin ahdistunut yksinäisyydessäni, ei ollut ketään eikä mitään mihin tarttua, ketä koskea, keltä saada lämpöä,nyt yksinäisyys on minulle turva.Ellen saa unta, sitten valvon. Ei ole pakko tehdä mitään mitä ei halua.Vapauttavaa! Lääkkeeseen totuttautuminen ahdistuksen yllättäessä ei ole mielestäni ratkaisu, vaan hätävara, usein auttaa jo tietoisuus siitä, että lääke on saatavilla eikä sitä tarvitse ottaa. Ahdistus ja angsti, mistä ne tulevat, mitä ne kertovat?
Jospa jäisit kuuntelemaan, mitä ne sinulle kertovat, kuten GF tuossa sanoikin, Angstiin on aina joku syy.Yritä vuorovaikuttaa itsesi kanssa kysymysten ja vastausten kautta saatat päästä perille sisimpien tuntojesi syistä.

[Hermes]

Minulla itselläni on ollut joskus nukahtamattomuutta, joka on ehkä jotenkin liittynyt aktiiviseen, stressaantuneeseen tai "virittyneeseen" elimistön tilaan, tai jotain tuollaista. Minulle siihen on usein auttanut esimerkiksi tietynlaiset rentoutumiseen liittyvät chi kung - tai meditointi-harjoitukset. Tavallaan sen jälkeen, kun olen vuosikausia tehnyt tuo kaltaisia harjoituksia, niin jotenkin niiden avulla kehoni menee aika nopeasti sellaiseen rentoutuneempaan tilaan, ja sen jälkeen nukahdan helpommin. Sympaattinen/parasympaattinen hermosto, jne? Joka tapauksessa, tuo on siis ainakin minun kohdallani tavallaan monen vuoden aikana harjoituksen myötä kehittynyt "taito". Siihen ei liity juuri mitään "syiden ymmärtämistä" tai muutakaan sellaista kovin rationaalista, pikemminkin kehoni ikään kuin rauhoittuu ja sitten nukahdan. Tavallaan minulle oli myös varmaan hyödyllistä sellaisen iltarutiinin luonti, että aina töistä tullessa tein hieman noita harjoituksia ja sitten menin metsään kävelylle tai lenkille, sitten söin illallisen. Sillä tavalla tavallaan ajatukseni siirtyivät suureksi osaksi pois päivän stressaavista asioista.

[Mirri]

Nukahtaminen sisänsä, kuten myös sukeltaminen ja orgasmi, merkitsee tietynlaista hyppyä
tuntemattomaan ja olevaisesta irrottautumista.

Mitä jos pitäisit ration auki hiljaisella.

Minä menneinä vuosina vaikeiden ilta-angstien aikaan käytin apunani radioa tai muuta musiikkia. Ajastimella varustettu laite oli kätevä, koska se sammui itsekseen tietyn ajan kuluttua. Toinen tepsivä keino on ollut musiikin kuuntelu nappikuulokkeilla.

Nykyisin iltaiset pelkotilat eivät ole riesana, koska ensinnäkin lääkitys on aika tuhti ja toiseksi elämäntilanne on entisiin aikoihin verrattuna helpompi; ei ole pakko mennä petiin yrittämään saada unenpäästä kiinni liian aikaisin, kun ei ole aikaisia lähtöjä. Aamuahdistuneisuudet ovat ja pysyvät, mutta niiden ylitse voi nukkua...

[Hermes]

Minulla itselläni on ollut joskus nukahtamattomuutta, joka on ehkä jotenkin liittynyt aktiiviseen, stressaantuneeseen tai "virittyneeseen" elimistön tilaan, tai jotain tuollaista. Minulle siihen on usein auttanut esimerkiksi tietynlaiset rentoutumiseen liittyvät chi kung - tai meditointi-harjoitukset. Tavallaan sen jälkeen, kun olen vuosikausia tehnyt tuo kaltaisia harjoituksia, niin jotenkin niiden avulla kehoni menee aika nopeasti sellaiseen rentoutuneempaan tilaan, ja sen jälkeen nukahdan helpommin. Sympaattinen/parasympaattinen hermosto, jne? Joka tapauksessa, tuo on siis ainakin minun kohdallani tavallaan monen vuoden aikana harjoituksen myötä kehittynyt "taito". Siihen ei liity juuri mitään "syiden ymmärtämistä" tai muutakaan sellaista kovin rationaalista, pikemminkin kehoni ikään kuin rauhoittuu ja sitten nukahdan. Tavallaan minulle oli myös varmaan hyödyllistä sellaisen iltarutiinin luonti, että aina töistä tullessa tein hieman noita harjoituksia ja sitten menin metsään kävelylle tai lenkille, sitten söin illallisen. Sillä tavalla tavallaan ajatukseni siirtyivät suureksi osaksi pois päivän stressaavista asioista.

Tuon kirjoittamisen jälkeen luin tämän artikkelin Helsingin Sanomista:

Hetkessä eläminen on yhtä kuin nykyhetken vältteleminen

http://www.hs.fi/sunnuntai/Hetkessä+eläminen+on+yhtä+kuin+nykyhetken+vältteleminen/a1406341437087?jako=43ca0f9a56677ff2cd472e22b927d7a4&ref=tw-share&sivu=2

Jooga, mindfulness ja positiivinen psykologia – joita kaikkia tyrkytetään joka paikassa itsetutkiskeluoppaista yliopistoihin – sanovat samaa: hetkessä eläminen tarkoittaa keskittymistä omien ajatusten selvittämiseen. Kurinalaista ja tarkkaan harkittua ohjien käsiin ottamista.

En tiedä positiviisesta psykologiasta, mutta toimivan joogan, chi kunging (liike/hengitystekniikka jota käytetään esimerkiksi kungfussa) tai meditaation ymmärrys ei ole tuossa artikkelissa kovin syvällistä. Usein ihan aluksi tarkoituksena on toistuvilla harjoituksilla kehittää esimerkiksi kehon tarkkailua, keskittymiskykyä ja rentoutumiskykyä. Se on mahdollista, että tuon kaltaisia tekniikoita käyttäen ainakin jotkut oppivat tavallaan esimerkiksi menemään sellaiseen rentoutuneempaan mutta samalla keskittyneeseen mielentilaan sen jälkeen, kun he ovat harjoitelleet noita tekniikoita tarpeeksi kauan. Usein ajatuksia ei ole tarkoitus analysoida, selvittää tai löytää syitä ja seurauksia, vaan pikemminkin vain esimerkiksi annetaan "ajatusten" toimia itsekseen ja ikään kuin katsellaan niitä hieman neutraalisti tai passiivisesti, jolloin ne usein lopulta kenties esimerkiksi myös vaimenevat, tai tulevat takaisin, tms. Ehkä osalle ihmisistä tuollaiset harjoitukset toimivat, osalle niistä ei ole mitään hyötyä ja niin edelleen.

Minä siis itse kolusin nuorempana erilaisia kungfu-, chi kung- ja zen-piirejä ja tein niihin liittyviä harjoituksia useita vuosia. En enää liiku niissä piireissä, mutta tavallaan olen oppinut noilta ajoilta tietyt perusharjoitukset, joita edelleen teen. Ne harjoitukset toimivat minulla varsin hyvin, ja kyse ei ole tosiaan mielestäni syiden tai seurausten ymmärtämisestä vaan esimerkiksi siitä, että jollain tavalla olen opettanut kehoni esimerkiksi rentoutumaan niiden harjoitusten kautta, tms.

[Hilppa]

Tuon kirjoittamisen jälkeen luin tämän artikkelin Helsingin Sanomista:

Hetkessä eläminen on yhtä kuin nykyhetken vältteleminen

http://www.hs.fi/sunnuntai/Hetkessä+eläminen+on+yhtä+kuin+nykyhetken+vältteleminen/a1406341437087?jako=43ca0f9a56677ff2cd472e22b927d7a4&ref=tw-share&sivu=2

Jooga, mindfulness ja positiivinen psykologia – joita kaikkia tyrkytetään joka paikassa itsetutkiskeluoppaista yliopistoihin – sanovat samaa: hetkessä eläminen tarkoittaa keskittymistä omien ajatusten selvittämiseen. Kurinalaista ja tarkkaan harkittua ohjien käsiin ottamista.

En tiedä positiviisesta psykologiasta, mutta toimivan joogan, chi kunging (liike/hengitystekniikka jota käytetään esimerkiksi kungfussa) tai meditaation ymmärrys ei ole tuossa artikkelissa kovin syvällistä. Usein ihan aluksi tarkoituksena on toistuvilla harjoituksilla kehittää esimerkiksi kehon tarkkailua, keskittymiskykyä ja rentoutumiskykyä. Se on mahdollista, että tuon kaltaisia tekniikoita käyttäen ainakin jotkut oppivat tavallaan esimerkiksi menemään sellaiseen rentoutuneempaan mutta samalla keskittyneeseen mielentilaan sen jälkeen, kun he ovat harjoitelleet noita tekniikoita tarpeeksi kauan. Usein ajatuksia ei ole tarkoitus analysoida, selvittää tai löytää syitä ja seurauksia, vaan pikemminkin vain esimerkiksi annetaan "ajatusten" toimia itsekseen ja ikään kuin katsellaan niitä hieman neutraalisti tai passiivisesti, jolloin ne usein lopulta kenties esimerkiksi myös vaimenevat, tai tulevat takaisin, tms. Ehkä osalle ihmisistä tuollaiset harjoitukset toimivat, osalle niistä ei ole mitään hyötyä ja niin edelleen.

Minä siis itse kolusin nuorempana erilaisia kungfu-, chi kung- ja zen-piirejä ja tein niihin liittyviä harjoituksia useita vuosia. En enää liiku niissä piireissä, mutta tavallaan olen oppinut noilta ajoilta tietyt perusharjoitukset, joita edelleen teen. Ne harjoitukset toimivat minulla varsin hyvin, ja kyse ei ole tosiaan mielestäni syiden tai seurausten ymmärtämisestä vaan esimerkiksi siitä, että jollain tavalla olen opettanut kehoni esimerkiksi rentoutumaan niiden harjoitusten kautta, tms.

Helsingin Sanomien artikkeli ei kuvaa mindfulness-tekniikkaa, kuten se esimerkiksi Jon Kabat Zinnin kirjoissa kuvataan. Kirjoituksen käsitys hetkessä elämisestä on aivan erilainen ja mielestäni väännös alkuperäisestä ajatuksesta.

[Mirri]

Hermes, mainitsemasi Hesarin artikkeli kuulosti niin kiinnostavalta, että kävin lukemassa sen - ja kopioin foorumille omaksi viestiketjukseen.

[Maaria]

Hermostoni on yleensä ylivirittynyt, koska kärsin kaikenlaisista pelko-ja jännitystiloista,
siihen Hermeksen neuvot voisivat auttaa, varsinkin se neuvo, jossa omien ajatusten annetaan
vain olla ja virrata vapaasti, niitä sen kummemmin yrittämättä hallita tai niihin liikaa kiinnittymättä.

Radion auki pitäminen on hyvä keino ollut joskus, jospa pitäisi sitäkin taas kokeilla, ihmisäänet
voivat rauhoittaa.

Mitä ahdistus minulle kertoo. Se on aina ollut muodoton ja hamoton kummitus.
Kun en tiedä mikä se on ja näin ollen en voi yrittää edes hallita sitä tai tutkia.
Voisiko se olla vain päivän rasitus hermostossa, joka ylikuormittuneena alkaa
toimia huonosti, jonkinlaista biologista heikkoutta.

Jouduin eilen yöllä ottamaan yhden tarvittavan lääkkeen. Otin sen suosiolla.
Tuskatiloista ja ahdistuksesta on niin mittavia kokemuksia, että mielelläni
syön lääkkeitä, jotka vähänkin auttavat.

Ehkä se on yön pelkoa. Pelkoa, ettei herää. Että kaikki vain katoaa.
Eikä asioita voi kontrolloida.