tris kirjoitti:Mitenpäin se sääntö meni että onko parempi että terapeutti on sen sukupuoleinen
vanhempi johon on ollut paremmat vai huonommat välit?
On ajateltu, että "hyvän" vanhemman kanssa psykoterapeuttinen yhteistyösuhde
starttaisi paremmissa merkeissä kuin "huonon" vanhemman kanssa mutta että huonon
kanssa keskeiset konfliktit mobilisoituisivat terapia-prosessissa aikaisemmin, hyvän
kanssa sitten myöhemmin. Toisaalta transferenssi ei ole kokonaan sukupuolesta
kiinni, toisin sanoen naisterapeutti voi olla kuin isä, ja päin vastoin. Myös terapeutin
olemus (ilman transferenssia) voi olla (osin) muu kuin hänen sukupuolensa: mies voi
olla naismainen ja nainen miesmäinen. On vielä niinkin, että pinnalta miesmäinen
mies voi syvemmälti ollakin naismainen, ja päin vastoin. (En pysty tarkemmin
määrittämään em. naismaisuutta ja miesmäisyyttä.)
Välillä "parempi vanhempi" on suhteellisen selvä: tyttö on ollut "isän yttö" tai poika
"äidin poika". Terapian kuluessa parempi vanhempi voi joskus muuttua päin vastaiseksi,
kun potilas äkkää hyvän vanhemman manipulaation tms.
Yksi kriteeri terapeutin valinnassa voi olla sekin, että kuinka luontevalta olo tuntuu
hänen kanssaan.

