Golden flower kirjoitti:viivaa ei kaiketi tule vaan suoraan pötköön ekat kaksi.
Hermes kirjoitti:Golden flower kirjoitti:viivaa ei kaiketi tule vaan suoraan pötköön ekat kaksi.
Jos toinen sana on ulkomailta tuotu, niin silloin viiva siihen laitetaan, tai jotain tuollaista.
Vierassanan tuttuus, vakiintuneisuus ja hahmotuksen vaikeus on hyvin tapaus- ja kirjoittajakohtaista, ja siksi monissa tapauksissa kahdenlainen kirjoitustapa on mahdollinen, esimerkiksi playoff-peli ~ playoffpeli, scifi-elokuva ~ scifielokuva, aids-potilas ~ aidspotilas, doping-skandaali ~ dopingskandaali. Yleissääntö on, että yhdyssanoissa, joissa on osana vierassana, suositaan mieluummin yhdysmerkitöntä kirjoitusasua, jos sanan havainnollisuus sen vain sallii.
Psykopatologia kirjoitti:Nukahtaminen sisänsä, kuten myös sukeltaminen ja orgasmi, merkitsee tietynlaista hyppyä
tuntemattomaan ja olevaisesta irrottautumista.
Mitä jos pitäisit ration auki hiljaisella.

Hermes kirjoitti:Minulla itselläni on ollut joskus nukahtamattomuutta, joka on ehkä jotenkin liittynyt aktiiviseen, stressaantuneeseen tai "virittyneeseen" elimistön tilaan, tai jotain tuollaista. Minulle siihen on usein auttanut esimerkiksi tietynlaiset rentoutumiseen liittyvät chi kung - tai meditointi-harjoitukset. Tavallaan sen jälkeen, kun olen vuosikausia tehnyt tuo kaltaisia harjoituksia, niin jotenkin niiden avulla kehoni menee aika nopeasti sellaiseen rentoutuneempaan tilaan, ja sen jälkeen nukahdan helpommin. Sympaattinen/parasympaattinen hermosto, jne? Joka tapauksessa, tuo on siis ainakin minun kohdallani tavallaan monen vuoden aikana harjoituksen myötä kehittynyt "taito". Siihen ei liity juuri mitään "syiden ymmärtämistä" tai muutakaan sellaista kovin rationaalista, pikemminkin kehoni ikään kuin rauhoittuu ja sitten nukahdan. Tavallaan minulle oli myös varmaan hyödyllistä sellaisen iltarutiinin luonti, että aina töistä tullessa tein hieman noita harjoituksia ja sitten menin metsään kävelylle tai lenkille, sitten söin illallisen. Sillä tavalla tavallaan ajatukseni siirtyivät suureksi osaksi pois päivän stressaavista asioista.
Jooga, mindfulness ja positiivinen psykologia – joita kaikkia tyrkytetään joka paikassa itsetutkiskeluoppaista yliopistoihin – sanovat samaa: hetkessä eläminen tarkoittaa keskittymistä omien ajatusten selvittämiseen. Kurinalaista ja tarkkaan harkittua ohjien käsiin ottamista.
Hermes kirjoitti:Tuon kirjoittamisen jälkeen luin tämän artikkelin Helsingin Sanomista:
Hetkessä eläminen on yhtä kuin nykyhetken vältteleminen
http://www.hs.fi/sunnuntai/Hetkessä+eläminen+on+yhtä+kuin+nykyhetken+vältteleminen/a1406341437087?jako=43ca0f9a56677ff2cd472e22b927d7a4&ref=tw-share&sivu=2Jooga, mindfulness ja positiivinen psykologia – joita kaikkia tyrkytetään joka paikassa itsetutkiskeluoppaista yliopistoihin – sanovat samaa: hetkessä eläminen tarkoittaa keskittymistä omien ajatusten selvittämiseen. Kurinalaista ja tarkkaan harkittua ohjien käsiin ottamista.
En tiedä positiviisesta psykologiasta, mutta toimivan joogan, chi kunging (liike/hengitystekniikka jota käytetään esimerkiksi kungfussa) tai meditaation ymmärrys ei ole tuossa artikkelissa kovin syvällistä. Usein ihan aluksi tarkoituksena on toistuvilla harjoituksilla kehittää esimerkiksi kehon tarkkailua, keskittymiskykyä ja rentoutumiskykyä. Se on mahdollista, että tuon kaltaisia tekniikoita käyttäen ainakin jotkut oppivat tavallaan esimerkiksi menemään sellaiseen rentoutuneempaan mutta samalla keskittyneeseen mielentilaan sen jälkeen, kun he ovat harjoitelleet noita tekniikoita tarpeeksi kauan. Usein ajatuksia ei ole tarkoitus analysoida, selvittää tai löytää syitä ja seurauksia, vaan pikemminkin vain esimerkiksi annetaan "ajatusten" toimia itsekseen ja ikään kuin katsellaan niitä hieman neutraalisti tai passiivisesti, jolloin ne usein lopulta kenties esimerkiksi myös vaimenevat, tai tulevat takaisin, tms. Ehkä osalle ihmisistä tuollaiset harjoitukset toimivat, osalle niistä ei ole mitään hyötyä ja niin edelleen.
Minä siis itse kolusin nuorempana erilaisia kungfu-, chi kung- ja zen-piirejä ja tein niihin liittyviä harjoituksia useita vuosia. En enää liiku niissä piireissä, mutta tavallaan olen oppinut noilta ajoilta tietyt perusharjoitukset, joita edelleen teen. Ne harjoitukset toimivat minulla varsin hyvin, ja kyse ei ole tosiaan mielestäni syiden tai seurausten ymmärtämisestä vaan esimerkiksi siitä, että jollain tavalla olen opettanut kehoni esimerkiksi rentoutumaan niiden harjoitusten kautta, tms.

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa